Minulla on alkanut kodinperustamisvietti.
Olemme tapaamisestamme lähtien, about neljä vuotta, asuneet kaksiossani. Viihdymme täällä molemmat, mutta… jotenkin… kun kaltaiseni cosmotyttö on löytänyt elämänsä miehen, jolla on vielä kunniallinen ammatti ja muutenkin ihana, niin eihän siitä pidä irti päästää.
Tahtoo yhteisen kodin!
Olemme miesystäväni kanssa molemmat vähän samanlaisia näiden elämän isojen asioiden suhteen. Jahkailemme. Kun muut ovat tässä samassa ajassa muuttaneet kimppaan, menneet naimisiin ja vielä murhanneet miesystävänsäkin, niin me vielä funtsimme (ei, ei sitä toistemme murhaamista). Mutta ei kuulkaa ole helppoa tällaisille keskiluokkaisten kasvateille mennä noin vaan ja ostaa yhteinen asunto. Se kun tarkoittaa myös yhteistä liittoa.
Että nyt kuulkaa mennään tosi isoihin asioihin.
Anyway. Sunnuntain asuntosivut ovat nyt meikäläisen suosikkilukemistoa ja netin asuntoantimet suosikkisivujani. Olin vakaasti päättänyt, että haluan jatkossakin ratikalla kotiin, mutta maanantaina kävimme jo kaukana Itä-Helsingissä katsomassa yhtä viehättävää omakotitaloa.
Sekin vielä.
Vannoutuneet kaupunki-ihmiset hakevat omakotitaloa
Kaikki muu onkin paitsi sydänkohtaus.
Sitten olisimmekin jo täydellisiä keski-ikäisiä.
