Hiphei ja terveisiä kapakasta!
Tai oikeastaan aika monesta kapakasta.
Olen humalassa.
Kadun kaikkea seuraavaa.
Mutta olen kyllästynyt olemaan kaikkia ymmärtävä.
En nimittäin ymmärrä.
En ymmärrä sinua Komea Mies, joka olet viimeiset viisi-kuusi vuotta haahuillut Herculeksessa etsimässä jotain. Mitä? Olet todella komea, mutta tänäkin iltana olit jälleen yksin.
En ymmärrä sinuakaan, joka olit ihan toisesta maasta rahdannut miehen esiteltäväksi. Ja v**ut. Älä selitä, että rakastat. Kaikki me tiedämme, että kierroksessa on taas uusi näyttelyesine. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kierroksessa on ties kuinka mones.
Sinut huomasin myös. Olet yksin, mutta tuskin omasta tahdostasi. Seuraat jo ties kuinka monetta vuotta sitä faghagiäsi, mutta selvästi haluaisi jotain muuta. Ymmärrän sinua täysin. Olen ollut täysin kaltaisesi. Pelkäsin, ihmettelin, pakoilin.
Että näin. Teineille tiedoksi, ettei tarvitse pelästyä jos ei ole vielä 18-vuotiaana seurustellut (kts. keskustelufoorumit). Minäkin aloitin vähän vaille 30-vuotiaana. Ja tässä on tulos.
Pitäisikö kuitenkin pelästyä...=)
Mutta nyt nukkumaan. Olen viittä vaille valmis parantamaan maailmaa.
Ja se ei ole hyvä merkki ollenkaan.
***
Blogin yön biisi: Dorfmeister & Madrid de los Austrias: On the Moon Maybe
