sata kilometriä Ouluun

Joka paikassa on omia punaniskajuntteja. Olen onnekkaasti viimeiset pari vuotta säästynyt junttihyökkäyksiltä roikkumassa vain paikoissa joissa jengi on smart ja cool.

Todellisuus iskee vasten kasvoja aina välillä ja nyt sitten sitä vuodatusta. Here it comes..

Lauantaina työpaikalle (baariin) ilmestyi miesporukka joka mielijohteesta alkoi harrastamaan porukkapusuja. Semmoista hetsku-härkien töminää, katselin baarin toiselta laidalta että onpas kaverit joviaalilla tuulella. Tietysti pohjia oli haettu jo muutamasta baarista ennen meille tuloa.

Baarin pitäjällä alkoi taas lesbokello kilkattaa päässä ja se marssi suoraan niitten tyyppien luo ja sanoi että hei, te ootte kaikki homoja ja mulla on teille uutisia, meillä on homo baarimikko töissä, tää on niin cool baari. Siitäkös ne tyypit innostui.

Mut tultiin heti hakemaan samaan pöytään (kuuluu asiaan juoda asiakkaiden kanssa täällä) ja juomaa eteen. Joku alkoi puristella mun vatsaa ja sanoi että huh huh, onpas sulla läsää päällä.

Asialinjalla pysytellen kerroin että meidän maailmassa karhujen (itse pitkätukkainen, parrakas ja tanakassa kunnossa nykyään) pieni pehmuste on vaan plussaa.
Tyypit pyörittelevät silmiään epäuskoisena. Siinä oli kaksi mun ikästä kaveria jotka oli ravintolabisneksessä ja rahaa oli. Keskustelun sävy ja mahan räplääminen alkoivat vituttaa mutta pysyin asemissa.

Kansain tyyliin puhua ihmisille kuuluu joskus aivan armoton vittuilu ihmisten ulkonäöstä tai jostain mistä vaan saa kiinni. Sitten katsotaan miten kaveri vastaa, jos ei onnistu panemaan asiaa leikiksi, on hävinnyt. Vedin sitten huumoriosastolla.

v-käyrä kuitenki lähti rakettimaiseen nousuun, nää tyypit ihan selvästi vittuili ihan tosissaan. Tyyppien siipeilijät katsoi tilannetta kiinnostuneena, siipeilijöitten rooli on aina pitää suu kiinni ja katsoa kun isot pojat elvistelee.

Toinen tyypeistä lähti vessaan, laihempi poninhäntäpää joka oli bisse tai jotain tuli ihan tosissaan liimaan kiinni ja pani käden mun perseelle. Sitte alko keittää. Sanoin että nyt sun käsi on niin kalliilla perseellä että on aika lopettaa hiplaaminen. Tyyppi kysyi että kuinka kalliilla.

Seurasi välikohtaus jossa käytin luultavasti kaikkia niitä värikkäitä ilmauksia joita tässä hienossa maassa (ja erityisesti yamaguchi-gumin synnyinseudulla kobessa) oppii kun raitilla pyörii. Tyyppi meni nurkkaan, siipeilijät katsoivat hiljaisina laseihinsa.

Olivat hiljaisia poikia loppuillan. Baarissa ollessa huomasin että ulkona oleminen on ollut oikea valinta. Jopa muutama nakatan kovanaama on muuttanut asennettaan ja sanonut että hienoa ku joku uskaltaa olla mitä on, mullaki on homo setä mutta me ei koskaan puhuta siitä.

Toisaalta on näitä juntteja sitten välillä. Itseä sapetti suunnattomasti ja vieläkin tulee savua korvista koska tätä kirjoitan. Neitihomon hienoon peppuun on kajottu, kuunnelkaa, oi, kun täällä sitä itken.

Harvemminhan näitä..

Muutama viikko osakassa jäljellä ja aika suunnistaa kohti pohjolaa joksikin aikaa fundeeraamaan seuraavaa vaihetta elämässä.

Jotenkin on ollut mielettömästi säpinää ilmassa viime viikkoina, toisaalta olisi hienoa lähteä boyan asunnosta jotenkin kunniallisissa merkeissä. Jossain ihmeellisessä älynväläistyneessä tilassa sitten keskustelimme vakavasti suhteemme tilasta. Kerroin boyalle että vanhat avioparit saattavat rakastua toisiinsa uudelleen, pystyisimmeköhän me samaan?

Boya sanoi että ei ollut koskaan kuullut moisesta. Sen mielestä me ollaan jo perhe ja perheet on arkea ja rutiinia ja warmoja wannottuja waloja. En ollut täysin eri mieltä mutta mielessä kummitteli edellisellä viikolla tapaamani kiinalaispoika joka luultavasti pystyy katseellaan sulattamaan kokonaisia voipaketteja kävellessään supermarketissa. Pystyykö kotipoika samaan enää?

Jostain syystä sitten lähdettiin eilen vuotuisille treffeille (edellisen kerran käytiin treffeillä viime vuoden huhtikuussa koska olemme jo perhe ja meillä on yhteistä arkea ja rutiineja). Ja olipas mukavaa.

Kädestä ei tietenkään saanut pitää koska ollaan viereisessä kaupungissa (käytännöllisesti katsoen eri planeetalla) ja joku tuttu tai sukulainen olisi saattanut sattua paikalle. Puolustuksena sanottakkoon että edes heteroparit eivät pahemmin kädestä pitämistä harrasta tässä maassa, sellainen avoin hellyyden osoitus olisi julkeaa.

Hienon ravintolan sijasta konsensus syntyi mennä all-you-can-eat pizzabuffettiin. Niinhän tämä isojen poikien kanssa deittailu menee, mennään jonnekin jossa voi syödä niin että napa rutisee. Älkääpä sitten ihmetelkö miksi parisuhteessa ihmiset alkavat muistuttaa toisiaan myös ulkoisilta mitoiltaan.

Lisäväriä deittiin antoi boyan asiakas joka tuli pitkän matkan päästä kulmille norkoilemaan ja halusi viedä pojan syömään mutta ilman minua. Normitilanteessa olisin ehkä näyttänyt vihreää valoa ja liuennut paikalta (se setämies käyttää helvetisti rahaa, massia eli fyrkvistiä siinä baarissa missä boya on töissä) mutta tällä kertaa sanoin että käske sen äijän painua vittuun, me ollaan nyt yhdessä. Tänään ei sitä kaveria auta edes paksu lompakko.

Hienovaraista odottelua kahvilassa, boya tuli takaisin ja asiakas oli lähteny häntä koipien välissä. Boya vaikutti aika tyytyväiseltä. Jatkettiin treffailua.

Kyotossa oli hienoa niinkuin aina, ruoka oli ihan jees ja iltamyöhällä oltiin tagas turgu eli kotona. Sitten kissa lukittiin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Yöllä näin sitten karmeaa painajaista jostain paksusta jätkästä joka yritti tappaa meitä isolla veitsellä.

tänään on taas uusi päivä.

muutamalla reissulla maakuntaan olen käyttänyt paikallisen kylpylän palveluita hyväkseni ja oikein loistokylpylä se onkin. Maalla ei olla vielä sivistytty juomaan aivovauriota aiheuttavia nollakalorilimuja, ihmiset ovat joviaalin oloisia eivätkä häpeä käydä kylpylässä vaikka vartalo ei ole aivovauriolimuja ryystävän ja anorektisen julkkiksen mitoissa. maaseudun kylpylässä voi tavata ihmisen. ja toisenkin.

Ja mukava niitä maaseudun miehiä on siellä katsella. Kaupungin kylpylöissä kun ei ole mitää katsottavaa.

Muutaman käynnin jälkeen olen havaitsevani selkeän kuvion paikallisten homojen tai bi-curious tyyppien toiminnassa. Kylpylään tullaan yleensä sukulaisten kanssa. Yleensä sukulaiset ovat vanhoja mummoja tai pappoja tai oma äiti. Jos kyseessä on pappa, se kylvetetään rauhassa ja lasketaan menemään alakerran isoon raamen-ravintolaan juomaan kaljaa ja katsomaan televisiota. Sen jälkeen aletaan esittelemään sitä minkä luontoäiti on suuressa viisaudessaan antanut. Tavalla josta ei voi erehtyä, täällä olisi nyt toimintaa luvassa ja paljon ja heti.

vaan kellonlyömällä nämä kaverit siirtyvät pukuhuoneeseen ja pukevat hitaasti samalla tarkkaillen että heitä varmasti katsotaan. Sitten portaita pitkin alakertaan siihen helvetin raamen-ravintolaan ja kaappiin.

Ihmettelin tänään yhdenkin kaverin täydellistä muodonmuutosta uhkeasta boy-toystä siksi ihq-kivaksi sukulaispojaksi joka ei vielä tyttöjen kanssa värkkää vaan on niiiin kiva ja mukava että käyttää autollaan sukulaisiaan kylpemässä. Varmaan sille vielä sanotaan monet kerrat että kiitos kiitos ja pappa iskee silmää että kyllä se vaimo vielä löytyy (vaikka sinä ootki aika vitun paksu eli ruma jos rehellisesti puhutaan).

elikkä paljon porua ja vähän villoja. kaupungin hurjaan ja häpeämättömään pikaruoka-meininkiin tottuneena itsellä ei taida olla hermoja operoida maaseudulla.

kylä maalla on mukavaa silti.

Joku aika sitten tuli vuokraisännältä ilmoitus että toimistosta kamat ulos ja mäelle. Kaveri oli kiertänyt valittamassa minusta siellä ja täällä kuin vaeltava vitsaus. Yhtiökumppanin naama ei ollut miellyttänyt ja toimistolla oli ollut 'liian kotoisan näköistä'.

Lisäksi se tuli yhdessä vaiheessa kieltämään ettei täällä saa vastaanottaa asiakkaita koska siitä on lähialueen ihmisille harmia. Ajattelin että kaverilla ei oo nyt lääkitys kohdallaan ja jatkoin hommia sen kummempia ajattelematta.

Viime yönä juotiin viinaa kaksin käsin vuokraisännän kaverin, A-sanin kanssa. Se oli tuonut baariinsa kadulla riehuneita pohjoiskorealaisia chimpiroita elikkä huligaaneja, ne olivat ulkona mellastaneet ja A oli ärsyyntynyt ja marssinut ulos ja sanonut kavereille että jos mellastus ei lopu, tulee turpaan tässä paikassa tai sitten lähdette mun baariin juomaan nyt heti.

Neljä pohjoiskorean poikaa oli mukanaan raahannut ja ilmaista tequilaa juottanut. Baari oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä, rikkoutuneita laseja ja sekamelskaa, A;n jalasta vuoti verta ja jossain vaiheessa iltaa kaikki miespuoliset olivat ottaneet kaikki vaatteet pois ja juoneet alasti sitä ilmaista tequilaa.

Noh, A kertoi että todellinen syy miksi mun on toimistolta lähdettävä on se että vuokraisännän omien sanojen mukaan 'en tiennyt että se on joku vitun hinaaja'. Oli ollut huolestunut siitä että kokolattiamattoon tarttuu paskaa. Näinhän sitä voi paskaa tarttua kokolattiamattoon kun työskentelee.

Hyvä tietää. Tosin kaikki ovat samassa klikissä joten asiasta ei voi nostaa meteliä. Vaan on siellä jokunen munkin puolella oleva joitten mielestä vuokraisäntä on väärässä.

Uutta toimistoa etsien. Elettiinkö me jo vuotta 2010? Kivikausi on täällä, Uruk.

Viime aikoina telkkarissa on ollut helkkaristi hiusklubien mainoksia. Hiusklubit on firmoja jotka ilmeisesti istuttaa ihmisen päähän uutta tukkaa karvan kerrallaan ja aktivoi vielä eläviä folliikkeleitä jollain atomisäteellä.

Kaljupäinen tuttava muistuttaa että hiustenlähtö johtuu liian voimakkaasta testosteronin tuotannosta ja vie taas yhden muijan puistopanoille ja tulee tunnin päästä takaisin eikä rokki suju niinkuin tunti sitten. Mennään rytmillisesti Al Green-osastolle.

Yöllä baarissa oli hiljaista ja asensin koneelle ohjelman joka näppäimiä painellessa syntetisoi b3-urkujen ääntä. lähipubin Are-san oli pannut oman puljunsa kiinni ja tuli käymään ja innostui ohjelmasta. noin kaksi tuntia se naputteli sekameteliä ja sanoi että tällähän voi onanoida vaikka koko illan.

Kaverit jotka yrittivät siinä treenata Paranoid androidia irvistelivät tuskissaan. Duudaluu, pröööööö, tuut, plippliuplip, tööööö, mylvi emuloitu b3. Ottivat kuitenkin Aren bändiin koesoiton perusteella. Tosin kitaristiksi (Arelle on baarissa oma, rikkinäinen sähkis josta ei lähde ääntä ollenkaan.)

Telkkarin ruudussa viedään taas yhtä sutkia vuokraisäntää polliisiauton kyytiin. Mittään en oo tehny, se sanoo. Ei saa sympatiapisteitä multa.

Tällä viikolla tosiaan loma joka loppui eilen. Lähistöllä oli danjiri-matsuri jossa paidattomat pojat ja miehet rullaavat helvetin painavaa puista kärryä pitkin katuja, poliisi sulkee liikenteen ja soitto soi ja rummun kumu kaikuu. Temppelialue on täynnä kojuja joissa myydään ruokaa. Oli todella lämmintä vielä myöhään illalla, hyvä meininki.

On offline olo. Läppärin sijasta esillä on tuherruslehtiö johon piirtelin mahdollisimman rumaa tatuontia kaverille. Piirtäis vielä yhden, jos sais tosi karmean aikaiseksi. Sellaisen jossa on pääkalloja joitten silmistä lyo salamoita.

voi vaikka kirjoittaa jotain.

huomenna alkaa japanilaisten kevätloma, kultainen viikko. Ne kaverit joilla ei oo vielä hermot pettäneet istua jossain toimistossa puku päällä ja sanoa un-un saavat viikon (ehkä jopa kymmenen päivää!) vapaata tehdä jotain.

Elikkäs lentokentillä on huomisesta lähtien hillitön hässäkkä. Maasta ulos! Vaan kotimaanmatkailukin on otollista, tämä osa kevättä on melkein parasta aikaa olla japanissa kun ei oo liian kuuma. On sopivan viileää liikkua ulkona, voisi sanoa että hieman kylmäkin on jostain syystä.

Huomenna on isot bileet johon odotetaan paljon jengiä. Saapas nähdä, kunnon ihmiset on luultavasti hikoilemassa lentokentällä tai junissa, paikalle ilmestynevät vain juopot ja ne joilla ei ollut riittävästi rahaa lähteä mihinkään. Lasken itseni molempiin ryhmiin.

Vaan vähemmän maistuu viina kuin ennen. Boya valittaa mun jenkkakahvoista ja olen kävellyt viime aikoina pitkiä matkoja. Eikä ole tuliliemikään maistunut. Tänään join muutaman drinksun ja sitten kotiin, ei maistunut. Hurraa.

Mas-chan joka työskentelee farmaseuttina yrittää saada mut lopettamaan tupakanpolttoa. Se sanoo että nykyajan nikotiinilätkillä lopettaminen onnistuu. Kaveri ei ole yhtä mieltä, se kertoo että nikotiinilaput aiheuttivat sen käsiin palovammoja. Kai ne ärsyttää ihoa. Mutta Mas-chan on vakuuttavan näköinen vitivalkoisessa työtakissaan, luulenpa että jos eksyisin sen apteekkiin, mas-chan saisi vetoavalla hymyllään myytyä mulle mitä vaan =)

Pitäisköhän munkin alkaa harjoittelemaan sellaista sateesta sisään juosseen koiran vetoavaa hymyä? Saisikohan sellaisella jotain hommaa josta ihan rahaa maksettaisiin? Vai toimiiko se vain jos on söpö farmaseutti?

jos yrittäis harjoitella edes jonkunlaista hymyntapaista jonka voisi vetää kankeasti naamalle tilanteessa kuin tilanteessa. Business-hymy ei vielä onnistu mutta hyvin on itsellä hanskassa se 'älä viitti vetää mua turpaan, oon känninen pösilö ja harmiton'. Koskahan sitä taas pääsee kotimaassa käydessä naamavärkille sovittelemaan?

loma alkaa, huraa. Itse vietän koko viikon penkin ja näppiksen välissä. Jos se tilipäiväkin sieltä joskus koittaisi.

työhön liittyen tutkailin verkkomaksamiseen liittyviä palveluita joita täällä on hyvä liuta. sitä, tätä ja toista bittirahaa on tarjolla.

Itse en ole kovin innostunut henkilötietoja tai kulutustottumuksiani jakamaan minkään tahon kanssa joten tutustuin bitcash nimiseen nettipankkiin.

Bitcashia (muutama muukin anonyymi verkkoraha-palvelu on) myydään convenience storeissa 24 tuntia vuorokaudessa. Kun bitcashia tarvitsee, täytyy kävellä muutama minuutti läheiseen seico-marttiin tai lawsoniin ja käyttää maksupalveluautomaattia. bitcash oli kahden klikkauksen (tm) päässä. Rahatyyppejä oli valittavana 2, ST tai EX.

ST;tä kaupan setä myy alaikäisille, sillä ei voi käyttää esim. erotiikkapalveluita. Ostin 2000 jenin EX paketin. Onko se EX sitten explicit vai mitä, en tiedä.

Kone tulosti kuitin joka vietiin kassalle. Odotin saavani puhelinkorttia vastaavan lätkän mutta kassan täti löi käteen pelkän paperilappusen jossa oli avainlause ja saldo. Nimiä ei kysytty, käteisellä ostoksen maksoin.

Kotona avasin selaimeen alan videoita myyvän saitin sivun ja sieltä mieleiseni elokuvan, nimi on 'kimi ga suki' (tykkään sinusta!), kuinka herttaista =)

Ostoskoria katsellessa oli bitcashin logo jota klikkaamalla kysyttiin avainlause ja saldo. Maksu veloitettiin ja elokuvan pääsi lataamaan koneelle. CD;llinen videota tuli huimaa vauhtia, 6 minuuttia meni siinä latauksessa.

Elokuva avautui kohtauksella jossa kaksi kaverusta on alusvaatteisillaan hotellihuoneessa, katsovat toisiaan ja nyökkäävät, aletaan hommiin.Seuraa pussailua. Jatkon voi jokainen arvata. Hauska pätkä jossa näyttelijöillä kemia toimii, hellyyttä aistittavissa paljon.

kaiken kaikkiaan bitcash toimi niinkuin pitikin.Japania osaamattoman on bittirahaa varmaan aika vaikea ostaa ja käyttää.Avainlause (ja koko lipuke) oli kokonaan japaniksi, ei siitä olisi saanut ihminen mitään tolkkua. Maksusta ei tarvinut maksaa provikkaa, 2000 jeniä sai ilman vähennyksiä käyttää (tosin kuin puhelinkorteissa täällä). Ottavat tuotteen myyjältä varmaan provision joka myynnistä sitten.

maanantai ja väsynyt tunnelma. Ei tuu mitään aikaiseksi tänään. Viikonloppu meni pitkäksi, hokkaidolta tuli tuttuja juomaan ja karaokea laulamaan, aamuyöllä himassa taas. Rauhallinen viikonloppu perheen parissa, jep jep.

Viikonloppuna se oli taas, tukevamman väen rocktapahtuma megaton. K-san (vakiopaikan mama) oli varannut mulle lipun ja olin lahjakkasti kaksi tuntia myöhässä. myöhässä olon aikana K lähetti noin 7 sähköpostiviestiä jotka arkistoituvat kännykässäni sen päivän kohdalle jolloin K-san lähetti 7 sähköpostiviestiä ja oli megaton.

Oviaukossa norkoili Toshiya, vanha tuttu jonka nimen olin unohtanut kun ei oltu tavattu pitkään aikaan. Kysyin vieläkö se pyörii Doyamassa ja se sanoi että ei, tylsää tylsää. Niinpä se taitaa olla. Mentiin alas, soittotila oli kolme kerrosta korkea kuilu ja joka tasolta meinikiä saattoi tarkistella. Mainiointa tarkisteltavaa oli nagoyalaisen bändin Taiki-kun jota olisi voinut tarkastella pitemmänkin setin verran. Bändin nimi on overflow ja se on tullut nähtyä useampaankin kertaan vuosien aikana.

Homma oli nopeasti ohi ja lähdimme K-sanin kanssa väkinäiselle lounaalle. Junassa piti muistaa pyytää anteeksi kun edellisellä kerralla lähdin komistuksen kanssa kesken illan ja kertoa että se kaveri näki minun oksentavan eikä loppuillasta (vai sanoisinko aamusta) ole muistikuvaa. Vaikutti vakuuttuneelta.

Onko aikuisuus vai täällä vietetyt vuodet vai mikä, mutta tuli mieleen kohtaus jossa Kauko Röyhkältä kysyttiin hauskoja Tampere-aiheisia muistoja. Se vaan virnisti ja sanoi että hyviä muistoja on paljonkin mutta niistä ei nyt tässä viitti alkaa kertomaan.

Lounas meni miellyttävissä merkeissä, K-sanoi että illalla tulee 10 muusikkoa baariin, tule käymään. Itse olin nukkunut kolme tuntia edellisenä yönä (K saman verran, about) ja päätin liueta ja mennä kotiin jossain vaiheessa. Nappasin doyaman kulmalla olevasta kioskista Samson nimisen miesten miesten miestenlehden. Olikin parasta kuvastoa mitä pitkään aikaan.

Samson on pari viimeistä vuotta ollut jonkinlaisen pappa-fetissimafian käsissä. Pelkkää oldermania ja vanhempaa pappaa. Hanbun kusatteru hito bakari, pelkkiä puoliksi mätiä ihmisiä niinkuin tuttavani sanoisivat. Uudessa numerossa oli nuorta ja komeaa niinkuin vanhoina hywinä aikoina. Piti malttaa olla lukematta junassa.

Kotona kaivoin lukemiston esiin ja meniin boyan viereen tutkailemaan mitä samsonissa on. Boya pani pahakseen ja sanoi että älä ala lukemaan tollaisia kun minä olen paikan päällä. ?
Boya ei tukevista pojista välitä vaikka itse sellainen on. Toisaalta se ei kuluta erotiikkaa kun itse olen läsnä vaikka ei mua vaan haittais ollenkaan jos se siitä innostuisi. Mas-chanin kanssa saatettaisiin ottaa vaatteet pois ja katsoa sumopainia televisiosta ja tietää tasan tarkkaan miksi se on maailman parasta urheilua juuri meille. Noh, kaikkea ei voi jakaa..

Megaton on nyt käyty ja kuitattu. Seuraava asia on K-sanin rantareissu. Se jäi viime vuonna välistä, pakko tänä vuonna puristaa sen verran että pääsee mukaan.

Kevät on tullut ja saman miehen kanssa mennään jo kolmatta vuotta. Kaverit sanovat että pettäminen alkaa kolmannella vuodella. Itse olen sitä mieltä että pettäminen on mielentila. Liisa jakaa muttei pussaa, asia kunnossa!

Osakassa tilanne normaali, hokuokanin käytävillä ei kuulemma enää tukevalla käy flaksi, näin sanoi mas-chan. Menkää suoraan Royaliin, neuvoo K-san sinkkumiehiä ja muita venkuloita. Ja minua. Minä menen heterobaariin ja olen kännissä. Krapulassa on siedettävämpää kuin boyan kanssa tapellessa.

Työviisumia jatkettiin taas ulkomaalaisministeriön armosta ja rikkaan liikemiehen messevän pankkitilin pönkittämänä. Jokavuotinen riesa hommata lisäpäiviä passiin on nyt ohi.

Mun päivät meni umpeen pari viikkoa sitten eikä papereita ollu vielä tullut joten piti lähteä maasta pois pariksi päiväksi. Koreassa on tullut käytyä jo niin monta kertaa että ostin lipun Taiwaniin, maahan, josta mulla ei ollut muuta mielikuvaa kuin että siellä on paljon hyvin ruokittuja söpöjä miehiä.

Useat chaser tuttavat käyvät Taiwanilla aina kuin voivat, ja sain hyvät ohjeet missä kannattaa käydä. Maahanpalaamista silmälläpitäen lähdin puku päällä liikkeelle. Muuta matkatavaraa ei parin päivän reissulle viitsinyt ottaakaan.

Perjantaina saavuin taipein asemalle ja huomasin heti että tässä maassa ei enää sallita tupakan polttoa, vähän niinkuin suomessa. Lentoasemalla ei ollut syöpäkoppia missään kohtaa ja piti odottaa kunnes pääsi ulos ja sielläkin ihmiset katsoivat kieroon ja joku tyyppi tuli japaniksi (!) kertomaan että täällä ei saa sauhutella baareissa eikä missään. Rööki piti taittaa ja sujauttaa sedän taskutuhkikseen. Tervetuloa taiwanille.

Iltapuolella etsiskelin kaupungin pohjoisosassa olevia baareja joita yama-san oli suositellut mutta en löytänyt kuin yhden klubin , wedding banquetin joka näytti aika kalliilta ja palasin takaisin majatalolle nukkumaan.

Kesä-aika kansain alueella on kuuma mutta Taipeissa vasta kuuma oli. Ei ihme että liput olivat niin halvat, ei ollut varsinainen turistisesonki päällä. Ihmisiä oli joka paikassa niin paljon etten voinut kuvitella millaista taipeissa mahtaa olla turistiaikana. Mutta sekin selvisi sunnuntaina.

Lauantai-päivä meni kierrellessä ja gaytownia etsiessä. Se oli aika helppo löytää loppujen lopuksi, iso sisäpiha täynnä gayterasseja. Päiväsaikaan siellä ei ollut paljon ketään, mutta huomasin että taiwanilaiset poikaparit kävelivät rohkeasti käsi kädessä. Japanissa moista julkeutta ei näe =)

Lähialueella oli purettu slummi josta köyhät oli ajettu pois sars-epidemian aikaan. Slummitaloista oli pelkät seinät jäljellä ja paikalle oli kylvetty nurmikkoa. Plakaatista selvisi että (jokseenkin hyvällä paikalla) olevaa maapaikkaa oli yritetty myydä keinottelijoille sillä ehdolla että ostaja hankkii kodittomille asunnot (jotain 450 ihmistä oli asunut sillä palstalla postimerkin kokoisissa huoneissa ilman vessoja ym.) mutta kukaan ei ollut halunnut asuntoihinsa niitä ihmisiä. Joten palstalla on nyt jonkinlainen puistontapainen.

Illalla sitten g-mixiin, paikkaan jonka baaripoika nozomi oli oikein söötti ja puhui hyvää englantia ja japania. Jonkin verran japanilaista jengiä jotka puhuivat hyvin suorasukaisesti paikallisille, mulkun mittaa myöten kysyttiin ja jos pituus riitti, lähtivät lähialueen saunaan tai hotellille askartelemaan.

Mun suunnitelma oli lähteä Fulongiin rokkifestareille aikaisin seuraavana aamuna joten lähdin yöllä takas, multa perittiin liikaa ja sitten taksissakin perittiin liikaa. Tervetuloa kiinaan, melkein. Jos juotte taiwanilla, maksakaa paukkunne erikseen niin ei tule yllätyksiä sitten loppulaskussa. Halpaahan se on japaniin verrattuna mutta jääpä ikävä tunne kun yritetään vimmaisesti kusettaa.

Näin mun näkökulmasta taiwan oli mielenkiintoinen paikka jossa vois olla pitemmänkin aikaa ja matkustaa ja syödä halvalla. Muutama kuukausi voisi mennä noin vain. Mutta piti lähteä takas kotiin töihin ja boyan viereen nukkumaan.

Päästivät maahan ilman jatkolippua, sanoivat että jaaha, sulla ei oo hakemus vielä tullut läpi, asia selvä. Puku toimi. Täällä pitää olla järkevän näköisenä (puku päällä, parta ja hiukset siistinä) ettei luulla hipiksi ja lähetetä kotiin.

Vuosi siis tuli aikaa lisää ja mietin että miten elämää voisi laventaa. Monenlaista ajatusta on, yhtenä tähän blogiin liittyvänä on se, että olisi mukava jos suomesta kävisi jengiä täällä enemmän. Jos olet suunnittelemassa käyntiä japaniin, laita viestiä, voin jeesata asunnon hankkimisessa tms ja opastaa oman aikatauluni puitteissa kansain aluella. Tässä maassa on kuulkaa muutakin kuin vaan pelkästään Tokio. Kansai rocks hard. =)

Sellaista ajatusta.

kesä on tullut ja kuumat ja kosteat päivät. Ilmastointilaite huutaa. Mulle riittää kun laitan ikkunat auki, sen verran tuulta että pysyy viileänä.

Asiat vaihtuu toisiin, arkkitehti meni konkurssiin ja sille annettiin volvo jolla se voi ajella ollessaan konkurssissa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse työllistyin sovelluskehittämään, mielenkiintoista puuhaa mutta silmät väsyvät.

Eilen käytiin asiakkaan luona asentamassa päivityksiä ja sitten doyaman lähellä olevaan saksalaiseen ravintolaan. Paikan omistaja oli sympaattisessa mielentilassa, näytti kuvaa itsestään 70-luvulla japanissa, vaalea, pitkä mies ja seitkytluvun pitkät pulisongit ja viikset. Toi ilmaiseksi snapsia pöytään ja olimme lähtiessä aika kännissä ja makkaraa ja paistinpottuja nauttineena.

Asemalle tullessa suomesta käymään tullut ystäväni soitti ja päädyin siihen porukkaan, tyhjennettiin viime vuodelta jäänyt 60 prossainen kosanderi kahteen mieheen. Aamulla töihin lähtiessä oli aika kamala darra, ajattelin että jos junassa viereen istuu kimeä-äänisiä ämmiä, voi pääni säröillä. Mutta kohtalo oli valmistanut miellyttävän junamatkan suoraan duunipaikalle. Pomollakin oli kankkunen, tänään ei paljoa keskusteltu.

Vietin juhannuksen itsekseni, menin rannalle ja nukahdin. Iho paloi karrelle vaikka oli pilvistä, vieläkin sattuu paitaa pukiessa. Vatsan alue on punainen kuin keitetty rapu. Otinkin paidan pois kun tulin kotiin. Onpa nyt palettu tälle kesälle, seuraava uv-paukku kestetään miehekkäästi.

Talvi tulee aina yllättäen ja niin myös kesä. Talvella aina paleltuu kun ei älyä laittaa toppatakkia päälle ja kesällä palaa kun ei muista laittaa aurinkorasvaa. Bo-ya kommentoi ettei ole kovinkaan iloinen siitä kun käyn rannalla sumassa, se on kuulemma kruisailualuetta. Itse en ole huomannut mitään kruisailun suuntaista siellä, bikinipäällisiä tyttöjä ja laihoja ja ruskeita heteropoikia lähinnä. Viime lauantaina oli vain pappoja lapsia ja koiria uittamassa.

Röökit loppuivat mutta rantakassin pohjalta löytyi kolme käyrää savuketta jotka nostin heti pöydälle ja harmikseni teelammikkoon. Tuli pikantti sivumaku niihin paperosseihin.

tänään lasken levolle hyvissä ajoin ja herään aamulla aikaisin ja teen jotain järkevää. Yritän uskaltaa käydä suihkussa, jos iho jo kestäis lämmintä vettä. mutta se huomenna.

tööt.