She's got something else in mind

Ainakin melkein. Niitä tuntuu tulevan yhtenään nykyisin. Olen sekoamassa. Ei se mitään. Niin kauan kun valkotakkiset sedät pysyy poissa, kaikki on hyvin.

Eikä minulla ollut rahaa.

Olen askelta lähempänä kesätöitä. Olen askelta lähempänä uusia hiuksia. Olen askelta lähempänä USAa. Ensi viikon tiistaina meille tulee entinen vaihto-oppilas pitämään ristikuulustelua ja sellaista.

Maantieto oli omituista tänään. Jopa kuuntelin mitä opettaja sanoi. Se saattoi tosin johtua siitä, että olin väsynyt enkä jaksanut olla kuuntelematta. Omituinen logiikka, tiedän.

Pitäisi mennä nukkumaan. On nuha, päätä jomottaa, olemattomia lihaksia särkee ja varpaat palelee. Olen melkein terve. Ja huomenna kouluun. Pitäisi jopa laulaa tällä tukkoisella nenällä. Mahtavaa.

Jaahas. Mä kun olen aina luullut, että olen tyttö. No eipä ole ensimmäinen kerta kun olen väärässä.

Kuka haluaa ostaa mulle sellaisen kimaltelevan tiaran, joita prinsessavaiheessa olevat pikkutytöt kinuaa vanhempiaan ostamaan Tiimarista?

Paha ja ilkeä ihminen pyörii mun päässä. Tai ei se varmaan oikeasti ole paha ja ilkeä, mutta pyöriminen mun päässä on pahaa ja ilkeää joten se nyt on paha ja ilkeä, koska se pyörii mun päässä. Jos joku tajusi.

Kävin Sibeliustalolla katsomassa Sinfonia Lahden jonkun ihme sinfonisen elokuvan, "Panssarilaiva Potemkin". Okei, mut pakotettiin sinne, mutta loppujen lopuksi se oli aivan upea. Jos joku olisi kertonut etukäteen, että se elokuva kertoo Venäjän vallankumouksen alkamisesta, niin olisin ollut alunperinkin ihan innoissani. Tiedän, olen sota- ja historiafriikki. Varsinkin jos aihe liittyy enemmän tai vähemmän toiseen maailmansotaan. Tuntuu ettei missään kerrota aiheesta tarpeeksi ja tiedonjanoni on kyltymätön. Sama juttu on Muinaisen Egyptin kanssa. Luinpa aiheesta kuinka monta kirjaa, katsoinpa kuinka monta dokumenttia, opetettiinpa sitä koulussa kuinka paljon tahansa, en koskaan saa tarpeeksi. Sairasta. Tarvitsen aikakoneen. Se ehkä voisi jopa riittää.

Niin, ehkä.

Pääsin fysiikan uusinnasta läpi. Nyt ei sitäkään tarvitse enää sietää. Sen sijaan tarvitsee sietää äidinkielenopettajaa, joka on päättänyt ettei 1AB:n oppilailla ole tammikuussa elämää. Terveystiedonkin esitelmä olisi torstaina. Ja matikka tökkii ja pahasti. Yhdessä laskussa välitulokseksi olisi pitänyt tulla 41. Sain siitä 23. Vihaan toisen asteen yhtälöitä. Tein mitä tahansa, se menee väärin enkä edes tajua missä tein virheen. Mikä hemmetti on dogma-elokuva?

Hymytyttökään ei ole niin muinaista historiaa kuin kuvittelin. Se katsoi mua tänään oudosti. Ja kiinnitti muhun enemmän huomiota kuin yleensä. Tai sitten olen vain vainoharhainen.

Jos mä haluaisin mennä Helsingin yliopistoon AAKKL:ään opiskelemaan egyptologiaa niin onko mun pakko osata saksaa vai riittääkö englanti ja ranska? Joo, ei ehkä kovin ajankohtainen kysymys. Tuli vain mieleen, kun yritän selvittää mitä helvettiä haluan tehdä.

30 viikkoa USAan. En malta odottaa. Tahtoisin lähteä nyt. Kesätöitäkin pitäisi ehkä hankkia, jos meinasin jopa elää siellä.

Voi hyvä helvetti.

Or not.

Olin ensimmäistä kertaa rakkaan veljeni kyydissä. Selvisin jopa hengissä. Ihan nätisti se ajaa. Hitaasti kylläkin, mutta se on sen romun, joka väittää olevansa auto, vika.

Olen riehunut koko päivän. Siis siivonnut. Huoneeni ja koneeni. Ja tein myös äidinkielen tekstianalyysin vaikka se pitää palauttaa vasta tiistaina. Mitä tapahtui tehdään-kaikki-viimeisenä-iltana-filosofialle? Ai niin, huomenna en ehdi tehdä mitään ja tiistaina en pääse tunnille, joten pitää palauttaa se maanantaina. Että osaa olla monimutkasta. Nyt jos vielä jaksaisi tehdä le palikkamatikan läksyt. Ja lukea maantiedon karttakokeeseen? Mihin mä tarvitsen Brunein pääkaupunkia? Kysynpähän vaan. Mä tuskin tulen koskaan sinne menemään, koska mä en edes tiedä missäpäin Aasiaa se on. Le sigh.

Se on muuten Bandar seri begawan.

Piparkakkutaikinaa. Vähän niinkuin marsipaania, mutta parempaa.

"Sä siis vertaat homoja maamiinoihin?"
"En. Mun mielestä ne vois laittaa päällekkäin."

"Mitäs sitte jos joku kaunis päivä Juho tuo poikaystävänsä tai mä tuon tyttöystäväni näytille? Mitäs sä sitte sanot?"
"En sano mitään. Saan sydänkohtauksen ja sanon viikon päästä sanottavani, jos oon toipunu."

Mukavaa. No onhan se kiva tietää mitä mieltä vanhemmat on näistä jutuista. Isi, pistäisitkö sinä minut maamiinan päälle?

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi.

Ihankuin stressiä ei olisi jo ihan tarpeeksi. Oliko vielä jotain muuta mitä pitäisi tehdä nyt heti? Missä välissä olisi tarkoitus lähteä juoksemaan ympäri koulua metsästämään yhtä ihmistä tuhannen joukosta?

En naura enää ikinä. Se sattuu.

Elämä on. Olen katsonut liikaa mainoksia. Liikaa telkkaria. TV on kaiken pahan alku ja juuri. Ja netti. Tekniikka ylipäätään. Sähköt pois ja hevoskärryillä maantielle. Tai sitten ei.

Huomenna on historian koe. Toivottavasti pääsen läpi, en haluaisi hirveästi uusia noita kokeita. Fysiikan joudun taatusti uusimaan, mutta siitä on angstattu jo ihan tarpeeksi. Teki mieli kiroilla ja raskaasti kokeen päätyttyä, mutta en sitten viitsinyt.

Torstaina on linnanjuhlat. Pitäisi sinnekin raahautua. Kukakohan valittiin mainion eliittikoulumme presidentiksi? No, eiköhän se viimeistään torstaina selviä.

Tekisi mieli katsoa Kaunotar ja Hirviö, mutta se on mystisesti kadonnut jonnekin.

Kertokaa tyhmälle maalaiselle, mikä on styge?