Tänään oli vihdoin oikea syksyinen päivä. Aurinko paistoi mutta oli sen verta kylmä että piti villapaita ja takki olla kun kahvia hakemassa kävi. Ei enää sitä viime viikkojen epämääräisyyttä että olisi vielä vähän kesä ja shortseilla voisi vielä tarjeta.
Meidän talossa asuu noin 500 vanhusta. Hissin takaosassa on vyötaisille ylettyvä metallinen kaappi jonka kun avaa, mahtuu ruumiskärry koko pituudeltaan sisään, vainajan pää menee sinne piiloon hissikyydin ajaksi.
Roskienkeruu-asemalla on on monesti jonkun ihmisen koko jäämistö, videokasetteja ja kaappeja ja kääreessä olevia pölyisiä, noin 10 vuotta vanhoja pehmoleluja jotka on ostettu matkamuistoiksi joskus.
Anopin pölyynteneitä kääreessä olevia pehmoleluja katsellessa tulee mieleen se minne nekin jossain vaiheessa päättyvät. Perheen vanhempi tyttö karauttaa jonain iltana bmw;llään pihaan ja raahaa mummon romuja stressaantuneen näköisenä, vekkihame päällä, pimeään aikaa illasta ettei kukaan vain huomaisi että kenenkä tavaroista on kysymys.
Mutta kompleksin mummomafia tietäisi nopeasti kenen luona viikatemies on käynyt ja aamu viideltä seuraavana päivänä käytäisiin tarkistamassa mitä sillä huonokuntoisella Tanakan muijalla kämpässään oli. Ja samaahan sillä oli kuin muillakin.
blown away.
