kotona

tulin eilen hesasta takas kotii, oli viihdyttävä ja samal työntäyteinen ja kliffa, jopa aikaansaapa reissu. kaveri sano et about 10 000 kuvaa hallussa ja pian aletaan tai siis kamu alkaa tekee animaatioi. tulee ihanaa. matkal huomasin et oon allerginen ihmisil. junas kaks mimmii oli kovin asiassa kiinni ja keskusteli kovin pätevästi ja ties kaiken kaikesta (tietty), olivat pöllämystyneitä et on olemas ihmisii ku ei tiedä mitä eroo on erilaisil ilmanvaohtoputkilla ja sen jälkee toine alotti monologinsa, lähinnä aiheena oli ilmasto ja sen lämpeneminen ja hänen laajat tiedot ja tutkimustyönsä aiheesta. ja seuraavana mul ihmetys et miks pitää olla kännykäs ne näppäinäänet semminkin kun naputellaan viestii ahkeraa. okei, oli hiukan väsy, ratikka jumitti tunnin matkalla munkasta keskustaan ja oli vaan kylmä ku fan. mut oli hieno todistaa miten ratikkakuski romahti. mul ei siis ollu poppia mukana ni en päässy pakoon junas melusaastetta.

mua ärsyttää monet termit ja sanat ja käsitteet ihan sikana. oon aikasemmi jo jaapannu et rapsakkaa ja baltiarallaa ja kävelen pois, tai mummonmarkka mut what da fuck is laatuaika all abput? mua risoo hirveesti et ajast tehdää ja elämäst sellanen missio et laatuaikaa täytyy eriksee suunnitella ja järjestää, must siin on jotai.. ihan sietämätöntä. ku sil koitetaa must omaa itteään ja elämäänsä korostaa ja kiillottaa, et ollaan niin spesuu ja urbaanii, et laatuu täytyy elämään järkkää oikeen erikseen ja jälkikäteen muistaa et viime torstaina oli laatuaikaa oikeen urakalla. tai pahin et laitetaan fäsärii, ilman ironiaa, et ollaan viettääs laatuaikaa. se on typerin termi mit on aikoihin iskostunu kielee ja sitä kautta mun päähän.

tein hirveest hommii pari viimest viikkoo varsinki ja ajattelin et kliffaa, kuvat otettu vaatteet valmiina et kyl kyl se siit hoituu ja et tänää otan iisisti ja pakkaan kaikki kaavat ja kankaat johonki ja näin tein mut samaa aikaa mul on oikeen pöhinä pääl et olis kiva alkaa tekee jotai uutta ja kliffaa, sillee tehdä. tekeminen on kivaa, varsinki ku oikee keskittyy. mut sellanen bonari oli kans et ku en o aikoihin tehny oikeen mitää ja nyt ku tein ja huomaisn et sisso, mähän sain ihan kliffasti itel sopivaa ja tyylikäst vaatetta kesään ja kevääseen, ja meinaan jatkaa tätä ylellist tapaa. ja teen poikkiksel jotain kliffaa kans jos vaik tykkäis ja olis ilonen. mulla on kans joitain kankaita ku oon miettin y et täytyis saada tehtyy, ihan vaan siks et sais pois kuleksimasta ja toisaalta ku ne ei o nättei, tai sillee mun makuu (eli ei o mustii) ja kans sen verra vanhoi et vois olla aika siivota laatikoi ja hyllyi ja laittaa elämässä eteenpäin.

mut tänää voisin ottaa ihan hiukan iisimmin, kuten usein käy ollu stressii ja nyt hommat hoidettu ja hiukan sellanen flunssanen olo. et lepoo vaan ja yle areena ja nelosen ruutu.fi ja viva las vegas, tein eilen hiukan luvattomuuksii ja näin september issuen. oikeen hyvälaatusena. se oli hiukan erilainen ku odotin, vaikken ees oikee odottanu ees mitää. tahalliset ja tahattomat yhtäläisyydet paholainen pukeutuu pradaan kans oli lopulta hyvin sivujuonne ja ei ees jaksanu mut muutoin.. ihan kiva, etten sanois, ihan jees. jotain hiukan jäi puuttumaan mut grace coddington on ihana ja kovasti tykästyin siihen hahmoon. mut siis kaiken kaikkiaan, oli ja on ihan kiva ja tosi jees ja hurjan okei dokkari, ei nyt mikään ihan mieltsi höjdare mut sellanen et tuun kattoon kyl uudellee ja uudellee. ja uudellee.