jopas

oon ihan liekeis nyt greyn anatomiast. ja monta asiaa mieles ku lukenu muitte ihmisten blogei.

(nää ei o mitenkää suunnattu kellee sen eempää kunha tullu juttui mielee eri tahoilt ja sitä sit kelilen et kenest tullu mitä mielee.)

(aboa.) ku mä olin tetis ni olin ihan sairaan aktiivi ja tunnollinen. ei olis tullu mieleenkää alkaa luistelee. sen oon opinu vast myöhemmi täs elämäs. must tuntuu välil kans et kuitenki vaik haluun lla hyvä ja kliffa ihminen ni oon pettäny ystävii ketkä on luottanu muhu. samaa aikaa oon ihan et vittu mä oon kans se jamppa kuka ei oikee koskaa osaa sanoo ei ja sit kaikki kusee ku on niin nösvö ja koittaa diilaa kaiken kerral ja sit ei saa diilattuu mitää. mut tetis mä oli viel kiltti ja kunnollinen ja tunnollinen. mul olis nyt sellain kasvamisen paikka ja aikuistumisen hetki ja sillee et oon tajunnu paljon asioi täs ja olen kans tajunnu asioi amerikas ja must tuntuu et se oli hyvä reisu.

(puuteripoika.) en o koskaa tajunnu itsemurhaa ja samaa aikaa tajuun niin hyvin. mul on menny lähelt ja hiukan kauempaa ja tosi lähel olevan lähelt monta kertaa sama tyyppi ja must on sanomattakin selvää et jos ihminen on niin lopus et se ei jaksa ni se ei sillon jaksa. must mikään ei o niin kusipäisesti sanottu ku väite et itsarin tekevä ihminen on maailman itsekkäin tyyppi. haloo. toinen tarvii huomioo ja apuu ja ainoo keino saada sitä mistää on koittaa tappaa ittes ja SE on itsekäst? ei suinkaa se sokeus mikä ympärisyös vallitsee tai se totaalinen piittaamattomuus? vitut. joku tappaa ittes ni se on utsekäst koska sillo saa kätevästi sysättyy omaa syyllisyyt ja pahaa oloo itsarin tehneen niskaa. samal ajattelen et jos haluu ittes tappa ni siin onnistu ja kukaa ei ehdi välii. jos tosissaan haluu kuolla. sillon ei soita tyttärellee eikä lasten sijaiskotii eikä tekstaile kellee. ja silti vaik kuin haluaa ja tarkotus olis tosissaa ittes nirhaa ni aina välillä silti käy niin et joku sut löytää ajois. vaik kuin syväl mettään olet menny ja nappei ottanu ja viinaa siihe päälle vetäny joku voi sut löytää ja soittaa apuu.

mä en o koskaa osannu kelaa et haluisin oikeesti kuolla. en vaik kuin on välil potkinu päähä ja kussu niskaa ja ollu masist ja kaikkee. se ei o koskaa tullu mielee. mut iin vaihees ku on menny niheesti ni aina on ollu ystävii jeesaas ja dokaas ja ihan mitä tahansa tekees mun kans et ei tarvis olla yksin. koska mikää ei o niin kamalaa ihmisel ku yksinäisyys. ei mikää.

oon miettiny et vaik ihan oma ruskee labbis olis ihana ni siin on niin pal säätöö ja issuee ja hoitamist. kissa olis helpompi. haluisin siamilaisen. oikeen sellasen häijyn näkösen, laihan ja tylyn. ne on niin nätteu kaverei.