rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Olen edelleen hiukan sekaisin äitipuoleni kanssa käydystä keskustelusta ja harmittaa että neiti antoi taas sen puolen nostaa päätään joka ei uskalla sanoa asioita ääneen juuri niin kuin ne on. Jäi sanomatta että minä en jaksa ymmärtää häntä juuri nyt, etten tiedä voinko koskaan ymmärtää että hän juuri silloin päätti purkautua ja minulle. Ehkä minun ei tarvitsekaan ymmärtää mutta olisin kaivannut sitä että olisi voinut sanoa mitä oikeasti asiasta ajattelee eikä vain myötäillyt toisen ajatuksia. Ehkä joskus sanon suoraan mitä ajattelen. Ehkä.

Väsyttää ja varmaan voisin mennä takaisin nukkumaan jos se olisi mahdollista. Tai onhan se mahdollista mutta olisi ihan pakko koettaa jaksaa käydä hoitamassa pari käytännön asiaa kaupungilla, pankissa ja kelassa pitäisi käydä. Ajattelin tässä yhtenä iltana kelan lomakkeen kanssa pakertaessani että kuka ihme niille suunnittelee ne lomakkeet koska ne on täysin mahdottomia täytettäviä. Sosiaalityöntekijänä törmään niihin tuon tuosta enkä ole vuosien varrella tullut yhtään paremmaksi taistelussa kelan kanssa.

Krapulainen en eilen ollut mutta illalla huomasin että fibromyalgian kipupisteet oli taas ihan kosketusarat. Niin neidin yleensä käy kun juo viinaa, saa kivut taivaaseen koska fibrojumala ei tykkää epäsäännöllisesti elämästä. Ja kauhea paljastus pitää tehdä tähän väliin, lauantai-iltana neidin teki mieli kokeilla tupakan polttoa. Jätti sanomatta kenellekään koska tiesi etteivät mulle sitä tupakkaa kuitenkaan anna, ovat sitä mieltä että kun on tänne asti selvinnyt ilman niin selviät vastedeskin. No höh.

On vähän huono omatunto kun en ole Koon kanssa ollut yhteydessä kuin ihan muutaman viestin verran viime viikkoina. Kummallakin on ollut menoja ja kiireitä joten siksikin kai. No, toivoisin kovasti että saisin hänet joku ilta käymään, haluaisin hänen tapaavan Ällän.

Olisipa ihana käydä Ällän viereen päiväunille.

Leena soitti, isä oli hänen kanssaan puhunut ja sanonut että minä loukkaannuin siitä mitä kaatoi niskaani jouluna. Minun tulee kuulemma ymmärtää että hän on melkein yksinhuoltaja koska isä on jättänyt Teemun kasvatuksen hänelle ja etten minä voi tietää mitkä ne Teemun ja isän todelliset välit on koska en ole sitä ollut näkemässä. Hänelläkin on kuulemma joskus paha olla ja silloin asiat vain purskahtavat pintaan. En saa syyttää itseäni tai ottaa sanottua jotenkin moitteena minua kohtaan. Koska kai minun järkevänä ihmisenä pitäisi ymmärtää miksi sanoi mitä sanoi. Ei ole kuulemma minun vikani että isä rakastaa enemmän minua.

Neiti oli illalla kännissä ku pieni eläin. Paitsi ettei pienet eläimet tule känniin mutta kuitenkin. Puoli kolmelta Ällän kanssa lähdettiin bileistä kotiin koska minä olin niiin humalassa ja hän vähän väsynyt. Älyttömän hauskaa meillä oli. Ja etkot meni hyvin, kaikki tuntui viihtyvän ja uusiksikin oli puhetta ottaa.

J kysyi minulta ollaanko me pari Ällän kanssa. Vastasin etten tiedä. Ällä sanoi hiljalleen alkaneensa tottua siihen että minä olen kuvassa mukana.

Oli kiva kun hän oli yötä. Vaikka nukuinkin niin sikeästi etten herännyt ko toista alkoi ahdistaan. Viina ja lääkkeet teki unesta tavallista sikeämpää ja sain nukuttua ihan mukavasti. On taas jäänet unet vähille. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli täällä yötä. Toivon että näitä öitä tulee lisää monia.

Korsettiyläosani oli ihana, kerrankin neiti oli omasta mielestään seksikäs. Kiristäminen osoittautui hauskaksi. Kiitos tytöt.

olen todella tehokas. Piti imuroida. Minä surffaan netissä. Joo, nyt menen ko kohta tänne tulee ihmisiä ja täällä on kaaos.

vittu ei meinaa jaksaa. anteeksi kirosana ja ettei ole isoja kirjaimia. ahdistus iski nyt. en jaksa edes klikata auki messeä ja sanoa tätä kenellekään, ällälle esim joka voisi asiasta olla kiinnostunut.

kun jokuu sanoo kohteliaisuuden, ajattelen helposti että tuo toinen haluaa jotain ja tavoittelee sitä noin. on hieman huonoja kokemuksia neidillä. miksi en osaa luottaa, uskoa siihen että ällä voisi tykätä minusta siksi että olen minä?

en osaa enää itkeä.

Löysin pilates-tunnilla lapaluuni. Juu, ne ovat olleet kadoksissa noin 26 vuotta joten ehkä oli jo aikakin ne löytää. hih. Mutta. Luulen että tykkään siitä kovin, pilateksesta. Tänään en ollut ihan niin viulukielimäisen kireä kuin viime viikolla, ainut ahdistusta nostattanut seikka oli että piti tehdä harjoituksia pareittain ja siis päästää ihan vieras tyttö lähelle. Ja eikös mun pariksi tullut se ryhmän suloinen nuori tyttö joka niinku aika suloinen. Neiti osasi kai pitää suunsa valumasta kuolaa, ainakin suurin piirtein :D

Alan opiskella samuraiksi. Löysin kirja-alesta (jonne ihan vahingossa eksyin, jalat kulkee omia reittejään) Suuren Samurain opuksen asiasta. Mielenkiintoinen. Japanin historia on varsin mielenkiintoista ja erityisesti tuo Samurailaitos. Voiko niin sanoa. No sanon kuitenkin. Jos joku haluaa olla kielipoliisi niin olkoot.

Neiti kävi tänään elokuvissa, yksin katsomassa Pingviinien matkan. Kiehtova ja koskettava elokuva, jotenkin ne pingviinit olivat niin ihmismäisiä ja niin kauniita. Erityisen kaunista oli rakastelu, se tanssi ja koskettelu. Aivan lumoutuneena istuin katsomassa. Tai no olisin istunut jos ei olisi ollut niitä hemmetin kakaroita siellä näytöksessä jotka rapistivat ja höpisivät koko leffan ajan.

Ei pidä ymmärtää väärin. Vaikka kuulunkin Tappakaa lapset ry:n niin lapsista tykkään. Kunhan ne on hiljaa ja ja käyttäytyvät. Nämä eivät tehnee kumpaakaan ja siksi pinna meinasi palaa. Kummipoikani ovat ihania mutta en minä heitäkään kovin pitkissä pätkissä jaksa. Lapset ja neiti eivät vain sovi tai kuulu yhteen. Ja toivon ettei kukaan ottanut turhaan hernettä nenään yhdistyksestä. Sei ei ollut tarkoitus.

Olen leikkinyt skannerilla ja tallentanut koneelle vanhoja muistoja. Tai en minä niitä aikoja muista, talteen kuitenkin olen ottanut. Miten äkkiä aika kuluukaan. Minä olen niiissä kuvissa pieni ja viaton, ne ovat ajalta jolloin äiti ja isä olivat vielä yhdessä ja kaikki siis hyvin.

Ällä saa minut hengästymään pelkällä katseella, kevyellä kosketuksella. Tahtoisi sitä kosketusta juuri nyt.

Äiti ja isi lähtivät juuri. En tiedä selvensikö keskustelu mitään, ainakin sain sanottua asioita joita olen kantanut sisälläni kaikki vuodet kykenemättä sanomaan niitä ääneen koska asia on ollut aika lailla tabu meidän perheessä. Heidän avioeronsa siis. Minä olen ignoorannut sen muiston kokonaan ja taidan ignoorata hamaan tulevaisuuteen mutta niin kai se sitten vain on. Jos jotain toivon niin sitä että tämä ilta mahdollistaisi keskustelun ylläpitämisen asiasta jatkossakin, sitä mukaa kun neiti muistaa ja haluaa/kykenee asiasta keskustella.

Neiti sanoi isille ettei voi keskustella äitipuolensa kanssa siitä rakastaako isi minua vai pikkuveljeä enemmän. Tiedän että äitipuoli oli aika humalassa sen sanoessaan mutta neiti ei silti kykene toistamiseen tai oikeammin kolmatta kertaa moista kuuntelemaan. Koska yksinkertaisesti ei kykene koska muutenkin on taakkoja ja muuttolaatikoita vaikka jaettavaksi kadunkulmassa. Ei niitä vaan taitaisi kukaan haluta. Jos haluaa niin voi ilmoittaa neidille, lahjoitan mielelläni pois.

Löysin vanhoja valokuvia lapsuudestani ja muistin vanhan ystäväni lapsuusvuosilta. Mietin mitä mahtaa hänelle kuulua, missä hän on ja mitä tekee. Elämästäni on hävinnyt monta ihmistä, osa syystä että olen halunnut heidät hävittää ja osa sitten syystä että ovat halunneet lähteä. On joitakuita joita kaipaan, osin siksi että olen jakanut heidän kanssaan elämästäni osan. Toivon etteivät he kanna minulle kaunaa siitä pahasta mitä olen tahattomasti tai tahallani heille aiheuttanut.

Nyt olisi halirutistus poikaa.

Tuntuu etten tee muuta kuin valitan kuinka huonosti minä voin, etten saa nukuttua, että haluan tappaa itseni. Mietin miten pitkään läheiseni jaksavat minua kuunnella, koska ne sanoo että lopeta jo tuo vinkuminen ja ryhdistäydy. Minä haluaisin vajota maanrakoon ja olla koskaan tulematta pois sieltä. Teen vain pahaa, satutan, sohellan ja sotken. Kaiken ja kaikki.

Ja valivalivali.

Polttava asemani pitää kovin kummallista meteliä juuri nyt, pidän sormia ristissä ettei se keksi hajota. Ei kivaa jos niin käy. Niin, netissähän kannattaa kertoa tekemistään laittomuuksista;)

Olin tänään sosiaalityöntekijällä selvittelemässä raha-asioitani. Maksavat sisällä olevat lomapäivät ulos helmikuun alkupuolella, kiva saada rahaa. Sairauspäivärahapäätöskin tuli joten ehkä tämä tästä alkaa taas saada jotain tolkkua tämä minun pieni elämäni. Ei ainakaan tarvitse turvautua niin isään ja äitiin raha-asioissa. Rakas exäni ei ole laittanut minulle rahaa kuten lupasi. Melkein mieli tekisi käydä lyömässä, kävisinkin jos ei olisi niiin kaukana.

Kävin lounaalla äidin kanssa joka oli kauhuissaan että pieni tyttönsä puhuu kuolemasta. Kai sitä olisi itsekin jos tilanne olisi päinvastainen. Minä nyt vain kuitenkin tunnen että en jaksaisi elää enkä voi sille tunteelle juuri nyt mitään. Yöuni on heikoissa kantimissa mutta ainakin olen saanut muutamana päivänä taas päikkärit nukuttua mikä helpottaa hieman sekopäistä olotilaani. Yökyöpelöinniksi silti niin mieluusti menee, eilen sammutin valot joskus kolmen maissa.

Viikonloppuna tein jotain mitä en ole tehnyt aiemmin ja nautin siitä äärettömästi. Neiti ei malttaisi odottaa seuraavaa tilaisuutta päästä kartuttamaan kokemusvarastoon. Maistelemaan ;)