MikaMikaMaa

Hiphei ja terveisiä kapakasta!

Tai oikeastaan aika monesta kapakasta.

Olen humalassa.

Kadun kaikkea seuraavaa.

Mutta olen kyllästynyt olemaan kaikkia ymmärtävä.

En nimittäin ymmärrä.

En ymmärrä sinua Komea Mies, joka olet viimeiset viisi-kuusi vuotta haahuillut Herculeksessa etsimässä jotain. Mitä? Olet todella komea, mutta tänäkin iltana olit jälleen yksin.

En ymmärrä sinuakaan, joka olit ihan toisesta maasta rahdannut miehen esiteltäväksi. Ja v**ut. Älä selitä, että rakastat. Kaikki me tiedämme, että kierroksessa on taas uusi näyttelyesine. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kierroksessa on ties kuinka mones.

Sinut huomasin myös. Olet yksin, mutta tuskin omasta tahdostasi. Seuraat jo ties kuinka monetta vuotta sitä faghagiäsi, mutta selvästi haluaisi jotain muuta. Ymmärrän sinua täysin. Olen ollut täysin kaltaisesi. Pelkäsin, ihmettelin, pakoilin.

Että näin. Teineille tiedoksi, ettei tarvitse pelästyä jos ei ole vielä 18-vuotiaana seurustellut (kts. keskustelufoorumit). Minäkin aloitin vähän vaille 30-vuotiaana. Ja tässä on tulos.

Pitäisikö kuitenkin pelästyä...=)

Mutta nyt nukkumaan. Olen viittä vaille valmis parantamaan maailmaa.

Ja se ei ole hyvä merkki ollenkaan.

***

Blogin yön biisi: Dorfmeister & Madrid de los Austrias: On the Moon Maybe

Maanantain männystä on pikku hiljaa toivuttu. Koski työtäni ja pitkäaikaista yhteistyökumppania.

Eipä ole enää yhteistyökuppani.

Mutta - kuten mieheni minulle totesi - kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu.

Ja niinhän niitä ovia alkoikin avautua oikein ruuhkaksi asti. Olo oli kuin haaskalla karhumetsässä tai uudella naamalla homokapakassa. Uudet projektit käynnistyivät saman tien, mutta minä alan olla jo ihan lomafiiliksissä - enää pari viikkoa odotettava. Maanantain muutosten takia voin ehkä ensimmäistä kertaa työelämässäni viettää kuuden viikon kesäloman!

Kesän lomaviikoista yksi menee veneillessä. Olemme vuokranneet veneen Saimaalta niin eikös heti Hesari kirjoita kokosivun jutun veneilystä Suur-Saimaalla. Jälleen kerran homot ovat trendsettereitä :D

Jos muuten tiedät hyviä, ei lapsiperheiden suosiossa olevia, ankkuripaikkoja akselilla Imatra-Puumala-Lappeenranta, niin infoa vaan tännepäin. Myös drinkkivinkkejä vastaanotetaan, vaikken ilmeisesti saakaan maata drinksukannella arskaa ottamassa alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti. Veneen päällikkö, tuo tuossa, on alkanut puhua jotain solmujen teosta.

Pelkäänpä, että löydän itseni kaatosateesta joltain luodolta, köysi kädessä, jalka poikkikatki ja mies huutelemassa rantautumisohjeita.

Jos tämä suhde kestää reissun, niin sitten se kestää mitä vain.

***

Blogin päivän biisi: Tiefschwarz featuring Tracey Thorn: Damage (Buick Projekt Mix)

Blogistani 18.4.: "Täytyy muistaa tämä hetki sinä päivänä, kun kaikki menee päin mäntyä. Se päivä voi tulla jo huomenna."

Se päivä ei tullut huomenna.

Se päivä tuli tänään.

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanssia ja sukurutsausta.

En uskonut.

Kokeilin tänään kansantansseja.

Lähdimme katsomaan ystävämme kansantanssiesitystä ja eikös esityksen loppupuolella haettu yleisökin mukaan. Siinä sitten homoja vietiin karjalaisella tarmokkuudella.

Ovat muuten aikamoisen monimielisiä nuo kansantanhut. Yhdessäkin esityksessä kirnuttiin voita hyvin epäilyttävin käsiliikkein, seuraavassa tanssissa pyydettiin hanakasti kättä ja puolet esityksistä hoidettiin ihan tyttöjen kesken.

Meillä olikin hillittömän hauskaa.

Että kun tänään Helsingin Sanomissa – Ranneliikekin mainiten – pohdittiin konservatiivisen homokulttuurin nousua ja homoyhteisön jakautumista vakiintuneisiin homoihin ja sinkkuhomoihin, niin älkää unohtako kolmatta blokkia.

Meit karjalaisii tanhuhomoja!

Minulla on alkanut kodinperustamisvietti.

Olemme tapaamisestamme lähtien, about neljä vuotta, asuneet kaksiossani. Viihdymme täällä molemmat, mutta… jotenkin… kun kaltaiseni cosmotyttö on löytänyt elämänsä miehen, jolla on vielä kunniallinen ammatti ja muutenkin ihana, niin eihän siitä pidä irti päästää.

Tahtoo yhteisen kodin!

Olemme miesystäväni kanssa molemmat vähän samanlaisia näiden elämän isojen asioiden suhteen. Jahkailemme. Kun muut ovat tässä samassa ajassa muuttaneet kimppaan, menneet naimisiin ja vielä murhanneet miesystävänsäkin, niin me vielä funtsimme (ei, ei sitä toistemme murhaamista). Mutta ei kuulkaa ole helppoa tällaisille keskiluokkaisten kasvateille mennä noin vaan ja ostaa yhteinen asunto. Se kun tarkoittaa myös yhteistä liittoa.

Että nyt kuulkaa mennään tosi isoihin asioihin.

Anyway. Sunnuntain asuntosivut ovat nyt meikäläisen suosikkilukemistoa ja netin asuntoantimet suosikkisivujani. Olin vakaasti päättänyt, että haluan jatkossakin ratikalla kotiin, mutta maanantaina kävimme jo kaukana Itä-Helsingissä katsomassa yhtä viehättävää omakotitaloa.

Sekin vielä.

Vannoutuneet kaupunki-ihmiset hakevat omakotitaloa

Kaikki muu onkin paitsi sydänkohtaus.

Sitten olisimmekin jo täydellisiä keski-ikäisiä.

Anttila sai minut hymähtämään.

Olivat laittaneet Lordi-levyt näyttävästi esille ja levytelineen päälle pienen Suomenlipun.

Niin sitä pitää.

Jos Lordin voitosta sikiää suomalaisten kiinnostuksen lisääntyminen Euroviisuja kohtaan, niin hienoa. Finaalia katsoi Finnpanelin mukaan peräti 1,5 miljoonaa suomalaista (ja 7 Päivää -lehteä vastustavaan adressiin on tullut jo 180.000... nyt jo 221.000 nimeä)! Olisihan se hienoa, jos jatkossa jäähallit täyttyvät jo kotomaan karsintakierroksella kuten tuolla lahden takana Ruotsissa.

Kaiken kruunaisi vielä Katri-Helenan ylivoimainen voitto =)

Kohta alkavat Kauppatorin kansanjuhlat. Olin äsken kaupungilla ja ensimmäiset mäyräkoiranulkoiluttajat huusivat jo hallelujaata. Toivottavasti muu yleisö kuuli Lordin toiveen ja juhlasta tulevat hyvät ja hyväntuuliset. Aurinkokin paistaa pilvettömältä taivaalta!

Pitäisiköhän kuitenkin…

Lauantaina hurrasimme Suomen saamille pisteille niin, että kyläpaikan koira vapisi loppuillan sängyn alla. Seuraavana päivänä heräsimme sopivasti katsomaan uusinnan YLE2:lta. Tämän jälkeen katsoimme viisut vielä kolmannen kerran Ruotsin SVT:lta.

Joka kerta jokainen Suomen saama piste tuntui yhtä hienolta ja jokainen täydet 12 pistettä yhtä uskomattomalta.

Nyt olen alkanut suhtautua kriittisemmin Suomen voittoon.

Pitkin kevättä Lordin kannattajajoukot, pois lukien itse bändi, suhtautuivat hyvin halveksuvasti Euroviisuihin ja viisukappaleisiin. Lordi nähtiin vastavetona huonoille biiseille ja kammottavalle kilpailulle. Kun lopulta voitto sitten napsahti, niin Helsingin kaduilla örvelsivät nahkatakkiset pitkätukat keskikaljapöhnässä huutaen epävireisesti voittobiisin kertosäettä. He samat, jotka takuuvarmasti ovat vuosien ajan haukkuneet viisut alimpaan helvettiin ja jättäneet varmuuden vuoksi vielä koko kilpailun katsomatta. Ja eiköhän sama kööri valloita huomenna Kauppatorin ja juhlaillan virallisen Sedu Koskinen -jatkopaikan Onnelan.

Mielestäni homoilta vietiin, mikä homoille kuuluu.

Voittoa pitäisi mielestäni juhlia ranne löysänä, peilipallot kirkkaina ja DTM – tai vielä oikeammin nyt jo edesmennyt "Euroviisukuppila" Hombre – jatkopaikkana. Ja totuuden nimissä olisin mieluummin nähnyt Kauppatorilla juhlittavan transsukupuolista Gaultierissa kuin lappilaista hirviöpuvussa.

Kun Suomi lopulta voitti, niin hävisivätkö Euroviisut?

Ihanaa olla väärässä! Tää on niin upeeta!!! Tätä olen odottanut about 38 vuotta =)

Homot ja heterot ovat todellakin erilaisia.

Olin työkaverini läksiäisissä torstaina ja heteroravintolassa seurattiin, tietenkin, jääkiekkoa. Matsin päätyttyä sain kanavanvartijan suostuteltua vaihtamaan Euroviisuihin. Heteroiden suhtautuminen viisuja kohtaan vaihteli säälittelystä kummasteluun. Eivät oikein osanneet päättää, miten hommaan pitäisi suhtautua. Avoin fanittaminen olisi varmaan vienyt katu-uskottavuutta tai jotain. Lordin tahdissa kyllä kaikki lopulta bilettivät.

No kyse olikin hard rockista eikä euroviisusta.

Pian Lordin jälkeen vaihdoin vieressä sijainneeseen homokapakkaan. Carola nousi juuri telkkarissa lavalle ja ravintolassa oli suorastaan harras tunnelma. Kaikki olivat hiljaa, kaikki katsoivat euroviisua.

Oli kuin kotiin olisi palannut.

Että kyllä tässä homohommassa on kyse paljon laajemmasta asiasta kuin siitä, että rakastaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Pakettiin tahtoo usein kuulua muutama homoklisee – omalla kohdallani ainakin Euroviisut.

Ja kyllä tänä vuonna onkin saatu makeaa mahan täydeltä. Minkä tahansa lehden avaa, niin siellä luuraa Lordi. Jopa ruotsalaiset ovat paikallisten iltapäivälehtien nettisivuista päätellen Lordin lumoissa.

Voisiko Suomi vihdoinkin voittaa?

Lähdemme kohta ystäviemme luo viettämään viisuiltaa. Olen lyönyt vetoa Latvian yllätysvoitosta ja pelannut Suomelle sijoitusta 11.

Toivottavasti olen väärässä.

Olen paha, paha ihminen.

Käytän työaikaa blogini kirjoittamiseen.

En nyt kuitenkaan jaksa aloittaa tuota yhtä hommaa, enkä tuota toistakaan, kolmannesta nyt puhumattakaan. Kerron mieluummin viikonlopusta.

Olimme Ruotsissa.

Joskus nuorempana Ruotsinristeily oli päätöntä koheltamista, discoteekissa joraamista ja Ö-luokan hytissä kärvistelyä. Nyt söimme hillitysti à la cartessa, joimme taidolla laivan kaikissa ravintoloissa ja hytissämme oli parveke merinäköalalla.

Matka olikin mukava.

Tukholma on miellyttävän huoliteltu kaupunki. Kaikkialla oli siistiä, kaunista ja tyylikästä. Ja ne kaupat! Vaikka samat vaatemerkit löytyvät Helsingistäkin, niin Tukholmassa valikoima on paljon, paljon suurempi. Olisin voinut shopata NK:n joka miestenshopissa Visa-korttini punaiselle. Laivan Tax Freesta rajat alkoivatkin tulla vastaan, kun poimimme asiantuntijoiden kehumat viinit + vähän muuta sillä seurauksella, että meillä on nyt kaksi ilmaismatkaa plakkarissa.

Taitavat kuitenkin jäädä käyttämättä. Ovat vain alkuviikon lähdöille ja voimassa vain juhannukseen asti.

Eilinen meni toipumiseen. Pizza auttoi sekä beetasalpaajat. Mutta vakaasti päätimme, että jatkossa alamme vähentää alkoholin käyttöä. Lisäksi ilmoitin aikovani laihtua pari kiloa kesälomaan mennessä.

Olimme hetken hyviä ihmisiä.

Illalla korkkasimme valkoviinin.