sata kilometriä Ouluun

Katselin ihmisten keskustelua aiheesta pärjääkö tonnilla kuussa. Eipä jaksanut olla edes vittuuntunut keskusteluja lukiessaan. Jokainen on oman onnensa seppä, kait.

kävin hippiystävien luona pari päivää sitten. Kaksi oli lähdössä tokioon pariksi päiväksi keikkailemaan kansanmusiikkiryhmän kanssa. Toinen kaveri teki edellisenä iltana 4 tuntia duunia että sai 4 tuhatta jeniä bussirahaa. 3200 jeniä meni lippuun. Kysyin missä se meinaa olla yötä tai mitä se syö kun taskussa on 800 jeniä kolmelle päivälle. Tietysti paluulippukin pitää ostaa. Se sanoi ettei tiedä, yövytään puistossa jos ei mitään järjesty. Bussirahat tulevat nipinnapin keikkapalkkiosta.

Aamulla toinen kaveri valitti kun sillä ei ole rahaa ruokaan. Joi tequilanpohjia. Senkin kuukausitulot jää selvästi alle 1000 euroa eikä kaverilla ole asuntoa. Myöhemmin päivällä tuli kommuuniin kaveri joka kokkasi ruokaa ja se rahaton kaveri sai syödäkseen ja pani nukkumaan pöydän alle huoneessa jossa ei ollut lämmitystä.

Hippien kanssa kierrellessä on monesti huomannut ettei oikein voi minnekään kun kellään ei ole yhtään rahaa. Niin ankarasti rangaistaan niitä jotka eivät istu rivissä kiltisti puku päällä ennenkuin potkitaan pois 5 minuutin varoitusajalla.

Ne on japanin rahakkaat ajat menneen talven lumia. Täälläkin kärvistellään.

Hipit kaverit tuntuvat kuitenkin kokevan enemmän yhteisöllisyyttä kuin yksinäiset salarymanit. Ny tyypit liikkuu liftaamalla ja muuten ja näkevät enemmän kuin mitä sieltä toimiston ikkunasta koskaan näkisi.

hienoa hipit.

junassa bongasin kahvimainoksen jossa perusteltiin Wonda morning shot-kaffen juomista aamulla näin:

tiesitkö että 35% sarariimaneista (niistä mustapukuisista valkokaulusduunareista) lähtee aamulla kotoaan sepalus auki. Tämä merkitsee sitä että melkein joka neljännellä aamujunassa matkaavalla miehellä on sepalus auki. Juodaan siis aamulla wondan Morning shot että virkistyttäisiin.

Itse juon kahvia kuin ihminen ja silti etuovi saattaa jäädä auki.

Eilen näin momon baarin misekon (baaripojan), sitä kutsutaan lempinimellä Debiru (devil?). Olipas söötti. Kyllä pitäisi vetää chasereita paikkaan kun on kaksikin komistusta tiskin takana. Vakiopaikan mama oli hieman huolissaan. Junalla kotiin ja lähiön heteropaikkaan viihtymään pariksi tunniksi. Olipas hauskan näköinen taikuri esiintymässä siellä. Kotikulmillakin riittää katsottavaa.

tämän kertainen japanin lyhty oppimäärä on sananparsi:

e ni naru mochi wa kuenai.

se tarkoittaa kirjaimellisesti jotakuinkin että piirrettyä mochia (riisikakkua) ei voi syödä. Se tulee ymmärtää niin, että ei söpöläisten katseleminen haittaa. Pelkkä katseleminen on ok. =)

Japanissa oli keksitty kapistus joka muuttaa tupakansavussa olevan nikotiinin vitamiineiksi. Ilmeisesti tätä keksintöä on verkostomarkkinoitu todella voimakkaasti täälläpäin. Tupakan toiseen päähän pannaan muoviputken pätkä joka tekee ihmekonversion.

Toissapäivänä uutisissa sitten sanottiin että piliä ei saa myydä enää. Väitteet kapineen toiminnasta eivät perustuneet mihinkään. Huippu homma. Onnekas on se joka osti kaverilta lavallisen niitä, voi ebayssä myydä kovalla voitolla kun muu maailma kuulee että on pilli joka tekee ihmeitä eikä sitä enää valmisteta.

Toinen hurja juttu oli tänään televisiossa. Junaräplääjillä (chikan) on nykyään oma keskusteluareena jossa haetaan kimpparäpläykseen kavereita. Kohteena on yleensä ylä-asteikäinen tyttö. Sedät kokoontuvat juna-asemalle ja valitsevat uhrinsa. Junanvaunussa uhri pakotetaan hitaasti nurkkaan ja sedät sitten räpläävät sitä. Tytöt ovat liian peloissaan eivätkä huuda apua. Mahtava idea! Kyllä toisilla välähtää.

Joku viikko sitten joku hampunpolttaja yritti verkostomarkkinoida lätkää jonka kun autontankkiin tiputtaa, bensa riittää 20km pitemmälle. Sanoin sille etten ole autoilevaa sorttia.

sitä huonommin muistan kaiken muun.

nostalginen fiilis tänään. Pari päivää ei-työskentelyä takana, ei kertakaikkiaan synny mitään. Pitäisi käydä kirjakaupassa ja lukea jotain.

Bo-ya ei tunnu miettivän menneitä ja menetettyjä asioita. Kai se on niin hyvä. Maansa taakseen jättänyt miettii useasti kaikenlaista, lunta, heinäntekoa, mökin lähelle tullutta kauppa-autoa.

Tulin tänne enkä ottanut mukaani mitään kotoa. Joskus tulee mieleen että ehkä olisi pitänyt tuoda jotain. Lattialla on 5 kertaan luettu rumba.

Nostalgiaa kaipaava takaumaturisti pettyy, mennyt aika on mennyt ja paikat muuttuneet. Pitäisi tarttua toimeen ja tähän päivään taas mutta kun ei jaksaisi.

Käytiin tiistaina baarissa ystäväpariskunnan kanssa. Oli vanhan toistoa. Huomattavasti mukavampaa lähipaikassa, siellä lyödään heti soitin käteen että osaatko vetää octopus's gardenin, ollaan sitä tässä hieman treenailtu. Master unohtelee sointuja mutta se ei haittaa. Mun nykypäivää taitaa olla beatles covereiden soittaminen ja Andyn juttujen kuuntelu, millaista oli käydä Floydin keikalla 1972.

tämäpä tästä.