Tämä on taas niitä päiviä.
Jolloin kaikki kotona pännii raskaasti ja haluaisi olla missä tahansa muualla, mutta ei viitsi lähteä mihinkään koska kävely on kivuliasta ja vaivalloista. Syytä siihen miksi vasen jalkani kiukuttelee en tiedä. Ja tämän seurauksena ottaa päähän vielä enemmän.
Aistin teiniangstin iskevän eikä edes hävetä. Tuikkaan kohta riippumaton tuleen. Tai en, koska mä sitä eniten käytän.
Törmäsin kysymykseen. "Mitä tulette kaipaamaan Suomesta?"
Spontaani vastaus: "En mitään. Muutamaa tarkoin valittua ihmistä, ehkä, heikkoina hetkinä."
Eikä omatunto kolkuta. Teiniangsti on täällä. Paetkaa kun vielä voitte.
