Ranskan koe torstaina, melkein osaan. Samaksi päiväksi pitäisi vielä kirjoittaa äikkään arvostelu Aleksis Kiven näytelmästä Karkurit, jonka siis kävin katsomassa lauantaina. En oikein tykännyt näytelmästä itsestään, mutta näyttelijät olivat aivan loistavia, kuten yleensä. Miten tuosta olisi tarkoitus saada neljä sivua tekstiä, kun sain kaiken oleellisen yhteen virkkeeseen? No, kun (ei siis "jos", vaan "kun") minusta tulee maailmankuulu kirjailija niin en kyllä kirjoita ikinä koskaan enää ainuttakaan asiatekstiä. Ne tappaa luovuuden.
Luovuudesta puheen ollen, pitäisi kirjoittaa novelli huomiseksi. Enkä ole edes aloittanut.
Aistin pienoista laiskuutta.
