sata kilometriä Ouluun

pari päivää meni tutun arkkitehdin apumiehenä. Se on tekemässä asiakkaalleen kämppää josta käytetään täällä ilmausta 'desainaasu manshon', kämppä joka on vähän fiksumpi ja paljon kalliimpi kuin tavalliset.

Asunto jossa me työskenneltiin oli "wanruumu", yksiö. Pieni makuuhuone ja olohuone ja pikkuruinen mutta valoisa keittiö. Vessaan ja kylpyhuoneeseen muurari asensi espanjalaisia seinätiiliä.

Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä oli paksu pylväs jonka arkkitehti halusi muuttaa puuksi josta lähti oksia. Ensimmäisenä päivänä tehtiin paperista ja kanaverkosta pylvään ympärille puun runko ja seuraavana aamuna eri suuntiin levittäytyvät oksat.

Arkkitehti halusi itse olla paikalla tekemässä kyseisen työvaiheen, se sanoi että puuseppiin ei voi luottaa kun kyse on luovasta työstä. Välillä työ aina keskeytyi kun se meni kauemmas istumaan ja katsomaan ja miettimään.

Sitten aloin sekoittamaan sementtiä jota aluksi yritettiin lastalla levittää mutta siitä ei tullut mitään. Otin sementtilälliä ämpäriin ja levitin sitä käsin. Oikeat raksamiehet naureskelivat että eivät ole koskaan nähneet moista tapaa levittää sementtiä.

kuudelta kaikki olivat jo väsyneitä, erityisesti muurari. Mutta meitä ei päästetty kotiin ennekuin betoni oli levitetty. Muurari otti herneen nenään ja alkoi vittuilemaan mulle kun arkkitehti lähti asioille. Just sellaista tyyliä että täällä otetaan kielitaidottomia gaijineita puoli-ilmaiseksi töihin (ja japanilainen ammattimies jää ilman töitä). Tunsin itseni virolaiseksi heittomieheksi. Jatkettiin hommia.

Kahdeksalta valu oli valmis ja piti paluumatkalla pistäytyä saman arkkitehdin suunnittelemassa italialaisessa ravintolassa katsomassa rikkoutuneita lattiatiiliä. Pojat palaveerasivat, minä istuin terassille ja tilasin viiniä ja pastaa. Antaa kavereitten paisutella mielessään kuinka paljon minä mahdoin saada palkkaa kahden päivän urakasta. Illalla oli vielä lämmintä, tässä on pari päivää ollut yhtä lämmintä kuin kotopuolessa kesällä.

Huomenna on kansallinen lomapäivä ja bo-ya menee tänään töihin. Hyvä hyvä, saa rauhassa työskennellä kotona pari päivää.

Huomenna alkaa sumon harubasho osakassa. Isoja miehiä furitsu-taikukanissa puolitoista viikkoa. Sumoo-sanit käyvät lähistöllä olevassa kylpylässä jossa voisin kuvitella useiden tuttavien myöskin käyvän sattuneesta syystä tässä lähipäivinä vaikka sattuisi olemaan hieman kaukana kotoa =)

Viime vuonna tapahtui seuraavaa:

"Muutampi viikko sitten oli Osakassa Haru-bashoo, suuri sumotapahtumoa. Kaikki kuuluisat O-sumoo-sanit olisivat paikalla ja mulla oli mielen pohjalla että pitää mennä katsomaan. Halvat paikat jostain kaukaa lähtisivät parilla tuhannella jenillä. Suunnitelma jäi muhimaan.

Sitten tapahtui jotain, en muista mitä mutta löysin itseni Kyotosta taas kerran. Masa (joka oli painija itsekin jossain vaiheessa) sanoi että lähdetäänkö yhdessä katsomaan Haru-bashoota ja mä sanoin heti että joo. Seuraavalle viikolle treffit sunnuntaina furitsu-taikukanin edessä.

Sunnuntai sitten tuli ja tavattiin Masan kanssa ja syötiin pippuri-jauhelihapihviä joka alkoi närästää. Furitsutaikukanin edessä ihmiset muodostivat kujan jota sumoosanit kävelivät sisään, kamerat räpsähtelivät ja sumot tulivat toinen toistaan hienoimmista autoista kisoihin.

Masa soitti ystävälleen joka on oya-kata (sumotallin päällikkö) ja meitä pyydettiin tulemaan takaovelle. Sinne mentiin. Vastassa oli oikein komea kaveri, puku päällä, ja se ohjasi meidät takakautta sisään. Backstagella jengi käveli ympäriinsä mawashi päällä. Me mentiin katsomoon ja valittiin paikat aika edestä, kolmannelta riviltä. Masa sanoi että jos joku tulee heittämään meitä pois (on varannut paikan juuri siitä kohtaa), meidän täytyy siirtyä.

Kuvasin paljon alkupään heikompia tyyppejä mutta sitten kun alkoi tulemaan vähän korkea-arvoisempia painioita kehään, meni niin mielenkiintoiseksi että panin kameran sivuun. Meiningin katseleminen telkkarista on täysin eri asia kuin paikan päällä. Masa nukkui koko ajan, se oli ollut edellisyön metrossa ja syönyt taikasieniä, eli aikas rämänä. Mua ei haitannut.

Kello tuli 6, Asashoryuu voitti vaikka kaikki huusivat sille että häviä, häviä ( Asashoryuu on mongolialainen joka ei ole sanonut poliittisesti korrekteja asioita japanilaisista). Mä olin tyytyväinen, paras mies voitti, ei sillä toisella kaverilla ollut mitään saumaa siinä systeemissä.

Seuraavana päivänä tuli Jasperilta postia, liitteenä kuva jossa minä ja Masa oltiin katsomossa. Jasperkin oli ollut mestoilla ja kirjoitti omaan blogiinsa jotain korkealentoista. Minä en."

Joka tapauksessa huomenna se alkaa taas. Pitääpä laittaa mama-sanille postia että lähdetäänkö katsomaan sumoa. Kamera lämpiämään.

Jännää eikä suinkaan tylsää blogia pukkaa taas.

Muuttuneissa markkinaolosuhteissa lähestymistapa työn saamiseen vaatii tarkistusta. Tyhjän paskan kuunteleminen haastatteluissa, katteettomat lupaukset ja 'mä hoidan tän kyllä' saivat mut etsimään työkeikkoja aivan muita kanavia pitkin.

Yksi näistä kanavista on G-san, arkkitehtifirman pomo. Kova soppamies. Tuli keikka yhdelle firmalle jonka sisustuksen G-san hoitaa ja se sanoi että nyt lähdetään kehittään jotain, esittelen sut mun asiakkaille. Kehittämään lähdettiin puolen shochu-pullon jälkeen omalla autolla.

Tästä on muutama viikko ja välillä on ollut kovasti kiireistä, aamuisin vakiosti viideltä kännissä kotiin asiakastapaamisien jälkeen. G-hoitaa asian.

Eilen se pyysi mut mukaan 'yhdelle' ja mentiin Ashiyaan (jossa kaikki Osakan raharikkaat asuvat mutta Koben eivät) ja poimittiin asemalta kyytiin Lintumies ja sen kaksi nuorta kaveria. Lintumieheen olen tutustunut aiemmin, se on taikuri. Nuoret kaverit olivat myös taikureita mutta tänään mentäisiin etsimään lintumiehelle keikkaa. Lintumies kertoi että sillä on jonkin asteinen pukufetissi, se on lapsesta asti halunnut pukeutua pukuun. Lintumiehen pukusysteemissä on sellainen hauska piirre että sillä on aika iso (mutta nätti) takamus ja puku päällä se näyttää surrealistiselta pingviiniltä. Jokatapauksessa.

Suunnitelma muotoutui italialaisessa pystybaarissa espresson äärellä, tänään mentäisiin moneen paikkaa Guerrilla-tyylillä, otetaan juomaa, vaihdetaan nimikortteja ja sitten esiinnytään.

Tutussa baarissa istuimme takaosaan ja Lintumies sai luvan mennä tiskin taakse esiintymään parille muijalle. Se teki sen huvittavan kikkelitemppunsa. Kikkelitemppu resonoi hyvin, muijat ovat yleensä kikkeleistä hyvin kiinnostuneita ja Lintumies aloittaa kikkelitempulla jos yleisöksi sattuu naisia.

Istuin taaempana niitten nuorten kanssa ja niistä toinen, 22v oli melkoisen söötti. Se näytti mulle hienon korttitempun siinä odotellessa. Seuraavassa paikassa se taisi arvata jotain ja alkoi puhumaan vieressä istuvan muijan kanssa. Hyvä mies menee ihan hukkaan.

Kierrettiin yhteensä 4 baaria, nyrjäytin nilkkani, lusikoita taivuteltiin ja G-san ajoi taas päihtyneenä autolla. Päihtyneenä ajamisessa ei ole mitään hienoa.

Aamulla oli krapula ja tyhjä talouskukkaro. En tiedä saiko taikuri keikkaa vai ei. Vaan viideltä jatketaan G;n kanssa työn tekoa ja hakua.