sata kilometriä Ouluun

Jälleen yksi viikonloppu vilahti ohi. Lauantaina oli eräässä debu-hoso (chubby chaser) baarissa baaripoika Keitan läksiäiset. Me ollaan tunnettu jo pitkän aikaa ja keitan lähetti mulle postia että tule käymään kun on vika ilta. Se on muuttamassa Tokioon poikaystävänsä luo.

Muistin että K tykkää kamelieläimistä ja etsiskelin pari tuntia sopivaa lahjaa, täytettyä laamaa. Pehmolelua siis. Muistin sellaisen jossain nähneeni mutta en millään löytänyt. Parin tunnin jälkeen luovutin ja menin village vanguard-kirjakauppaan katsomaan löytyisikö laama-aiheista kuvakirjaa tai jotain. Lehmä-aiheista tavaraa oli paljon, ensi vuonna on lehmän vuosi joten lehmä-aihetta riitti. Mutta päätin ettei lehmä kelpaa, kameli tai laama tai alpakka sen olla pitää.

Matkalla alakertaan kävin vielä kerran loftin pehmoleluosastolla ja laama löytyi. Japanissa on maskotti nimeltään Kapipara jolla on kaveri joka on laama. Laamasta oli tehty pieni pehmolelu ja nappasin sen mukaan, siinä olisi keitan lahja.

Baarissa oli muutama ihminen ja heitettiin läppää, K kertoili suunnitelmistaan karistaa Osakan pölyt jaloistaan ja lähteä Tokioon jossa leikkikavereita riittää. Mua alkoi tosissaan väsyttään ja lähdin yhden gaijinbaarin kautta kotiin.

Kylmät ilmat täälläkin, taitaa olla talvitakin hankinta edessä.

Joku kuukausi sitten telkkarissa hypetettiin uutta 'bändiä' joka oli nevadasta asti tulossa japaniin kiertueelle. Lähetyksessä seurattiin bändin limusiinia (vai olikohan se hummeri, en muista) joka lopulta ajoi studion stagelle ja sisältä tuli kolme kuningatarta. Drag sellaista =)

Koko juttu oli jonkinlaista camp-komediaa mutta sinkun julkaisivat ihan oikeesti ja lähtivät kiertueellekin. Kuningattaret esiintyvät maaseudun ala-asteilla. Telkkarissa näytettiin kuinka lapset olivat aivan pähkinöinä tyyppien esitykseen. Kuningattarien kanssa otettiin kuvia ja niin päin pois, monet lauloivat mukanakin.

Minusta oli aika hurjaa että tässä maassa drag queenit kelpaavat jo alakoulujen jumppasaleissa esiintymään. Heteroita ovat esiintyjät, kaikki kolme joten en usko että niiden keikoilla lgbt-asiaa saarnataan, vaikuttaa olevan enemmän semmoista camp-henkistä rumat miehet leninki päällä-tyylistä hulluttelua. Jossain jenkeissä kaverit varmasti saisivat terva & höyhenet vastaanoton =)

http://jp.youtube.com/watch?v=ZSzJaEYIzlE

jälleen unessa lunta ja tuttuja kymmenen vuoden takaa. Bo-ya näki painajaista ja herätti mut. Se nukahti uudestaan mutta mulle ei tuu enää uni silmään.

Eilen oli isompi miitinki asiakkaan ja asiakkaan asiakkaan kanssa. Olivat kovasti tyytyväisiä projun edistymiseen, sanottiin että lisää keikkaa olisi luvassa ja sain rahaakin joka tuli tarpeeseen, loppukuu ja bo-yan kurssimaksut ja vuokrat sun muut hoitaa.

Asiakkaiden kanssa syötiin ja juotiin, yritin lähettää boya-lle viestin mutta humalassa se meni eräälle oikein söpölle ystävälle. Sisällöstä päätteli varmaan että on hutiviesti, vastasi että tule lauantaina sen työpaikalla käväisemään, sillä on vika duunipäivä. On muuttamassa poikaystävänsä luo tokioon.

Vika junalla kiltisti kotiin ja harhautuminen aseman vieressä olevaan kuppilaan. Otettiin kuppia englantilaisen muijan kanssa ja tulin kotiin vasta kolmelta aikamoisessa laitamyötäisessä.

Aamulla bo-yallakin oli hyviä uutisia, se oli saanut yhden työn myytyä (taiteilija on hän, epäsäännöllistäkin epäsäännöllisemmat tulot) ja oltiin hyvissä fiiliksissä, taas päästään eteenpäin.

Päiväsellä soitti tyyppi jonka olin tavannut yksissä bileissä, sekin tarjosi työkeikkaa. Lähdin myöhäiselle lounaalle ja krabbis alkoi painaa.

Tänään ei paljon duunia tehty. Mutta pantiinpa illalla tuikkuja palamaan ja telkkari kiinni.

olispa kiva mennä uudeksi vuodeksi suomeen. Nähdä lunta..

Tulipas kalsea ilma. Vettä tulee ja on kylmä.

Eilen aamulla tuli yllättävä puhelu, maanmies soitti että moro, me ollaan sen ja sen kavereita, ollaan tulossa sinnepäin eikä meillä oo majoitusta. Olin ihan pihalla, aivan liikaa yhtäkkiä olettaa että pitäisi alkaa finskiä vääntämään kesken unien.

Soittelin sitten muutamaan matkustajakotiin mutta ne olivat täynnä. Kiersin keskustan hotelleja mutta nekin olivat täynnä. Syykin selvisi, seuraava päivä olisi kansallinen vapaapäivä ja jostain syystä kaikki yöpyvät hotelleissa. Ehkä kyseessä on se että on san-ren-kyuu, kolme perättäistä päivää kun ei tartte käydä duunissa. Muistan kun itse oli kaleeriorjuudessa, kyllä pitkiä viikonloppuja odotettiin kuin kuuta nousevaa. Syksylle näitä osuu aika monta, tosin kun kotopuolessa jossa syksyllä ei ollut yhtään ylimääräistä lomaa.

Travellerit päättivät yöpyä nettikahvilassa (edullista muttei kovin mukavaa). Mentiin heterobaariin oluelle ja pojat kertoivat nauttineensa reissusta. Itse ihmettelin mitä hauskaa mahtaa japanissa olla tähän vuodenaikaan kun on aika kurjaa ja sateista. Mutta todellisuushan on ihmisen pään sisällä ja minä olen vaan jumahtanut katselemaan ulos ikkunasta sateeseen ja miettimään jatkuvasti että mistä seuraavat pennoset mahtaisivat tipahtaa. Osaisipa astua ulos ajatuksistaan ja mennä ja kokea jotain.

Jollain tavalla kun on paikallisen kanssa alkanut elämään, tämän perän ajattelu alkaa epäterveesti vaikuttamaan mun omaan. Viesti vaikuttaa olevan se, että jos ei ole lompsa täynnä rahaa, ihminen kelpaa vain istumaan kotona, heitellen tuhkaa päälleen. En tiedä mistä se tulee mutta tämä on vielä enemmän kärsimyskulttuuri kuin mun oma jossa kärsimys on luterilainen hyve. Olisikohan sellaista paikkaa jossa ei niin fokusoida kärsimykseen? Kulttuuri jossa yritetään nauttia siitä mitä on eikä tarvitse tuntea häpeää ettei pääse siihen pieneen ryhmään joka omistaa kaiken ja voi tehdä mitä haluaa?

Kuten sanottu: jälleen yksi sateinen päivä.

Juuri kun luulee että asiat eivät voi olla huonommin, tulee facebookilta huomaavainen sähköposti että mun sijoitukset ovat muuttuneet huonommiksi.

#3 best dinner companion (lost 2 places)
#4 most creative (lost 1 place)
#6 nicest (lost 3 places)
#7 most popular (lost 1 place)
#10 best companion on a desert island (lost 2 places)

Olen internetin mielestä vain kuudenneksi kivoin ihminen. Hyvin harva ottaisi mut mukaan autiolle saarelle. Enkä ole enää yhtä luova kuin ennen.

Silti, itsetuntoa hivelee kun kerrotaan että olen kivointen ihmisten kärkikymmenikössä Chris Martinin, Michael Palinin ja Dave Grohlin kanssa.

Hail Facebook.

kokipedia kertoo että "japani on nihkeä ja rasistinen maa jossa Ihmiset uskovat rahan autuaaksitekevään voimaan. Japanissa on myös pitkä kesä jolloin on liian kuumaa ajatella". "suomi on kalsea ja rasistinen maa jossa Ihmiset uskovat rahan autuaaksitekevään voimaan. Suomessa on pitkä talvi jolloin on liian pimeää ajatella".

Katselin netistä paluumuuttajan työttömyysturvaa. Sitä ei ole, 9 kuukauden karenssia ja sitä rataa. Ulkomaillahan kukaan ei ole kukaan kärsinyt vilua eikä nälkää koska ulkomailla ovat aina asiat paremmin kuin kotimaassa. Pitäähän porukanpettäjiä jotenkin rankaista niistä mahdollisista aurinkoisista päivistä joista he ovat nauttineet, juoden terassilla kalliita viinoja, taskut pullollaan rahaa. Ulkomaalla asuneet ovat saattaneet jopa kauhistella kotimaan järkyttävää verotusta ja pitää BB;ssä näytettävää seppo ja merja jokamiehen touhuilua merkityksettömänä roskana. Luu kurkkuun sellaisille ja heti, sanoo virkamies ja miettii tulevaisuudessa häämöttävää lomaviikkoa vaikkapa agadirissä.

Viime aikojen huono työtilanne saa miettimään kotimaahan palaamista. Gaijineille kun ei tahdo löytyä enää mitään käyttöä täälläpäin, monet tuttavat ovat tänä vuonna saaneet lopputilin (mitä ne lomarahat ovat?) ja lähteneet takaisin kotiin tai balillle kun Mitään ei näy horisontissa. Juttelin tänään liikekumppanin kanssa että jos vuodenvaihteeseen mennessä ei ala meno parantua, pakkaan sukset ja lähden kotiin. Sanoi että elä hyvä mies lähde. Hyvillä miehillä ei vain ole mitään käyttöä enää.

Sitten tulin kotiin ja katselin netistä noita työttömyysturvajuttuja ja mietin että mitenköhän ne ensimmäiset 9kk menevät ilman asuntoa ja rahaa. Ei välttämättä surkeus yhtään vähentyisi, pimeässä saisi istua jossain sukulaisten nurkissa ja yksi 'eiköhän sun pitäisi lähteä takaisin kotimaahan'-sanoja (anoppi) muuttuisi moneksi epäsuorasti äidinkielelläni 'eiköhän sun pitäisi painua helvettiin täältä'-sanojaksi.

Oletteko muuten huomanneet että homot eivät seurustele eikä heillä ole rakkauselämää? Mun viimeaikana kuulemat kommentit on ollu just sen tyylisiä että 'helppohan se on lähteä kun ei oo perhettä eikä mitään' vaikka ulkona ollaan oltu jo vuosia ja bo-yan kuva on lähetetty ja näin. Autappa jos olisi tyttöystävä niin kyllä olisi surkuttelua ja ymmärtävää nyökyttelyä että ai-jai kun on kova paikka.

Kukaan ei tykkää valittajasta. Mutta blogi on blogi ja joskus vituttaa. Ja kun välillä tuntuu että omilla sanoilla ei oo mitään kaikupohjaa, suomen puhuminen on vähän kuin puhuisi 80-luvun studiossa jossa jokikinen naula on eri painoinen.. Ei nää ymmärtäis jos ajais autolla ympäri korttelia ja soittais kovalla sitä Mikko Torvisen Viihdeorkesterin biisiä Haistakaapa Vittu. Tukholmassa joku saattais ymmärtääkin.

Bo-ya sai siivouskärpäsen pureman eilen ja järjesti tavaransa ja pani pari tuoksukynttilää palamaan ennen nukkumaan menoa.

Aamulla se oli vähän pahalla tuulella kun postimyynnistä ostetut hienot housut olivatkin liian pienet eivätkä mahtuneet jalkaan, piti lähteä vanhoilla liikenteeseen. Oli kuin myrskyn merkki.

Mä sain nootin imuroida kun se sitten lähti kurssilleen. Vaihdoin petivaatteet ja imuroin ja panin omalta osaltani paikkoja kuntoon.

Sain aika paljon duunia tehtyä ja järjestettiin anopin kanssa kaappia =) ,sillä on heikot käsivoimat ja paikalliset patjat ja muut on tosi raskaita.

Bo-ya tuli illalla kotiin vähän vaikealla naamalla mutta huomasi kuinka huone oli siistimpi ja pikku niskahieronnan jälkeen alkoi jo naureskelemaan niille käsittämättömille tv-ohjelmille joita se aina kattoo. Päivä melkein pelastettu.

Japanilaiset ovat kaapanneet coming out-sanan ilmaisemaan mitä tahansa mahdollisesti noloa / tunnustuksellista asiaa. Kun joku kertoo laittavan hernekeittoonsa suolan lisäksi meiramia ja kermaa, sekin on kaminguauto.
Coming outille on näköjään tapahtunut samanlainen inflaatio kuin englantilaisten Lovelle, tyyliin "I love ice cream!"

8kk yhdessä asumista ja alan tunnistamaan telkkarissa olevien geinoojinien eli julkkisten naamoja. En välttämättä muista nimiä (söpöjen nimet tulee painettua mieleen että voi googlen kuvahaulla sitten itseään viihdyttää myöhemmin) mutta eipä se haittaa.

Jotenkin tyytymätön tunnelma tänään. Tää on näitä kylmiä ja tuulisia päiviä kun mikään ei oikein puhuttele..

Sanovat että lemmikit ja niiden omistajat omaavat yllättäviä yhtäläisyyksiä ja voin allekirjoittaa tuon väittämän. Boyaa ja sen kissaa näyttää yhdistävän staattisen oleilun ja mukavuudenhalun lisäksi karvapallot.

Tämän viikonlopun kohdalle oli merkitty bo-yan työpaikan shuunen-paatii eli baarin n-vuotisbileet. Viinaa on kaadettu asiakkaille 27 vuotta jo. Aika pitkä aika.

Toimettomuudessani kuvittelin lyhyesti päässäni tämäastisiin havaintoihini perustuen kuinka ehkä paikan pitäjä on avannut nuorena miehenä.

Tyypillinen baari nuorille miehille on nykyään sellainen jossa langanlaihalla jengillä on isoksi kammatut hiukset, tyköistuvat puvut ja bootsien kaltaiset piikkikärkiset kengät ja mama-sanin synttärit ovat isoin (ja tuottoisin!) juttu maailmassa, baarin eteen laitettavien kukkalaitetteitten hinnasta ei tingitä ja moechania juodaan porukalla.

Kolmea kymppiä lähestyttäessä mamalla on ollut töissä noin 30 eri misekoa (baaripoikia) ja ajetut kilometrit alkavat näkyä naamassa. Vain sitkeämmät jaksavat vetää joulubileissä naisten vaatteet päälle. Bo-yan suosimassa club mother fuckerissa (se ei kuulosta niin pahalta kun se sanotaan japanilaisittan masaa-fakkaa) on tätä meininkiä. Asiakkailla enemmän päällä kalliimpaa urheiluasusteen tyylistä ja mamalla joulujuhlissa sininen marimekon unikkoaiheinen leninki.

Tullaan mun osastoon ja mama-san on neljäkymmentä, kaikenlainen ulosnäyttäminen on kuollut, drag hommiin ja paraateihin ei lähdetä. Baari on kuluneen näköinen ja karaokelaitteen ruutuun on ilmestynyt kuollut kohta joka ei reagoi kosketuskynän painalluksiin. Asiakaskunta on lähinnä 30-40 välillä, silloin tällöin vierailevaa nuorta lihaa katsotaan kiinteästi eikä yli-ikäisten asiakkaiden kanssa ei synny keskustelua, ne kaverit juovat yhden tai kaksi ja lähtevät sitten pois. Meidän ryhmässä alkaa seurustelukin olemaan vakava puheenaihe ja monilla on kumppanit.

Neljän ja viidenkymmenen välillä olevat asiakkaat katoavat tapahtumahorisontin ulkopuolelle. Tuota sektoria ei pahemmin katukuvassa näy mutta saunoissa tarraamassa itsepäisesti hihasta kiinni kylläkin. Taitavat jättää baarit väliin ja mennä suoraan saunaan. Mama-sanin kannalta huonoinpia mahdollisia asiakkaita. Joskus piipahtavat poikaystäviensä kanssa ja ovat pahoillaan kun ei ole tullut käytyä ulkona viime aikoina.

Sitten ollaan bo-yan baarissa. Käsitykseni on, että se paikka on miehille joille on homoelämän varrella tarttunut mukaan muutakin kuin herpes, eli fyffeä, massia eli rahaa. Ne miehet käyvät näyttäytymässä lähinnä toisilleen ja mamalle. Kallis seating charge pitää kyöhälistön omissa paikoissaan ja mikäpä siinä, kaikille pitää olla omat kerhot. Boya tulee aamulla kotiin ja sillä on monesti mukanaan asiakkailta saatuja lahjakortteja, ulkomaisia herkkuja, hienon kaupan sushia ja joskus jopa kallista viinaa.

Ja siellä on nyt vuoden isoin tapahtuma johon bo-yankin piti pukeutua suoriin housuihin ja rusettipaitaan. Toisten eliittipaikkojen mamat käyvät pakollisella vierailullaan ja ostavat pullon vaaleanpunaista DomPeriä, juovat lasillisen ja lähtevät. Eilen oli käynyt pelottava ja kuuluisa mama jonka baarissa julkkikset käyvät, jopa Asashoryu kuuluu asiakkaisiin. Näistä paikoista käytetään halveksuvaa nimitystä kankoo-bar elikkä turistibaari. Paikka minne heterot ja Naisetkin (iik) ovat tervetulleita.

Bo-yan paikkaan naisilla ei ole asiaa kuitenkaan mutta heteromiehet voivat tulla.

Noh, se karvapallo. Yhtenäisyys bo-yaan ja sen kissaan kävi ilmi tänä aamuna kun se tuli töistä ja yritti nukkua mutta yökkäili koko ajan sängyssä vähän kuin meidän kissa eilen kun siltä tuli niitä karvapalloja. Järjettömän hutera aasinsilta, tiedän.

Raskasta on baarityö japanissa. Itse aikoinaan lopetin moiset hommat puolentoista kuukauden jälkeen, asiakkaiden kanssa juomista ja aamuun asti valvomista ei mun fysiikka kestänyt ollenkaan. Toivoisin että bo-ya hommaisi itselleen päivätöitä.

Taitanut tulla allekirjoittaneelle aika pitkäksi, flunssa jatkuu eikä jaksaisi nukkuakaan. Yritin katsoa kaverilta lainatun elokuvan, Darren Aronofskyn PI;n mutta jenkkiDVD ei pyörähtänytkään ja katsoin sitten Planet terrorin uudestaan.

PT on paras, siinä on kaikkea mitä elokuvassa täytyy olla, poksahtavia päitä, ei-rumia-naisia, aseita, moottoripyöriä ja huimia juoniaukkoja joitten yli niillä moottoripyörillä hypätään. Äärimmäisen viihdyttävä ja humoristinen elokuva.

Yritin lukea vuosien varrellani seuraamaani blogia jota pitää italialainen alberto. Blogin ulkoasu on ehkä käsittämättömin koskaan ikinä mutta kaverilla leikkaa. Viime aikoina aiheet ovat vaan lipsuneet vähemmän kiinnostaviksi ja klikkailin Alberton suosittelemia nörttiaiheisia linkkejä.

Yksi kohtalainen blogi oli, lyhyellä skannauksella sai poimittua sen mitä sillä ihmisellä oli oikeasti sanottavaa ja sitten alkoi törmäillä turhempaan materiaaliin. Jotain maailmaasyleilevää tyyliin 'ihmiset pitää opettaa käyttämään nettiä (ylevä tarkoitusperä tähän) blaa blaa.'

Seuraava tutkimuskohde oli uusi hakukone searchme.com joka näytti hakuun liittyviä kuvia. Uudella hakukoneella sain heti selville että Farrah Fawcettin entinen mies oli hakannut sen päätä jalkakäytävään parikymmentä vuotta sitten ja että FF oli hiljattain toipunyt syövästä. Artikkelin viimeinen lause oli 'Three months later she was diagnosed with a malignant rectal polyp'. Nauroin ääneen.

Al Goren korulauseista hällä väliä, tämän vuoksi meillä on internet. Ja minä blogaamassa.

Boya tuli aikaisin töistä, sammutti lämmityslaitteen ja lukee habsburgien sukua käsittelevää teosta. On ollut tylsä mutta vinon humoristinen päivä.

Tänään oli vihdoin oikea syksyinen päivä. Aurinko paistoi mutta oli sen verta kylmä että piti villapaita ja takki olla kun kahvia hakemassa kävi. Ei enää sitä viime viikkojen epämääräisyyttä että olisi vielä vähän kesä ja shortseilla voisi vielä tarjeta.

Meidän talossa asuu noin 500 vanhusta. Hissin takaosassa on vyötaisille ylettyvä metallinen kaappi jonka kun avaa, mahtuu ruumiskärry koko pituudeltaan sisään, vainajan pää menee sinne piiloon hissikyydin ajaksi.

Roskienkeruu-asemalla on on monesti jonkun ihmisen koko jäämistö, videokasetteja ja kaappeja ja kääreessä olevia pölyisiä, noin 10 vuotta vanhoja pehmoleluja jotka on ostettu matkamuistoiksi joskus.

Anopin pölyynteneitä kääreessä olevia pehmoleluja katsellessa tulee mieleen se minne nekin jossain vaiheessa päättyvät. Perheen vanhempi tyttö karauttaa jonain iltana bmw;llään pihaan ja raahaa mummon romuja stressaantuneen näköisenä, vekkihame päällä, pimeään aikaa illasta ettei kukaan vain huomaisi että kenenkä tavaroista on kysymys.

Mutta kompleksin mummomafia tietäisi nopeasti kenen luona viikatemies on käynyt ja aamu viideltä seuraavana päivänä käytäisiin tarkistamassa mitä sillä huonokuntoisella Tanakan muijalla kämpässään oli. Ja samaahan sillä oli kuin muillakin.

blown away.