24.5.1956-20.5.2006?

Lauantaina hurrasimme Suomen saamille pisteille niin, että kyläpaikan koira vapisi loppuillan sängyn alla. Seuraavana päivänä heräsimme sopivasti katsomaan uusinnan YLE2:lta. Tämän jälkeen katsoimme viisut vielä kolmannen kerran Ruotsin SVT:lta.

Joka kerta jokainen Suomen saama piste tuntui yhtä hienolta ja jokainen täydet 12 pistettä yhtä uskomattomalta.

Nyt olen alkanut suhtautua kriittisemmin Suomen voittoon.

Pitkin kevättä Lordin kannattajajoukot, pois lukien itse bändi, suhtautuivat hyvin halveksuvasti Euroviisuihin ja viisukappaleisiin. Lordi nähtiin vastavetona huonoille biiseille ja kammottavalle kilpailulle. Kun lopulta voitto sitten napsahti, niin Helsingin kaduilla örvelsivät nahkatakkiset pitkätukat keskikaljapöhnässä huutaen epävireisesti voittobiisin kertosäettä. He samat, jotka takuuvarmasti ovat vuosien ajan haukkuneet viisut alimpaan helvettiin ja jättäneet varmuuden vuoksi vielä koko kilpailun katsomatta. Ja eiköhän sama kööri valloita huomenna Kauppatorin ja juhlaillan virallisen Sedu Koskinen -jatkopaikan Onnelan.

Mielestäni homoilta vietiin, mikä homoille kuuluu.

Voittoa pitäisi mielestäni juhlia ranne löysänä, peilipallot kirkkaina ja DTM – tai vielä oikeammin nyt jo edesmennyt "Euroviisukuppila" Hombre – jatkopaikkana. Ja totuuden nimissä olisin mieluummin nähnyt Kauppatorilla juhlittavan transsukupuolista Gaultierissa kuin lappilaista hirviöpuvussa.

Kun Suomi lopulta voitti, niin hävisivätkö Euroviisut?