kokipedia kertoo että "japani on nihkeä ja rasistinen maa jossa Ihmiset uskovat rahan autuaaksitekevään voimaan. Japanissa on myös pitkä kesä jolloin on liian kuumaa ajatella". "suomi on kalsea ja rasistinen maa jossa Ihmiset uskovat rahan autuaaksitekevään voimaan. Suomessa on pitkä talvi jolloin on liian pimeää ajatella".
Katselin netistä paluumuuttajan työttömyysturvaa. Sitä ei ole, 9 kuukauden karenssia ja sitä rataa. Ulkomaillahan kukaan ei ole kukaan kärsinyt vilua eikä nälkää koska ulkomailla ovat aina asiat paremmin kuin kotimaassa. Pitäähän porukanpettäjiä jotenkin rankaista niistä mahdollisista aurinkoisista päivistä joista he ovat nauttineet, juoden terassilla kalliita viinoja, taskut pullollaan rahaa. Ulkomaalla asuneet ovat saattaneet jopa kauhistella kotimaan järkyttävää verotusta ja pitää BB;ssä näytettävää seppo ja merja jokamiehen touhuilua merkityksettömänä roskana. Luu kurkkuun sellaisille ja heti, sanoo virkamies ja miettii tulevaisuudessa häämöttävää lomaviikkoa vaikkapa agadirissä.
Viime aikojen huono työtilanne saa miettimään kotimaahan palaamista. Gaijineille kun ei tahdo löytyä enää mitään käyttöä täälläpäin, monet tuttavat ovat tänä vuonna saaneet lopputilin (mitä ne lomarahat ovat?) ja lähteneet takaisin kotiin tai balillle kun Mitään ei näy horisontissa. Juttelin tänään liikekumppanin kanssa että jos vuodenvaihteeseen mennessä ei ala meno parantua, pakkaan sukset ja lähden kotiin. Sanoi että elä hyvä mies lähde. Hyvillä miehillä ei vain ole mitään käyttöä enää.
Sitten tulin kotiin ja katselin netistä noita työttömyysturvajuttuja ja mietin että mitenköhän ne ensimmäiset 9kk menevät ilman asuntoa ja rahaa. Ei välttämättä surkeus yhtään vähentyisi, pimeässä saisi istua jossain sukulaisten nurkissa ja yksi 'eiköhän sun pitäisi lähteä takaisin kotimaahan'-sanoja (anoppi) muuttuisi moneksi epäsuorasti äidinkielelläni 'eiköhän sun pitäisi painua helvettiin täältä'-sanojaksi.
Oletteko muuten huomanneet että homot eivät seurustele eikä heillä ole rakkauselämää? Mun viimeaikana kuulemat kommentit on ollu just sen tyylisiä että 'helppohan se on lähteä kun ei oo perhettä eikä mitään' vaikka ulkona ollaan oltu jo vuosia ja bo-yan kuva on lähetetty ja näin. Autappa jos olisi tyttöystävä niin kyllä olisi surkuttelua ja ymmärtävää nyökyttelyä että ai-jai kun on kova paikka.
Kukaan ei tykkää valittajasta. Mutta blogi on blogi ja joskus vituttaa. Ja kun välillä tuntuu että omilla sanoilla ei oo mitään kaikupohjaa, suomen puhuminen on vähän kuin puhuisi 80-luvun studiossa jossa jokikinen naula on eri painoinen.. Ei nää ymmärtäis jos ajais autolla ympäri korttelia ja soittais kovalla sitä Mikko Torvisen Viihdeorkesterin biisiä Haistakaapa Vittu. Tukholmassa joku saattais ymmärtääkin.
Bo-ya sai siivouskärpäsen pureman eilen ja järjesti tavaransa ja pani pari tuoksukynttilää palamaan ennen nukkumaan menoa.
Aamulla se oli vähän pahalla tuulella kun postimyynnistä ostetut hienot housut olivatkin liian pienet eivätkä mahtuneet jalkaan, piti lähteä vanhoilla liikenteeseen. Oli kuin myrskyn merkki.
Mä sain nootin imuroida kun se sitten lähti kurssilleen. Vaihdoin petivaatteet ja imuroin ja panin omalta osaltani paikkoja kuntoon.
Sain aika paljon duunia tehtyä ja järjestettiin anopin kanssa kaappia =) ,sillä on heikot käsivoimat ja paikalliset patjat ja muut on tosi raskaita.
Bo-ya tuli illalla kotiin vähän vaikealla naamalla mutta huomasi kuinka huone oli siistimpi ja pikku niskahieronnan jälkeen alkoi jo naureskelemaan niille käsittämättömille tv-ohjelmille joita se aina kattoo. Päivä melkein pelastettu.
Japanilaiset ovat kaapanneet coming out-sanan ilmaisemaan mitä tahansa mahdollisesti noloa / tunnustuksellista asiaa. Kun joku kertoo laittavan hernekeittoonsa suolan lisäksi meiramia ja kermaa, sekin on kaminguauto.
Coming outille on näköjään tapahtunut samanlainen inflaatio kuin englantilaisten Lovelle, tyyliin "I love ice cream!"
8kk yhdessä asumista ja alan tunnistamaan telkkarissa olevien geinoojinien eli julkkisten naamoja. En välttämättä muista nimiä (söpöjen nimet tulee painettua mieleen että voi googlen kuvahaulla sitten itseään viihdyttää myöhemmin) mutta eipä se haittaa.
Jotenkin tyytymätön tunnelma tänään. Tää on näitä kylmiä ja tuulisia päiviä kun mikään ei oikein puhuttele..
Sanovat että lemmikit ja niiden omistajat omaavat yllättäviä yhtäläisyyksiä ja voin allekirjoittaa tuon väittämän. Boyaa ja sen kissaa näyttää yhdistävän staattisen oleilun ja mukavuudenhalun lisäksi karvapallot.
Tämän viikonlopun kohdalle oli merkitty bo-yan työpaikan shuunen-paatii eli baarin n-vuotisbileet. Viinaa on kaadettu asiakkaille 27 vuotta jo. Aika pitkä aika.
Toimettomuudessani kuvittelin lyhyesti päässäni tämäastisiin havaintoihini perustuen kuinka ehkä paikan pitäjä on avannut nuorena miehenä.
Tyypillinen baari nuorille miehille on nykyään sellainen jossa langanlaihalla jengillä on isoksi kammatut hiukset, tyköistuvat puvut ja bootsien kaltaiset piikkikärkiset kengät ja mama-sanin synttärit ovat isoin (ja tuottoisin!) juttu maailmassa, baarin eteen laitettavien kukkalaitetteitten hinnasta ei tingitä ja moechania juodaan porukalla.
Kolmea kymppiä lähestyttäessä mamalla on ollut töissä noin 30 eri misekoa (baaripoikia) ja ajetut kilometrit alkavat näkyä naamassa. Vain sitkeämmät jaksavat vetää joulubileissä naisten vaatteet päälle. Bo-yan suosimassa club mother fuckerissa (se ei kuulosta niin pahalta kun se sanotaan japanilaisittan masaa-fakkaa) on tätä meininkiä. Asiakkailla enemmän päällä kalliimpaa urheiluasusteen tyylistä ja mamalla joulujuhlissa sininen marimekon unikkoaiheinen leninki.
Tullaan mun osastoon ja mama-san on neljäkymmentä, kaikenlainen ulosnäyttäminen on kuollut, drag hommiin ja paraateihin ei lähdetä. Baari on kuluneen näköinen ja karaokelaitteen ruutuun on ilmestynyt kuollut kohta joka ei reagoi kosketuskynän painalluksiin. Asiakaskunta on lähinnä 30-40 välillä, silloin tällöin vierailevaa nuorta lihaa katsotaan kiinteästi eikä yli-ikäisten asiakkaiden kanssa ei synny keskustelua, ne kaverit juovat yhden tai kaksi ja lähtevät sitten pois. Meidän ryhmässä alkaa seurustelukin olemaan vakava puheenaihe ja monilla on kumppanit.
Neljän ja viidenkymmenen välillä olevat asiakkaat katoavat tapahtumahorisontin ulkopuolelle. Tuota sektoria ei pahemmin katukuvassa näy mutta saunoissa tarraamassa itsepäisesti hihasta kiinni kylläkin. Taitavat jättää baarit väliin ja mennä suoraan saunaan. Mama-sanin kannalta huonoinpia mahdollisia asiakkaita. Joskus piipahtavat poikaystäviensä kanssa ja ovat pahoillaan kun ei ole tullut käytyä ulkona viime aikoina.
Sitten ollaan bo-yan baarissa. Käsitykseni on, että se paikka on miehille joille on homoelämän varrella tarttunut mukaan muutakin kuin herpes, eli fyffeä, massia eli rahaa. Ne miehet käyvät näyttäytymässä lähinnä toisilleen ja mamalle. Kallis seating charge pitää kyöhälistön omissa paikoissaan ja mikäpä siinä, kaikille pitää olla omat kerhot. Boya tulee aamulla kotiin ja sillä on monesti mukanaan asiakkailta saatuja lahjakortteja, ulkomaisia herkkuja, hienon kaupan sushia ja joskus jopa kallista viinaa.
Ja siellä on nyt vuoden isoin tapahtuma johon bo-yankin piti pukeutua suoriin housuihin ja rusettipaitaan. Toisten eliittipaikkojen mamat käyvät pakollisella vierailullaan ja ostavat pullon vaaleanpunaista DomPeriä, juovat lasillisen ja lähtevät. Eilen oli käynyt pelottava ja kuuluisa mama jonka baarissa julkkikset käyvät, jopa Asashoryu kuuluu asiakkaisiin. Näistä paikoista käytetään halveksuvaa nimitystä kankoo-bar elikkä turistibaari. Paikka minne heterot ja Naisetkin (iik) ovat tervetulleita.
Bo-yan paikkaan naisilla ei ole asiaa kuitenkaan mutta heteromiehet voivat tulla.
Noh, se karvapallo. Yhtenäisyys bo-yaan ja sen kissaan kävi ilmi tänä aamuna kun se tuli töistä ja yritti nukkua mutta yökkäili koko ajan sängyssä vähän kuin meidän kissa eilen kun siltä tuli niitä karvapalloja. Järjettömän hutera aasinsilta, tiedän.
Raskasta on baarityö japanissa. Itse aikoinaan lopetin moiset hommat puolentoista kuukauden jälkeen, asiakkaiden kanssa juomista ja aamuun asti valvomista ei mun fysiikka kestänyt ollenkaan. Toivoisin että bo-ya hommaisi itselleen päivätöitä.
Taitanut tulla allekirjoittaneelle aika pitkäksi, flunssa jatkuu eikä jaksaisi nukkuakaan. Yritin katsoa kaverilta lainatun elokuvan, Darren Aronofskyn PI;n mutta jenkkiDVD ei pyörähtänytkään ja katsoin sitten Planet terrorin uudestaan.
PT on paras, siinä on kaikkea mitä elokuvassa täytyy olla, poksahtavia päitä, ei-rumia-naisia, aseita, moottoripyöriä ja huimia juoniaukkoja joitten yli niillä moottoripyörillä hypätään. Äärimmäisen viihdyttävä ja humoristinen elokuva.
Yritin lukea vuosien varrellani seuraamaani blogia jota pitää italialainen alberto. Blogin ulkoasu on ehkä käsittämättömin koskaan ikinä mutta kaverilla leikkaa. Viime aikoina aiheet ovat vaan lipsuneet vähemmän kiinnostaviksi ja klikkailin Alberton suosittelemia nörttiaiheisia linkkejä.
Yksi kohtalainen blogi oli, lyhyellä skannauksella sai poimittua sen mitä sillä ihmisellä oli oikeasti sanottavaa ja sitten alkoi törmäillä turhempaan materiaaliin. Jotain maailmaasyleilevää tyyliin 'ihmiset pitää opettaa käyttämään nettiä (ylevä tarkoitusperä tähän) blaa blaa.'
Seuraava tutkimuskohde oli uusi hakukone searchme.com joka näytti hakuun liittyviä kuvia. Uudella hakukoneella sain heti selville että Farrah Fawcettin entinen mies oli hakannut sen päätä jalkakäytävään parikymmentä vuotta sitten ja että FF oli hiljattain toipunyt syövästä. Artikkelin viimeinen lause oli 'Three months later she was diagnosed with a malignant rectal polyp'. Nauroin ääneen.
Al Goren korulauseista hällä väliä, tämän vuoksi meillä on internet. Ja minä blogaamassa.
Boya tuli aikaisin töistä, sammutti lämmityslaitteen ja lukee habsburgien sukua käsittelevää teosta. On ollut tylsä mutta vinon humoristinen päivä.
Tänään oli vihdoin oikea syksyinen päivä. Aurinko paistoi mutta oli sen verta kylmä että piti villapaita ja takki olla kun kahvia hakemassa kävi. Ei enää sitä viime viikkojen epämääräisyyttä että olisi vielä vähän kesä ja shortseilla voisi vielä tarjeta.
Meidän talossa asuu noin 500 vanhusta. Hissin takaosassa on vyötaisille ylettyvä metallinen kaappi jonka kun avaa, mahtuu ruumiskärry koko pituudeltaan sisään, vainajan pää menee sinne piiloon hissikyydin ajaksi.
Roskienkeruu-asemalla on on monesti jonkun ihmisen koko jäämistö, videokasetteja ja kaappeja ja kääreessä olevia pölyisiä, noin 10 vuotta vanhoja pehmoleluja jotka on ostettu matkamuistoiksi joskus.
Anopin pölyynteneitä kääreessä olevia pehmoleluja katsellessa tulee mieleen se minne nekin jossain vaiheessa päättyvät. Perheen vanhempi tyttö karauttaa jonain iltana bmw;llään pihaan ja raahaa mummon romuja stressaantuneen näköisenä, vekkihame päällä, pimeään aikaa illasta ettei kukaan vain huomaisi että kenenkä tavaroista on kysymys.
Mutta kompleksin mummomafia tietäisi nopeasti kenen luona viikatemies on käynyt ja aamu viideltä seuraavana päivänä käytäisiin tarkistamassa mitä sillä huonokuntoisella Tanakan muijalla kämpässään oli. Ja samaahan sillä oli kuin muillakin.
Kaupunki flunssaepidemian kourissa. Oma päänsärky parantui ja repaisin pitkän pätkän duunia eilen, koko ajan tunne että kurkussa oleva villasukka kasvaa isommaksi.
Meilasin asiakkaalle että sori että on tullut pari päivää laakereillaan lepäilyä. Se vastasi että ei haittaa, hänkin on flunssassa. Ja nyt se on mulla. Herättiin aamusella ja lämmittimen kostutusvesi oli loppu, limakalvot oli molemmilla kuivat kuin korput. Heti herättyäni bo-ya alkoi kärttämään osallistumista kotitöihin vaikka olen aivan paskana.
Tämä viikonloppu on sairastamiselle mahdollisimman huono, bo-yan työpaikalla (varakkaampien eli vanhempien homomiesten suosima baari) on isot bileet ja niihin liittyen sen pitää mennä jo torstaina valmistelemaan kekkereitä. Itse olin lähdössä toisen gaijinin kanssa kyotoon katsomaan ruskan värejä huomenna, saapas nähdä miten kunto kestää.
Enpä ole törmännyt tuohon aasialainen-sanaan flunssasta puhuttaessa täällä päin. Liittyisiköhän se pelkästään kansallismieliseen mentalitettiin liittää ikävät asiat muihin kansoihin ja kulttuureihin. Aids tulee afrikasta, flunssat aasiasta, talouden alamäki wall streetiltä.
Mulle joskus joku tuttava selitti pokerilla että ennen gaijineitten tuloa ei japanissa ollut sukupuolitauteja, täällä oli unelmien eldorado jossa saattoi huoletta paneskella menemään kunnes te ulkomaalaiset toitte kupat ja tippurit. Jatkoin teen juontia ja sanoin jotain tyyliin kyllä kyllä.
Mutta sauna ja joulupukki tulevat suomesta ja karaoke ja sumo japanista ja näistä voidaan olla aina yhtä mieltä. =)
Tämän kuun alusta rummutettiin uutta kierrätyssysteemiä meidän lähiössä. Omia roskapusseja ei enää saa käyttää, pitää ostaa kaupasta niitä joissa on kierrätysvero hinnassa mukana. Entisenlainen roskien jaottelu jossa piti jakaa jätteen kolmeen kategoriaan (poltettavat jätteet eli muovit ym, ei-poltettavat niinkuin pullot ja tölkit ja isot rokskat) korvaantui uudella jossa on jotain kuusi roskakategoriaa, pullot ja tölkit pitäisi nyt pestä ennekuin ne panee omiin kierrätyslaatikoihin ym. Sisäänkäynnin eteen on tullut valtavia pahvisia plakaatteja jossa kaikille taotaan uutta kierrätysajattelua kaaliin.
Bo-ya hermostui tänään kun laitoin aspiriinikääreen perusroskiin (entiset 'poltettavat jätteet'). Ei ei, ei sitä noihin. Nostin sen pois roskiksesta ja nyt se on tuossa pöydällä kun sille ei löytynyt oikeaa paikkaa.
Aivan naurettavaa hommaa vaivata ihmisiä noin tarkalla roskien jaottelulla ja pesemisellä. Vettä kuluu ihan hukkaan ja arvokasta aikaa. Mitäpä jos kauppiaat eivät enää pakkaisi kaikkea viiteen kääreeseen (suklaapatukkakin on täällä ensin muovipussissa, sitten on pahvikääre, muovi ja sen sisällä folio ja lopulta suklaati. Monesti jokainen suklaapalakin on erikseen pakattu koska kansa on sitä mieltä ettei ole hygieenistä syödä suklaata joka ei ole tuhanteen kertaan kääritty. Joku ystävä mainitsi joskus että fazerin sininen ei menisi japanissa kaupaksi koska se ei ole riittävästi paketoitu. hoh.
Yöllä oli vaihteeksi migreenikohtaus ja vatsan sisältö tuli ulos, tämä päivä omaa lomaa, lämppäri päällä ja telkkari kiinni. Jos huomenna jaksais paremmin.
Talvi tuli pari viikkoa sitten. Enää ei tarkene shotseissa, sisälläkin pitää olla villapaita ja takki päällä ja silti palelee.
tämänpäiväinen avioriita koski lämmityslaitteen käyttöä. Kesäkuukausien ajan voi pitää ilmastointilaitetta täysillä päällä ilman mitään ja sähkölasku maksetaan kuin vero tai mielivaltainen pienpostituslisä, tottakai se on kallista kun pitää pitää ilmastointia päällä jatkuvasti.
Minä en ilmastointia välttämättä tarvitse kuin kuumimpina päivinä mutta kun tuolla kotipojalla on tuota luonnollista eristettä ja aina kuuma.
Vastavuoroisesti taas Suomalaisena en ole tottunut kylmään ollenkaan. Pari yötä oli tosi kylmä kun sängynlämmitin oli yöt duunissa ja mulla oli tänään aika kehno olo, kurkku karhea ja flunssainen olo. Sanoin että otetaan lämmitin esiin. Eihän se käynyt mitenkään. Laita toinen villapaita päälle. Vaan ei auta kun jalat on jäässä. Niihin pitäisi vetää tohvelit mutta tohvelit eivät auta mitään, jalat vaan hikoilevat niissä.
Hain siis lämmittimen (sellainen auton sisälämmittimen tehoinen laatikko) ja panin johdon seinään. Seurasi paheksuntaa, valitusta, kuka maksaa sähkölaskun. Tule peiton alle, täällä on lämmintä. Peiton alla ei vaan voi tehdä duunia, ei ainakaan mun duuneja.
Lämmitin on pörissyt lattialla jo 10 minuuttia eikä mitään huomattavaa eroa lämpötilassa. Kun sen veti jalkoihin kiinni, tuntee hienoista lämpöä mutta kyllä commodore 64;n muuntaja lämmitti enemmän kuin tuo. Villapaitaa ja takkia ei voi ottaa pois. Kylmää kyytiä.
Sanoin pojalle että jos se keittäisi tänään ruokaa ja pidettäisiin kotitreffit ja juotaisiin viiniä. Se sanoi että tänään on silmä kipeä, käy syömässä ulkona.
lauantai päivä meni työn merkeissä. Pidin suomentunnin nelikymppiselle muijalle.
Keikan jälkeen säädin bilekuvia hampurilaisravintolassa ja soitin Yamalle että tulisi muistitikun kanssa mun kantapaikkaan. Yama oli vielä 8 aikaan töissä ja sanoi että tulisi kymmeneltä. Aikaa piti kuluttaa jossain, menin new japan saunaan, onhan lauantai ja saunapäivä. NJS muuten ei ole Sellainen sauna.
Kylpemisen jälkeen menin kantapaikkaan, pieni debu-sen debu (elikkäs isoa isoille) baari jossa oon jo roikkunut vuosia. Oli ihan täynnä (sinne mahtuu varmaan 13 ihmistä) mutta mulle järjestyi tilaa nurkasta. Jengiä tuli lisää, osa kääntyi ovelta pois ja yksi pariskunta istutettiin takana olevaan pieneen pöytään jonka päälle yleensä heitetään takkeja ja laukkuja. Pöytä tyhjennettiin tietysti ensin. Ainakin osittain. Ei oikein alkomahooli maistunut, tilasin ruokaa (paistettua riisiä) ja tissuttelin gintoniccia ruokaa odotellessa.
Osakan homobaareissa (suurimmassa osassa) on myöskin ruokaa tarjolla. Shottibaareissa ei välttämättä ole mutta näissä kunnollisissa on. Mun paikan menussa on mm. paistettuja sardiineja, riisiä, mustekalaa jne. Joissain paikoissa mama-san kokkaa päivän aikana jotain mitä se tarjoaa asiakkailleen sitten illalla. Ruoka kuuluu seating chargeen ja siitä voi kieltäytyä jos ei ole nälkä. Ruuasta jonka mama-san on tehnyt valmiiksi kotona ei ole hienotunteista kieltäytyä tosin. Mun paikassa ei oo mitään erikoissapuskaa, monesti vain heilautan kättä että jätän väliin, mutta tänään oli nälkä. Hieno homma ettei tarvi lähteä baarista nakkikioskille jonottaan, voi tilata jotain jos siltä tuntuu. Ja ruokaa laitetaan siihen asti kun paikka suljetaan (viimeinen asiakas lähtee).
Yama tuli ja saatiin se mun viereen istumaan pakkomanööverillä. Aloin kaikessa vaivihkaisuudessa polttamaan sille bileitten kuvia ja pyysin mamaa tekemään melonicoctailin. Sillä oli kädet täynnä ja se unohti mitä olin tilannut, sanoin sitten että laita campari-sooda kun on näin kova häsläkkä. Campari-soodan sain heti.
Yaman kanssa kehuttiin bileitä ja laulettiin karaokea. Meitä vastapäätä istui oikein söpö nuori kaveri poikaystävänsä kanssa, me virnuiltiin että tuossa se olisi. Toinenkin oikein mukavan näköinen tuli ovesta ja mama pyysi sen oitis tiskin taakse kun muualle ei mahtunut. Joku sanoi ääneen sen mitä itsekin ajattelin, että Hiro san on huippusöpö mutta niin on Momo-sankin (ne kaksi söpöläistä jotka olivat selvästi miellyttävimpiä silmälle kuin muut asiakkaat). Niin, ja edelläolevat nimet on väärin muistettuja. =)
Viime viikkoina on tullut oltua monena yönä oltua poissa kotoa halloween-bileissä tai muista satunnaisistä syistä, tiesin että nyt pitää olla kiltisti ettei kotipoika hermostu. Kotipoika on tosin tämän yön töissä mutta ei viittinyt ottaa riskiä jäädä juopottelemaan ja ajautua vaikka joidenkin ihmisten bileisiin ja nukahtaa niitten nurkkiin niinkuin viime viikolla. Lähdin siis ajoissa kotiin.
Kotona kissa heräsi ja juoksenteli vimmatusti ympäriinsä, sekoitti hiekkalaatikon ja oli leikkituulella. Minä olen lähinnä nukkumatuulella.. hyvät yöt.
Tätä blogia kirjoittaa kansain (osaka, kobe, kyoto) alueella asusteleva puhdasverinen chubby chaser =)
Joitakuita voi kiinnostaa näkökulma tämän perän sateenkaarielämään ja ajattelin sitten jotakin kirjoittaa.
Blogissa asioiden tapahtumajärjestys noudattelee Tarantinon elokuvien kaavaa, vanhaa, uutta ja nykyistä iloisesti sekaisin. Koska tämä ei ole mikään curriculum vitae, hyppäänkin suoraan viime viikon tapahtumiin. =)
Jonkinlaista raporttia viime viikonlopun bileistä. Kuukausi sitten Yama-san kertoi että tälle vuodellekin on luvassa king bears (karhu & chub) tapahtuma ja kysyi tulisinko kuvaamaan. Yama oli huolissaan josko jengin ottamat kännykkävideot leviäisivät nettiin tässä jollain lailla hyvin umpimielisessä maassa ja sanoi että otetaan nyt yksi kuvaaja hoitamaan koko tapahtuma ja kerrotaan jengille että omia kameroita ei saa käyttää. Sanoin että kyllä onnistuu.
Muutama viikko siitä pidettiin koko henkilökunnan (10 jannua) kanssa palaveri perheravintolassa (ei kuitenkaan mäkkärissä) jossa käytiin läpi kaikkien tehtävät ja niin pois päin. Kävi ilmi että Yamaa oli kuvattu ilman lupaa jossain yhteydessä ja video oli pantu nettiin jakoon. Työhön liittyen ikävänlaista julkisuutta mahdollisesti. Kukaan muu ei ollut kuvatuksi tulemisesta kovinkaan huolestunut mutta sovittiin että kamerat kieltävä kyltti laitetaan näkösälle.
Tunnin palaveerauksen jälkeen mentiin ulos, kaikille jaettiin mustat aurinkolasit ja Yama kuvasi pieniä promootioklippejä videokameralla. Mogu-tan ei suostunut kuvattavaksi ollenkaan, konsensus oli kovilla maassa jossa kaikki asiat tehdään aina ryhmässä. Ilta tuli ja lähdettiin kukin minnekin.
Viime sunnuntaina piti sitten viideltä päivällä mennä tapahtumaa varten vuoratulle klubille, kaikille annettiin hommia, mulle ei. Aloin liimaamaan julisteita muiden kanssa, paikkaa piti vähän koristella. Liimasimme klubin ulkoseinän täyteen julisteita ja osa lähti loittoryhmänä liimaamaan julisteita kauemmaksikin. Tulivat hetken kuluttua takaisin, joku paikallinen turvayhtiön pappa oli niille tullut valittamaan että täällä ei saa julisteita liimailla.
Seitsemältä oli tunti aikaa bileitten alkuun ja kaikki saivat staff passit. Kaikki paitsi yksi DJ ja minä. Otti päähän kun meidät oli unohdettu. Henkilökunnalle oli hana auki koko illan mutta en viitsinyt mennä viinaa kerjäämään henkilökunnalta (siellä oli sen klubin oma henkilökunta, 5 ihmistä, koko tapahtuman ajan töissä). Panin kaverin asialle, se toi mulle kaljan. Kaljan juotuani (en ole suuri oluen ystävä) v-käyrä nousi ja edellämainitun kaljan aiheuttama 5% lisä rohkeuskiintiössä johti siihen että kävin baaritiskillä pyytämässä vettä. Vielä ei olisi hyvä hetki päihtyä.
Kasilta alkoi DJ veivaamaan ja kaksi hemppaa tuli sisään. Aikaa kului. Ne kaksi hemppaa eivät tanssineet. Meidän jengi söi popkorneja ja makkaroita ja olivat omassa porukassa, kävivät backstagen puolella istuskelemassa ja Yama-san näytti vaikeaa naamaa. Yhdeksän aikaa oli vieläkin ne kaksi hemppaa ja joku muu, lähdin ulos portaille istumaan ja Yama tuli ja oli hermostunut, mitenkähän tässä käy.
Meillekin jaettiin kaulaan ripustettavat kortit johon tussilla merkattiin että minkälainen tyyppi kiinnostaa. Vaihtoehtoina oli kaikenlaista, S niille jotka tykkäävät laihoista, G karvaisista ja lihaksikkaista tykkääville, D chasereille ja sitten oli vielä A niinkun Almighty, kaikki käy =) Näistä kaulassa olevista neonkeltaisista lapuista on sitten tanssilattialla helppo havaita onko mahkuja vai ei. Kätevää!
Japanissa on tapana yrittää kutsua jengiä paikalle jos on baarissa töissä tai vastaavaa. Itse lähetin muutamia viestejä tutuille että tulisivat paikalle. DJ soitti hyvää musaa, tanssijalkaakin alkoi pakottaa mutta lattia oli vielä tyhjä. Puoli kymmeneltä tuli pari kaveria sisään ja helpotti, ainakin pääsee heittämään läppää. Väkeä alkoi virrata sisään, olivat rohkaisunsa hakeneet lähialueen baareista ja oli tullut aika lähteä kattoon mitä meatmarketista saattaisi löytyä. Porukka alkoi tanssimaan ja DJ;mme alkoivat löytämään hymyntapaista. Hyvä ystävä tamo-chan tuli sisään, oli mukava tavata pitkästä aikaa, sillä oli pukutakki päällä ja moitti että on kuuma. Vein sen kamppeet backstagelle talteen joksikin aikaa, siellä nössön oloiset drag queenit olivat meikkaamassa eivätkä olleet kovin ilahtuneita seurasta. Takaisin baarin puolelle ja kuvaamaan paikallisväriä.
Yhdeltätoista tuli drag-shown vuoro. Täällä tanssi keskeytetään shown ajaksi ja karjut isuvat lattialle katsomaan esitystä niinkuin alakoululaiset, aika hassua. Nössöistä drag queeneista oli tullut pelottavan näköisiä queen bitchejä kunnon koroilla ja asenteilla, Toinen veti Jennifer Hustonin "And I'm Telling You" sellaisella väännöllä että lahkeet lepattivat. Dragin jälkeen tulivat go-go pojat tekemään sen bear force one-juttunsa. Ihmisiä tuli ja meni (täällä on normaalia juoda baarissa ja jättää piikki auki ja sanoa tulevansa myöhemmin takaisin. Ihmiset aloittavat ehkä vakiopaikassaan ja kiertävät pari muuta paikkaa ja sitten menevät takaisin vakkariinsa, juovat muutaman ja maksavat sen iltaisen laskun.)
Kahden aikaan alkoi tosissaan väsyttää, kolmelta olisi vielä yksi drag show jonka yama halusi kuvattavan videolle. Jep jep. Tuliliemen voimalla mentäisiin.
Viideltä oli aika lopetella, dj soitti meidän omalle porukalle I can't take my eyes off you-ta ja tanssimme porukalla viimeisen rutistuksen. Kuolemanväsyneenä istuttiin seinän vierelle mutta meidät komennettiin vielä töihin, siivoamaan ja auttamaan henkilökuntaa. Uh oh. Meni yli kuuden ennekuin pääsi lähtemään kotiin.
Kovasti hauskaa oli vaikka todella paskana kaaduin sänkyyn sitten kun vihdoin kotiin pääsin. Pari sataa ihmistä oli pelkästään chub & bear-väen bileissä, ihan kivasti. Uusia tuttavuuksiakin tuli.
