sata kilometriä ouluun

Hallo all.

Tätä blogia kirjoittaa kansain (osaka, kobe, kyoto) alueella asusteleva puhdasverinen chubby chaser =)
Joitakuita voi kiinnostaa näkökulma tämän perän sateenkaarielämään ja ajattelin sitten jotakin kirjoittaa.

Blogissa asioiden tapahtumajärjestys noudattelee Tarantinon elokuvien kaavaa, vanhaa, uutta ja nykyistä iloisesti sekaisin. Koska tämä ei ole mikään curriculum vitae, hyppäänkin suoraan viime viikon tapahtumiin. =)

Jonkinlaista raporttia viime viikonlopun bileistä. Kuukausi sitten Yama-san kertoi että tälle vuodellekin on luvassa king bears (karhu & chub) tapahtuma ja kysyi tulisinko kuvaamaan. Yama oli huolissaan josko jengin ottamat kännykkävideot leviäisivät nettiin tässä jollain lailla hyvin umpimielisessä maassa ja sanoi että otetaan nyt yksi kuvaaja hoitamaan koko tapahtuma ja kerrotaan jengille että omia kameroita ei saa käyttää. Sanoin että kyllä onnistuu.

Muutama viikko siitä pidettiin koko henkilökunnan (10 jannua) kanssa palaveri perheravintolassa (ei kuitenkaan mäkkärissä) jossa käytiin läpi kaikkien tehtävät ja niin pois päin. Kävi ilmi että Yamaa oli kuvattu ilman lupaa jossain yhteydessä ja video oli pantu nettiin jakoon. Työhön liittyen ikävänlaista julkisuutta mahdollisesti. Kukaan muu ei ollut kuvatuksi tulemisesta kovinkaan huolestunut mutta sovittiin että kamerat kieltävä kyltti laitetaan näkösälle.

Tunnin palaveerauksen jälkeen mentiin ulos, kaikille jaettiin mustat aurinkolasit ja Yama kuvasi pieniä promootioklippejä videokameralla. Mogu-tan ei suostunut kuvattavaksi ollenkaan, konsensus oli kovilla maassa jossa kaikki asiat tehdään aina ryhmässä. Ilta tuli ja lähdettiin kukin minnekin.

Viime sunnuntaina piti sitten viideltä päivällä mennä tapahtumaa varten vuoratulle klubille, kaikille annettiin hommia, mulle ei. Aloin liimaamaan julisteita muiden kanssa, paikkaa piti vähän koristella. Liimasimme klubin ulkoseinän täyteen julisteita ja osa lähti loittoryhmänä liimaamaan julisteita kauemmaksikin. Tulivat hetken kuluttua takaisin, joku paikallinen turvayhtiön pappa oli niille tullut valittamaan että täällä ei saa julisteita liimailla.

Seitsemältä oli tunti aikaa bileitten alkuun ja kaikki saivat staff passit. Kaikki paitsi yksi DJ ja minä. Otti päähän kun meidät oli unohdettu. Henkilökunnalle oli hana auki koko illan mutta en viitsinyt mennä viinaa kerjäämään henkilökunnalta (siellä oli sen klubin oma henkilökunta, 5 ihmistä, koko tapahtuman ajan töissä). Panin kaverin asialle, se toi mulle kaljan. Kaljan juotuani (en ole suuri oluen ystävä) v-käyrä nousi ja edellämainitun kaljan aiheuttama 5% lisä rohkeuskiintiössä johti siihen että kävin baaritiskillä pyytämässä vettä. Vielä ei olisi hyvä hetki päihtyä.

Kasilta alkoi DJ veivaamaan ja kaksi hemppaa tuli sisään. Aikaa kului. Ne kaksi hemppaa eivät tanssineet. Meidän jengi söi popkorneja ja makkaroita ja olivat omassa porukassa, kävivät backstagen puolella istuskelemassa ja Yama-san näytti vaikeaa naamaa. Yhdeksän aikaa oli vieläkin ne kaksi hemppaa ja joku muu, lähdin ulos portaille istumaan ja Yama tuli ja oli hermostunut, mitenkähän tässä käy.
Meillekin jaettiin kaulaan ripustettavat kortit johon tussilla merkattiin että minkälainen tyyppi kiinnostaa. Vaihtoehtoina oli kaikenlaista, S niille jotka tykkäävät laihoista, G karvaisista ja lihaksikkaista tykkääville, D chasereille ja sitten oli vielä A niinkun Almighty, kaikki käy =) Näistä kaulassa olevista neonkeltaisista lapuista on sitten tanssilattialla helppo havaita onko mahkuja vai ei. Kätevää!

Japanissa on tapana yrittää kutsua jengiä paikalle jos on baarissa töissä tai vastaavaa. Itse lähetin muutamia viestejä tutuille että tulisivat paikalle. DJ soitti hyvää musaa, tanssijalkaakin alkoi pakottaa mutta lattia oli vielä tyhjä. Puoli kymmeneltä tuli pari kaveria sisään ja helpotti, ainakin pääsee heittämään läppää. Väkeä alkoi virrata sisään, olivat rohkaisunsa hakeneet lähialueen baareista ja oli tullut aika lähteä kattoon mitä meatmarketista saattaisi löytyä. Porukka alkoi tanssimaan ja DJ;mme alkoivat löytämään hymyntapaista. Hyvä ystävä tamo-chan tuli sisään, oli mukava tavata pitkästä aikaa, sillä oli pukutakki päällä ja moitti että on kuuma. Vein sen kamppeet backstagelle talteen joksikin aikaa, siellä nössön oloiset drag queenit olivat meikkaamassa eivätkä olleet kovin ilahtuneita seurasta. Takaisin baarin puolelle ja kuvaamaan paikallisväriä.

Yhdeltätoista tuli drag-shown vuoro. Täällä tanssi keskeytetään shown ajaksi ja karjut isuvat lattialle katsomaan esitystä niinkuin alakoululaiset, aika hassua. Nössöistä drag queeneista oli tullut pelottavan näköisiä queen bitchejä kunnon koroilla ja asenteilla, Toinen veti Jennifer Hustonin "And I'm Telling You" sellaisella väännöllä että lahkeet lepattivat. Dragin jälkeen tulivat go-go pojat tekemään sen bear force one-juttunsa. Ihmisiä tuli ja meni (täällä on normaalia juoda baarissa ja jättää piikki auki ja sanoa tulevansa myöhemmin takaisin. Ihmiset aloittavat ehkä vakiopaikassaan ja kiertävät pari muuta paikkaa ja sitten menevät takaisin vakkariinsa, juovat muutaman ja maksavat sen iltaisen laskun.)

Kahden aikaan alkoi tosissaan väsyttää, kolmelta olisi vielä yksi drag show jonka yama halusi kuvattavan videolle. Jep jep. Tuliliemen voimalla mentäisiin.

Viideltä oli aika lopetella, dj soitti meidän omalle porukalle I can't take my eyes off you-ta ja tanssimme porukalla viimeisen rutistuksen. Kuolemanväsyneenä istuttiin seinän vierelle mutta meidät komennettiin vielä töihin, siivoamaan ja auttamaan henkilökuntaa. Uh oh. Meni yli kuuden ennekuin pääsi lähtemään kotiin.

Kovasti hauskaa oli vaikka todella paskana kaaduin sänkyyn sitten kun vihdoin kotiin pääsin. Pari sataa ihmistä oli pelkästään chub & bear-väen bileissä, ihan kivasti. Uusia tuttavuuksiakin tuli.

Ens vuonna uudestaan!