Sanovat että lemmikit ja niiden omistajat omaavat yllättäviä yhtäläisyyksiä ja voin allekirjoittaa tuon väittämän. Boyaa ja sen kissaa näyttää yhdistävän staattisen oleilun ja mukavuudenhalun lisäksi karvapallot.
Tämän viikonlopun kohdalle oli merkitty bo-yan työpaikan shuunen-paatii eli baarin n-vuotisbileet. Viinaa on kaadettu asiakkaille 27 vuotta jo. Aika pitkä aika.
Toimettomuudessani kuvittelin lyhyesti päässäni tämäastisiin havaintoihini perustuen kuinka ehkä paikan pitäjä on avannut nuorena miehenä.
Tyypillinen baari nuorille miehille on nykyään sellainen jossa langanlaihalla jengillä on isoksi kammatut hiukset, tyköistuvat puvut ja bootsien kaltaiset piikkikärkiset kengät ja mama-sanin synttärit ovat isoin (ja tuottoisin!) juttu maailmassa, baarin eteen laitettavien kukkalaitetteitten hinnasta ei tingitä ja moechania juodaan porukalla.
Kolmea kymppiä lähestyttäessä mamalla on ollut töissä noin 30 eri misekoa (baaripoikia) ja ajetut kilometrit alkavat näkyä naamassa. Vain sitkeämmät jaksavat vetää joulubileissä naisten vaatteet päälle. Bo-yan suosimassa club mother fuckerissa (se ei kuulosta niin pahalta kun se sanotaan japanilaisittan masaa-fakkaa) on tätä meininkiä. Asiakkailla enemmän päällä kalliimpaa urheiluasusteen tyylistä ja mamalla joulujuhlissa sininen marimekon unikkoaiheinen leninki.
Tullaan mun osastoon ja mama-san on neljäkymmentä, kaikenlainen ulosnäyttäminen on kuollut, drag hommiin ja paraateihin ei lähdetä. Baari on kuluneen näköinen ja karaokelaitteen ruutuun on ilmestynyt kuollut kohta joka ei reagoi kosketuskynän painalluksiin. Asiakaskunta on lähinnä 30-40 välillä, silloin tällöin vierailevaa nuorta lihaa katsotaan kiinteästi eikä yli-ikäisten asiakkaiden kanssa ei synny keskustelua, ne kaverit juovat yhden tai kaksi ja lähtevät sitten pois. Meidän ryhmässä alkaa seurustelukin olemaan vakava puheenaihe ja monilla on kumppanit.
Neljän ja viidenkymmenen välillä olevat asiakkaat katoavat tapahtumahorisontin ulkopuolelle. Tuota sektoria ei pahemmin katukuvassa näy mutta saunoissa tarraamassa itsepäisesti hihasta kiinni kylläkin. Taitavat jättää baarit väliin ja mennä suoraan saunaan. Mama-sanin kannalta huonoinpia mahdollisia asiakkaita. Joskus piipahtavat poikaystäviensä kanssa ja ovat pahoillaan kun ei ole tullut käytyä ulkona viime aikoina.
Sitten ollaan bo-yan baarissa. Käsitykseni on, että se paikka on miehille joille on homoelämän varrella tarttunut mukaan muutakin kuin herpes, eli fyffeä, massia eli rahaa. Ne miehet käyvät näyttäytymässä lähinnä toisilleen ja mamalle. Kallis seating charge pitää kyöhälistön omissa paikoissaan ja mikäpä siinä, kaikille pitää olla omat kerhot. Boya tulee aamulla kotiin ja sillä on monesti mukanaan asiakkailta saatuja lahjakortteja, ulkomaisia herkkuja, hienon kaupan sushia ja joskus jopa kallista viinaa.
Ja siellä on nyt vuoden isoin tapahtuma johon bo-yankin piti pukeutua suoriin housuihin ja rusettipaitaan. Toisten eliittipaikkojen mamat käyvät pakollisella vierailullaan ja ostavat pullon vaaleanpunaista DomPeriä, juovat lasillisen ja lähtevät. Eilen oli käynyt pelottava ja kuuluisa mama jonka baarissa julkkikset käyvät, jopa Asashoryu kuuluu asiakkaisiin. Näistä paikoista käytetään halveksuvaa nimitystä kankoo-bar elikkä turistibaari. Paikka minne heterot ja Naisetkin (iik) ovat tervetulleita.
Bo-yan paikkaan naisilla ei ole asiaa kuitenkaan mutta heteromiehet voivat tulla.
Noh, se karvapallo. Yhtenäisyys bo-yaan ja sen kissaan kävi ilmi tänä aamuna kun se tuli töistä ja yritti nukkua mutta yökkäili koko ajan sängyssä vähän kuin meidän kissa eilen kun siltä tuli niitä karvapalloja. Järjettömän hutera aasinsilta, tiedän.
Raskasta on baarityö japanissa. Itse aikoinaan lopetin moiset hommat puolentoista kuukauden jälkeen, asiakkaiden kanssa juomista ja aamuun asti valvomista ei mun fysiikka kestänyt ollenkaan. Toivoisin että bo-ya hommaisi itselleen päivätöitä.
