sata kilometriä Ouluun

pitkästä aikaa on aikaa istua maanantai-aamuna koneen ääressä ja lukea noita ranneliikkeen kommentteja. Yhteiskuntaa ollaan panemassa kuntoon, toivottavasti tulee valmiiksi kun olen kotona seuraavan kerran.

Muutama päivä rakennushommissa taas. Aamu seitsemältä ylös ja illalla kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten baariin bisnestuttavien kanssa. Muutaman tunnin unet, rinse & repeat.

G-san on sisustamassa klubia ja pyysi apumieheksi. Tavaran kantelua ja hiomista ja maalaamista tällä kertaa. Nenäonteloon könttiytyy jotain kummaa, en tiedä onko se maalia vai pölyä vai mitä.

Lauantaina tehtiin pieni feikkikeikka, rikas muija ashiyassa oli tilannut kyltit rakennukseensa muttei ollut G-sensein teettämiin tyytyväinen. Satoi kaatamalla ja se mimmi antoi meidän odottaa tuntikaupalla. Lopulta se tuli ja oli suurinpiirtein Mervi Nykäsen mallia oleva kiukkupussi Vuittonin laukkujen kanssa ja pauhasi siinä. G esitteli mut suomalaisena suunnittelijana jonka hän on palkannut. Jostain syystä se mimmi ei jaksanut kuunnella, sitä huoletti ne kyltit enemmän.

lauantaina töitten jälkeen klubikeikka, puku päälle ja g;n asiakkaita tapaamaan. Yksi niistä ilmoitti että se laulaa tänään yhden kappaleen lavalta. Mulle tuli paha vessahätä mutta oli pakko istua paikallaan se biisi loppuun. Se oli joku ylihetero Claptonin biisi, wonderful tonight. Katsoin kun ystävälläni alkoi huuli väpättää vaikka laulaja oli aika huono. En tässä nyt väitä että clapton tekee paskoja biisejä, vaan wonderful tonight on liian heterobiisi mun makuun.

Sitten laulu loppui ja luulin että nyt pääsee vessaan. Mutta ei, huuliväpättäjä veti minut lavalle basson varteen soittamaan Lou Reedin walk on the wild siden. En tiedä jaksoiko kukaan kuunnella, soitettiin lyhennetty versio. Juoksin vessaan. A-san jäi lavalle ja soitti beatlesia jota ihmiset jaksoivat kuunnella.

Kirottua nimikorttien vaihtoa ja kolmannen paikan kautta kotiin.

Rakennuspaikalla kerrottiin homojuttuja. G-san kertoi kaikille käyneensä porukalla homobaarissa kerran huvin päiten. Oli ollut pelottavaa, siellä oli ollut yli kymmenen jätkää, sanoi yllättyneensä että kobessa on niin paljon homoja. Sannomiyassa on tietääkseni toistakymmentä homopaikkaa. hoh-hoijakkaa.

Kerroin että osakassa on jotain sata gaybaaria, kyllä homoja todellakin on olemassa maailmassa. Tiedän että suunnittelijan poika ei ole naisista yhtään kiinnostunut ja tämä asia häntä huolettaa.

Tuttu strippari kävi kanssa katsomassa uutta baaria jossain välissä. Sekalaista seurakuntaa.

Pikku hiljaa pitäisi vetää työkamppeet niskaan ja lähteä vielä päiväksi raksalle. Loppuviikosta voi keskittyä tämän ruudun tuijotteluun taas enemmän. Aamulla bo-ya puristi mun käsivartta ja sanoi tyytyväisenä että tännehän alkaa kehittyä lihasta. =)

Nyt on paras kirsikankukkienkatseluviikko. Jengi menee joen varrelle juomaan ja grillaamaan. Torstaina on mun vakiopaikan 10-vuotisbileet doyamassa ja sain kotoa luvan käydä näyttäytymässä. Ne bileet kestää kolme vuorokautta, torstaina ilmeisesti on lähinnä toisten baarien mama-saneja siellä istumassa, matalaa profiilia odotetaan. Mulla on perjantaina ja lauantaina sen uuden hetsku-klubin avajaiset joten täytyy käydä K-sanin paikassa silloin torstai-iltana.

Eipä tullut kutsuja gay-väen hanameihin (kirsikoita katselemaan) tälle vuodelle. niin käy kun ei käy doyamassa rahaa tuhlaamassa =)

pari päivää meni tutun arkkitehdin apumiehenä. Se on tekemässä asiakkaalleen kämppää josta käytetään täällä ilmausta 'desainaasu manshon', kämppä joka on vähän fiksumpi ja paljon kalliimpi kuin tavalliset.

Asunto jossa me työskenneltiin oli "wanruumu", yksiö. Pieni makuuhuone ja olohuone ja pikkuruinen mutta valoisa keittiö. Vessaan ja kylpyhuoneeseen muurari asensi espanjalaisia seinätiiliä.

Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä oli paksu pylväs jonka arkkitehti halusi muuttaa puuksi josta lähti oksia. Ensimmäisenä päivänä tehtiin paperista ja kanaverkosta pylvään ympärille puun runko ja seuraavana aamuna eri suuntiin levittäytyvät oksat.

Arkkitehti halusi itse olla paikalla tekemässä kyseisen työvaiheen, se sanoi että puuseppiin ei voi luottaa kun kyse on luovasta työstä. Välillä työ aina keskeytyi kun se meni kauemmas istumaan ja katsomaan ja miettimään.

Sitten aloin sekoittamaan sementtiä jota aluksi yritettiin lastalla levittää mutta siitä ei tullut mitään. Otin sementtilälliä ämpäriin ja levitin sitä käsin. Oikeat raksamiehet naureskelivat että eivät ole koskaan nähneet moista tapaa levittää sementtiä.

kuudelta kaikki olivat jo väsyneitä, erityisesti muurari. Mutta meitä ei päästetty kotiin ennekuin betoni oli levitetty. Muurari otti herneen nenään ja alkoi vittuilemaan mulle kun arkkitehti lähti asioille. Just sellaista tyyliä että täällä otetaan kielitaidottomia gaijineita puoli-ilmaiseksi töihin (ja japanilainen ammattimies jää ilman töitä). Tunsin itseni virolaiseksi heittomieheksi. Jatkettiin hommia.

Kahdeksalta valu oli valmis ja piti paluumatkalla pistäytyä saman arkkitehdin suunnittelemassa italialaisessa ravintolassa katsomassa rikkoutuneita lattiatiiliä. Pojat palaveerasivat, minä istuin terassille ja tilasin viiniä ja pastaa. Antaa kavereitten paisutella mielessään kuinka paljon minä mahdoin saada palkkaa kahden päivän urakasta. Illalla oli vielä lämmintä, tässä on pari päivää ollut yhtä lämmintä kuin kotopuolessa kesällä.

Huomenna on kansallinen lomapäivä ja bo-ya menee tänään töihin. Hyvä hyvä, saa rauhassa työskennellä kotona pari päivää.

Huomenna alkaa sumon harubasho osakassa. Isoja miehiä furitsu-taikukanissa puolitoista viikkoa. Sumoo-sanit käyvät lähistöllä olevassa kylpylässä jossa voisin kuvitella useiden tuttavien myöskin käyvän sattuneesta syystä tässä lähipäivinä vaikka sattuisi olemaan hieman kaukana kotoa =)

Viime vuonna tapahtui seuraavaa:

"Muutampi viikko sitten oli Osakassa Haru-bashoo, suuri sumotapahtumoa. Kaikki kuuluisat O-sumoo-sanit olisivat paikalla ja mulla oli mielen pohjalla että pitää mennä katsomaan. Halvat paikat jostain kaukaa lähtisivät parilla tuhannella jenillä. Suunnitelma jäi muhimaan.

Sitten tapahtui jotain, en muista mitä mutta löysin itseni Kyotosta taas kerran. Masa (joka oli painija itsekin jossain vaiheessa) sanoi että lähdetäänkö yhdessä katsomaan Haru-bashoota ja mä sanoin heti että joo. Seuraavalle viikolle treffit sunnuntaina furitsu-taikukanin edessä.

Sunnuntai sitten tuli ja tavattiin Masan kanssa ja syötiin pippuri-jauhelihapihviä joka alkoi närästää. Furitsutaikukanin edessä ihmiset muodostivat kujan jota sumoosanit kävelivät sisään, kamerat räpsähtelivät ja sumot tulivat toinen toistaan hienoimmista autoista kisoihin.

Masa soitti ystävälleen joka on oya-kata (sumotallin päällikkö) ja meitä pyydettiin tulemaan takaovelle. Sinne mentiin. Vastassa oli oikein komea kaveri, puku päällä, ja se ohjasi meidät takakautta sisään. Backstagella jengi käveli ympäriinsä mawashi päällä. Me mentiin katsomoon ja valittiin paikat aika edestä, kolmannelta riviltä. Masa sanoi että jos joku tulee heittämään meitä pois (on varannut paikan juuri siitä kohtaa), meidän täytyy siirtyä.

Kuvasin paljon alkupään heikompia tyyppejä mutta sitten kun alkoi tulemaan vähän korkea-arvoisempia painioita kehään, meni niin mielenkiintoiseksi että panin kameran sivuun. Meiningin katseleminen telkkarista on täysin eri asia kuin paikan päällä. Masa nukkui koko ajan, se oli ollut edellisyön metrossa ja syönyt taikasieniä, eli aikas rämänä. Mua ei haitannut.

Kello tuli 6, Asashoryuu voitti vaikka kaikki huusivat sille että häviä, häviä ( Asashoryuu on mongolialainen joka ei ole sanonut poliittisesti korrekteja asioita japanilaisista). Mä olin tyytyväinen, paras mies voitti, ei sillä toisella kaverilla ollut mitään saumaa siinä systeemissä.

Seuraavana päivänä tuli Jasperilta postia, liitteenä kuva jossa minä ja Masa oltiin katsomossa. Jasperkin oli ollut mestoilla ja kirjoitti omaan blogiinsa jotain korkealentoista. Minä en."

Joka tapauksessa huomenna se alkaa taas. Pitääpä laittaa mama-sanille postia että lähdetäänkö katsomaan sumoa. Kamera lämpiämään.

Jännää eikä suinkaan tylsää blogia pukkaa taas.

Muuttuneissa markkinaolosuhteissa lähestymistapa työn saamiseen vaatii tarkistusta. Tyhjän paskan kuunteleminen haastatteluissa, katteettomat lupaukset ja 'mä hoidan tän kyllä' saivat mut etsimään työkeikkoja aivan muita kanavia pitkin.

Yksi näistä kanavista on G-san, arkkitehtifirman pomo. Kova soppamies. Tuli keikka yhdelle firmalle jonka sisustuksen G-san hoitaa ja se sanoi että nyt lähdetään kehittään jotain, esittelen sut mun asiakkaille. Kehittämään lähdettiin puolen shochu-pullon jälkeen omalla autolla.

Tästä on muutama viikko ja välillä on ollut kovasti kiireistä, aamuisin vakiosti viideltä kännissä kotiin asiakastapaamisien jälkeen. G-hoitaa asian.

Eilen se pyysi mut mukaan 'yhdelle' ja mentiin Ashiyaan (jossa kaikki Osakan raharikkaat asuvat mutta Koben eivät) ja poimittiin asemalta kyytiin Lintumies ja sen kaksi nuorta kaveria. Lintumieheen olen tutustunut aiemmin, se on taikuri. Nuoret kaverit olivat myös taikureita mutta tänään mentäisiin etsimään lintumiehelle keikkaa. Lintumies kertoi että sillä on jonkin asteinen pukufetissi, se on lapsesta asti halunnut pukeutua pukuun. Lintumiehen pukusysteemissä on sellainen hauska piirre että sillä on aika iso (mutta nätti) takamus ja puku päällä se näyttää surrealistiselta pingviiniltä. Jokatapauksessa.

Suunnitelma muotoutui italialaisessa pystybaarissa espresson äärellä, tänään mentäisiin moneen paikkaa Guerrilla-tyylillä, otetaan juomaa, vaihdetaan nimikortteja ja sitten esiinnytään.

Tutussa baarissa istuimme takaosaan ja Lintumies sai luvan mennä tiskin taakse esiintymään parille muijalle. Se teki sen huvittavan kikkelitemppunsa. Kikkelitemppu resonoi hyvin, muijat ovat yleensä kikkeleistä hyvin kiinnostuneita ja Lintumies aloittaa kikkelitempulla jos yleisöksi sattuu naisia.

Istuin taaempana niitten nuorten kanssa ja niistä toinen, 22v oli melkoisen söötti. Se näytti mulle hienon korttitempun siinä odotellessa. Seuraavassa paikassa se taisi arvata jotain ja alkoi puhumaan vieressä istuvan muijan kanssa. Hyvä mies menee ihan hukkaan.

Kierrettiin yhteensä 4 baaria, nyrjäytin nilkkani, lusikoita taivuteltiin ja G-san ajoi taas päihtyneenä autolla. Päihtyneenä ajamisessa ei ole mitään hienoa.

Aamulla oli krapula ja tyhjä talouskukkaro. En tiedä saiko taikuri keikkaa vai ei. Vaan viideltä jatketaan G;n kanssa työn tekoa ja hakua.

Ensi sunnuntaina on jokakeväinen g4 torvisoitto-orkesterin konsertti. G4 on kohtuullisen iso sateenkaari-ihmisten konsertti jota varten vuokrataan iso konserttisali. Parina viime vuotena olen käynyt esityksen katsomassa, paikalla näkee paljon tuttuja joita nykyään tapaa yhä harvemmin koska meillä on kotona niin kova komento että doyamassa ei saa käydä. Hyvä tekosyy käydä moikkaamassa tuttuja. =)

Vaan esitykset ovat olleet lähtövaivan arvoisia (multa menee noin puolitoista tuntia kolmella eri junalla päästä sinne konserttipaikalle), ovat hyvin valmistelleet ohjelman ja niin päin pois. Tilaisuus on ilmainen mutta vaatii lipun joita saa homobaareista ja mashin toimistosta. Mash on jonkinlainen yhdistys joka järjestää järjestötoimintaa lgbt-ihmisille. Ystäväni jun-jun käy niitten kekkereissä paljon, pitäisi soittaa sille että onko tulossa mukaan tällä kertaa.

Juopottelupuoli on tullut hoidettua lähiön hetskubaarissa (todella suvaitsevainen paikka, anything goes). Eilen paljastui että mulla ja baarimaijalla on yhteinen tuttava, tatuoitu aussi joka oli ollut baarimaijan vakioasiakas 12 vuotta sitten kun se oli työskennellyt stripparina. Baarinpitäjä kertoi seikkailustaan japanilaisissa apteekeissa, se oli yrittänyt saada viagraa ennen thaimaanmatkaansa. Kaikki yrittivät päihittää toisensa omilla kokemuksillaan, mä en viitsinyt osallistua tällä kertaa, joistain jutuista on parempi olla huutelematta.

Sikäli ikävää olla tossun alla kun täällä on vilkas gay-scene mitä kotimaassa kaipasi. Nyt se olis siinä mutta..

bo-yalla on silmätulehdus ja vasen ööga muurautumassa umpeen. Itellä oli sama pari vuotta sitten ja silmä tuli niin kipeäksi että piti hakea lääkitys siihen. Yritin patistaa lääkäriin, on niin surkean näköinen tuossa. Bo-ya ei ole innostunut lähtemään konserttiin, pitää mennä jun-junin kanssa sitten.

linkki g4 brass ensemblen sivulle. japaniksi, mutta kuva näkyy.
http://g4brass.fc2web.com/index_2.html

Katselin ihmisten keskustelua aiheesta pärjääkö tonnilla kuussa. Eipä jaksanut olla edes vittuuntunut keskusteluja lukiessaan. Jokainen on oman onnensa seppä, kait.

kävin hippiystävien luona pari päivää sitten. Kaksi oli lähdössä tokioon pariksi päiväksi keikkailemaan kansanmusiikkiryhmän kanssa. Toinen kaveri teki edellisenä iltana 4 tuntia duunia että sai 4 tuhatta jeniä bussirahaa. 3200 jeniä meni lippuun. Kysyin missä se meinaa olla yötä tai mitä se syö kun taskussa on 800 jeniä kolmelle päivälle. Tietysti paluulippukin pitää ostaa. Se sanoi ettei tiedä, yövytään puistossa jos ei mitään järjesty. Bussirahat tulevat nipinnapin keikkapalkkiosta.

Aamulla toinen kaveri valitti kun sillä ei ole rahaa ruokaan. Joi tequilanpohjia. Senkin kuukausitulot jää selvästi alle 1000 euroa eikä kaverilla ole asuntoa. Myöhemmin päivällä tuli kommuuniin kaveri joka kokkasi ruokaa ja se rahaton kaveri sai syödäkseen ja pani nukkumaan pöydän alle huoneessa jossa ei ollut lämmitystä.

Hippien kanssa kierrellessä on monesti huomannut ettei oikein voi minnekään kun kellään ei ole yhtään rahaa. Niin ankarasti rangaistaan niitä jotka eivät istu rivissä kiltisti puku päällä ennenkuin potkitaan pois 5 minuutin varoitusajalla.

Ne on japanin rahakkaat ajat menneen talven lumia. Täälläkin kärvistellään.

Hipit kaverit tuntuvat kuitenkin kokevan enemmän yhteisöllisyyttä kuin yksinäiset salarymanit. Ny tyypit liikkuu liftaamalla ja muuten ja näkevät enemmän kuin mitä sieltä toimiston ikkunasta koskaan näkisi.

hienoa hipit.

junassa bongasin kahvimainoksen jossa perusteltiin Wonda morning shot-kaffen juomista aamulla näin:

tiesitkö että 35% sarariimaneista (niistä mustapukuisista valkokaulusduunareista) lähtee aamulla kotoaan sepalus auki. Tämä merkitsee sitä että melkein joka neljännellä aamujunassa matkaavalla miehellä on sepalus auki. Juodaan siis aamulla wondan Morning shot että virkistyttäisiin.

Itse juon kahvia kuin ihminen ja silti etuovi saattaa jäädä auki.

Eilen näin momon baarin misekon (baaripojan), sitä kutsutaan lempinimellä Debiru (devil?). Olipas söötti. Kyllä pitäisi vetää chasereita paikkaan kun on kaksikin komistusta tiskin takana. Vakiopaikan mama oli hieman huolissaan. Junalla kotiin ja lähiön heteropaikkaan viihtymään pariksi tunniksi. Olipas hauskan näköinen taikuri esiintymässä siellä. Kotikulmillakin riittää katsottavaa.

tämän kertainen japanin lyhty oppimäärä on sananparsi:

e ni naru mochi wa kuenai.

se tarkoittaa kirjaimellisesti jotakuinkin että piirrettyä mochia (riisikakkua) ei voi syödä. Se tulee ymmärtää niin, että ei söpöläisten katseleminen haittaa. Pelkkä katseleminen on ok. =)

Japanissa oli keksitty kapistus joka muuttaa tupakansavussa olevan nikotiinin vitamiineiksi. Ilmeisesti tätä keksintöä on verkostomarkkinoitu todella voimakkaasti täälläpäin. Tupakan toiseen päähän pannaan muoviputken pätkä joka tekee ihmekonversion.

Toissapäivänä uutisissa sitten sanottiin että piliä ei saa myydä enää. Väitteet kapineen toiminnasta eivät perustuneet mihinkään. Huippu homma. Onnekas on se joka osti kaverilta lavallisen niitä, voi ebayssä myydä kovalla voitolla kun muu maailma kuulee että on pilli joka tekee ihmeitä eikä sitä enää valmisteta.

Toinen hurja juttu oli tänään televisiossa. Junaräplääjillä (chikan) on nykyään oma keskusteluareena jossa haetaan kimpparäpläykseen kavereita. Kohteena on yleensä ylä-asteikäinen tyttö. Sedät kokoontuvat juna-asemalle ja valitsevat uhrinsa. Junanvaunussa uhri pakotetaan hitaasti nurkkaan ja sedät sitten räpläävät sitä. Tytöt ovat liian peloissaan eivätkä huuda apua. Mahtava idea! Kyllä toisilla välähtää.

Joku viikko sitten joku hampunpolttaja yritti verkostomarkkinoida lätkää jonka kun autontankkiin tiputtaa, bensa riittää 20km pitemmälle. Sanoin sille etten ole autoilevaa sorttia.

sitä huonommin muistan kaiken muun.

nostalginen fiilis tänään. Pari päivää ei-työskentelyä takana, ei kertakaikkiaan synny mitään. Pitäisi käydä kirjakaupassa ja lukea jotain.

Bo-ya ei tunnu miettivän menneitä ja menetettyjä asioita. Kai se on niin hyvä. Maansa taakseen jättänyt miettii useasti kaikenlaista, lunta, heinäntekoa, mökin lähelle tullutta kauppa-autoa.

Tulin tänne enkä ottanut mukaani mitään kotoa. Joskus tulee mieleen että ehkä olisi pitänyt tuoda jotain. Lattialla on 5 kertaan luettu rumba.

Nostalgiaa kaipaava takaumaturisti pettyy, mennyt aika on mennyt ja paikat muuttuneet. Pitäisi tarttua toimeen ja tähän päivään taas mutta kun ei jaksaisi.

Käytiin tiistaina baarissa ystäväpariskunnan kanssa. Oli vanhan toistoa. Huomattavasti mukavampaa lähipaikassa, siellä lyödään heti soitin käteen että osaatko vetää octopus's gardenin, ollaan sitä tässä hieman treenailtu. Master unohtelee sointuja mutta se ei haittaa. Mun nykypäivää taitaa olla beatles covereiden soittaminen ja Andyn juttujen kuuntelu, millaista oli käydä Floydin keikalla 1972.

tämäpä tästä.

Vuosi alkaa vetelemään viimeisiään. Suomesta tuli kavereita käymään ja eka iltana istuttiin kämpillä kossua juoden. Olivat ihmeissään kun asunnossa jonka vuokrasivat, oli niin kolea. Vaikka siellä on paaljon lämpimämpää kuin meillä koskaan =)

Suomalaisina emme ole tottuneet kylmään. Vaan täällä on pakko tottua.

Vuosi on loppu ja talouskukkaro tyhjä. Jouluateriaksi nautin kanankoiven ja riisiä ja viinipullon jämät. Pizzaa syötiin gaijin-kaverin kanssa seuraavana päivänä. Se oli lyömässä rahaa käteen että ota noi ja käy hakemassa mulle sähkökaalia yhdeltä tyypiltä. Kieltäydyin kohteliaasti. Viime aikoina on ollut paljon uutisissa julkimoita ja englanninopettajia jotka ovat jääneet kiinni 0.8 grammaa vauhtia taskussaan. Eipä kiinnosta joutua siihen jatkumoon. Jostain syystä näitä epämääräisiä keikkoja tarjotaan silloin ja vain silloin kun on itsellä rahat lopussa.

bo-ya stressaa kokkauskeikan kanssa. Vuodenvaihteeseen kuuluu o-sechi-ryori (uudenvuoden ateria?) johon jostain syystä täytyy valmistaa 25 erilaista annosta jotka sujahtavat elegantisti bento-laatikon lokeroihin. En tiedä onko jossain säädetty että niitä pitää olla 25 vai onko se vain bo-yan päähänpinttymä.

Joka tapauksessa vuodenvaihteessa kaupat nostavat kyseisten ruoka-aineiden hintaa ja kunnollisen o-sechi-ryorin ainekset tulevat maksamaan 300 euroa näin perustallaajalle. Tietysti raharikkaat laittavat omiin laatikkoihinsa matsutake-sieniä (10.000 jeniä tatti) ja muuta kallista. Suomestakin saa kyseisiä sieniä mutta niitä ei taida oikein kukaan syödä, mätänevät porojen poljettavina siellä metsissä.

Seuraavat pari päivää bo-ya tekee ruokaa (talviloma töistä, mikäpäs olisi hauskempaa kuin tehdä ruokaa lomalla), itse taidan hengailla team-suomen kanssa poissa jaloista (hyvä tekosyy).

Telkkarista tuli tänään japanilainen versio sherlock holmesista siinä mielessä että siinä oli sellainen Holmesin tyyppinen mies jolla oli terävämmät aivot kuin poliisilla. Draama sijoittui 1950-luvulle, poliiseilla oli länsimaiset puvut ja tietysti poliisiuniformut mutta 'Holmesilla' oli pitkät hiukset ja kimono. Tyyppi oli todella cool ja hahmo oli mielestäni onnistunut. Juonikin oli mielenkiintoinen.

Joskus sitä miettii että minkähänlainen mahtaa olla japanilainen vaikkapa sherlock holmes tai pate mustajärvi ja sitten sellainen näytetään näköradiosta ja sen näkee: siis tuollainen se on japanissa. Herlokki Solmunen oli siis cool, ehkä sen japanin-patenkin joskus näkee.

Ensi viikolla Uusi vuosi jaluultavasti hyvin pitkälle vanhat kujeet.