rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Sleepygay haastoi miut kertomaan omituisuuksiani. Tässä ohjeistus: Jokainen pelaaja aloittaa miettimällä kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestään. Bloggaaja, joka on haastettu, kirjoittaa blogiinsa nämä miettimänsä kuusi asiaa JA pelin säännöt. Lopuksi hän valitsee kuusi uutta bloggaajaa ja tekee heidän nimistään listan.
Sen jälkeen tulee hänen vielä kirjoittaa näiden valitsemiensa uusien haastettujen blogien kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

Saan kotona välillä hassuja kohtauksia jolloin vaan lässytän lapsille. Niin sanotusti vähän sekoan. Tai no vähän ja vähän, aika paljon. Hihkun, vingun ja olen hassu. Lapsellinen.

Mietin asioita usein ääneen (varsinkin ollessani yksin). Se jotenkin helpottaa asioiden jäsentämistä. Puhun myös ääneen yksinäni paljon. Ja lapsille puhun paljon, vaikkeivat ne vastaakaan takaisin.

Nukahtaminen on hankalaa jos en saa nukahtaa Laikan kainaloon, siinä on niin turvallista tuhistaa ja siihen nukahdan hyvin. Muuten menee pyörimiseksi.

En ole koskaan juonut kaakaota. Tämä aina välillä hämmästyttää ihmisiä, en vaan tiedä miksi sitä ei ole koskaan tullut juotua. Olin lapsena vähän (paljon) ruokarajoitteinen omasta tahdostani, luulen että kaakao kuului sarjaan "en halua edes maistaa".

Minulla on aina jokin kutilus kesken, kudon melkein missä vaan. Bussipysäkillä, lääkärin odotushuoneessa, luennolla. Bussissa.

(tää on vaikeeta! En keksi enää mitään!)

Olen nimennyt läppärini, se on Bambi. <3

Koska suurin osa bloggaajista on jo haastettu, en haasta enää ketään. Saa ottaa mukaansa jos tuntee kiinnostusta.

Hämmentävän nopeaa palvelua. Olin lääkärissä viime viikolla, lääkäri lupasi kirjoittaa jatkolausunnon kuntoutustuen osalta niin että jatkoa haettiin ensi vuoden toukokuun lopulle. Tänään tuli päätös postissa että jatko on myönnetty! Hakemus on saapunut 8.3 ja myönteinen päätös postitettu 14.3. Hämmentävää, ensimmäistä päätöstä odotin 5(!!) kuukautta ja nyt tämä tuli heti. Mikä on aivan loistavaa, ei tule mitään katkoa rahan tuloon ja niin.

Lisäksi posti toi Arcade Firen uuden levyn, Neon biblen, jonka laika tilasi Amazonilta ja tää on niin parhautta!

Tajusin tuossa aiemmin, olisiko ollut viikonloppuna, että olen nyt asunut täällä vuoden. Tästä on tullut miun kotipesä, jossain kohtaa tuntui vähän omituiselta olla täällä, ei niin kodilta mutta nyt se tunne on mennyt ohi. Ja nyt tämä on miun kotipesä. Miun perhe asuu täällä; laika, possu, pirk, kapteeni, neiti. Ne on miun perhe, miun . Se on hyvä tunne, tosi hyvä tunne. Että kuuluu johonkin. Että on jokin kiinnekohta. Varsinkin kun muuten on aika tuuliajolla ja seilaa milloin mitenkin.

Tämä päivä menee nähtävästi vähän ohi, herättiin noin puoli tuntia sitten. Olin mä tosin hereillä jo ennen yhdeksää ko pirk kävi herättämässä että vien pissalle mutta menin takaisin sänkyyn. Ja heräsin vähän vaille kaksi. o.O Nyt suihkuun ja si luennolle.

Vointi on taas aavistuksen parempi, jo ihan siitäkin syystä että vaimo on taas kotona. Ja lääkitystä nostettiin, sain puhua terapiassa ahdistuksesta ja voinnin huononemisesta ja niin. Tuntui lohdulliselta että lääkäri ja terapeutti otti miut tosissaan, ihan ajan kanssa lääkärissä mietittiin että miten tästä taas eteenpäin. Tämä sairaus tekee pienistä asioista isoja. Jopa valtavia. Tieto siitä että tämä kaikki johtuu sairaudesta, ei helpota oloa. Päin vastoin, se hetkittäin tekee siitä vaikeampaa koska silloin taas tajuaa sen ettei tähän voi vaikuttaa niin että tietäisi voivansa tehdä jotain mikä saisi ongelman poistumaan ikiajoiksi.

Pirk on hassu pieni koira. Laika lähti juuri kouluun ja nyt Pirk ravaa ulko-oven ja miun väliä itkien että toinen meni, eikö mutsi huomaa. Pirk on äärettömän tarkka laumastaan, pääluku on täsmättävä ja jos joku jää syystä tai toisesta kyydistä niin hätä tulee. Olisi kiva tietää enemmän lapsen taustoista muttei se nyt vaan ole mahdollista ko ei tiedetä isästä mitään ja äitikin on löytynyt kadulta. Mutta hieno poika hän on. Oikein hieno ja mutsin silmäterä.

Pääsykoekirjat on olleet muutaman viikon syrjässä, voinnin heikkoudesta johtuen. Nyt kuitenkin tein itseni kanssa diilin että luen joka päivä muutaman tunnin, saan sitten sen jälkeen vasta kutoa. Tai tehdä jotain muuta kivaa, palkita itseni jotenkin. Minä haluan opiskelemaan, miun on koetettava tehdä sen eteen töitä se mitä vointi sallii. Kevään viimeisen kurssin harjoitustyötäkin pitäisi tehdä, tänään sovitaan luennon päätteeksi aikataulut niiden esittämisestä. Ajattelin kyllä änkeytyä varsin alkupäähän, sitten se on ohi ja ja voin keskittyä taas pääsykoekirjakasaan.

On paha olla. Ikävä. Ahdistaa. Sattuu päähän. Huimaa. Itkettää, kyyneleet valuu pitkin poskia. Lapset kiusaa toisiaan tuolla selkäni takana, en jaksa komentaa niitä. Kun ei siitä ole edes mitään hyötyä, ne taas riiviöi oikein urakalla.

Vihaan tätä. Omaa heikkouttani. Sitä etten olekaan tehty teflonista. Että miun voimat ei riitä ja silloin sorrun. Miksi mä en selviä yhdestä viikonlopusta yksin kotona ilman että sorrun? Miksi aina käy näin? Miksi mun tulee aina huono olo kun laika on poissa ja sitten mä koen syyllisyyttä siitä että mä itken täällä yksin kun toinen on viettämässä aikaa ystävien kanssa?

Viikot menee kovin nopeaa tahtia, lukeminen on jäänyt luvattoman vähiin ja sitä pitää parantaa ensi viikolla. Taas. Mutta nyt teen sen oikeasti, muuten tässä käy niin että yhtäkkiä on toukokuu enkä ole valmis menemään pääsykokeisiin kesäkuun alussa.

Laika on helsingissä, outoa olla kotona yksin. Olen niin vähän kotona yksin, ainakaan näin pidempiä aikoja. Kun se on vähän eri asia kun toinen on koulussa muutaman tunnin. Vaikka tietyllä tapaa kuitenkin nautin siitä, omasta rauhasta. Se on miulle tärkeää enkä siitä suostuisi luopumaan. Sitä on oltava, muuten poksahtaa pää. Siis enemmän ko se nyt jo on poksahtanut. Tärkeää on myös se että kummallakin on omat juttunsa joihin toinen ei sinänsä kuulu, miulla se on neulontatapaamiset ja Laikalla nyt nää nano-ihmiset.

Vointi on taas kummallinen. Ahdistaa ihan kamalasti ja on paha olla. Nukun huonosti. Ahdistaa. Olen levoton. En tykkää tästä lainkaan. No, maanantaina on taas lääkäri. Jotenkin kyllä on jo alkanut ottaa päähän se että siellä pitää ravata koko ajan. Toisaaltaan, parempi näin.

Laika sanoi hermostuvansa jos en ole pärjännyt yksin kotona tätä viikonloppua. Ymmärrän kyllä miksi. En minäkään haluaisi tulla reissusta kotiin vain jotta miulle selviäisi ettei toinen ole jaksanut.

Me mennään heinäkuussa livekeikalle! My Chemical Romancea kuuntelemaan helsinkiin! Ihquu!

Viime viikko meni tosi nopsaan, aika tuntuu kuluvan kamalan äkkiä. Onneksi pääsykoelukeminen edistyy ihan hyvin, arkeologian kirjat on kohta luettu ensimmäisen kerran. On vaan stressiä että osaanko mä niistä mitään. Muistanko mitään. Pitäisi miettiä missä vaiheessa aloitan tahkoamaan tuon historian pääsykoekirjan kanssa, se on mahdollista käydä myös tenttimässä osana näitä perusopintoja mitä historiasta teen. Joten käytän sen mahdollisuuden, täytyisi katsoa mikä tenttipäivä olisi sopiva.

Äidiltä tuli viikonloppuna viestiä että olisi tulossa tänään kaupunkiin ja ehdotteli tapaamista, no ei siltä enää tänään ole tullut mitään elonmerkkiä joten taidan suunnitella päiväni kuitenkin niin ettei sitä tapaamista ole. En ole nähnyt äitiä moneen viikkoon mikä on hassua mutta toisaalta, siihenkin on jo tottunut.

On ollut muutaman päivän varsin kummallinen olo. En oikein tiedä mikä nyt taas mättää, mistä on kyse ja niin. Kaipa tämä tästä taas tasaantuu, ei vaan jaksaisi tätä kuitenkaan. Ei vaikka tietää että tämä on tätä sairautta. Että ennenkin on ollut näin ja ennenkin tästä on selvitty joten nytkin selvitään.

Tällä viikolla on ollut krooninen "olen huono ihminen"-olo. En tykkää siitä. Olen omasta mielestäni taas huono aivan kaikessa, koiran kasvatuksesta opiskeluun ja kaikessa siinä välissä. En osaa pitää huolta kodista, itsestäni. Mistään.

Tällä viikolla on ollut muutama oikein hyvä postipäivä, sain vihdoin päätökset kuntien eläkevakuutuksesta kuntoutustuesta sekä kelasta asumistuesta. Nyt on sitten taas toimeentulo turvattu ainakin toukokuun lopulle ja on mukava tietää että tietty summa rahaa tulee tiettynä päivänä tilille. Helpottaa oloa kummasti.

Muuta tänne ei oikein kuulukaan. Kudon sukkaa, Laikan villapaitaa ja opettelen irkkaamaan!

Miullon riippuvuus Vanajan Kanelikorppuihin. Muistan että aikoinaan opiskelujen alussa olin riippuvainen riisikakakuista, niitä tuli aina mussutetua kun luki tenttiin. Nyt se on si vaihtunut kanelikorppuun. Ja pitää tehdä myös jotain käsityötä samalla, sen verran huonoissa kantimissa on keskittymiskyky että jos ei saa käsiä heilumaan niin ei kyllä pysty keskittymään lukemiseen.

Mutta toinen pääsykoekirja on kahlattu läpi, toista luettu 56s ja kolmas haettu kirjastosta. Tästä se lähtee. Joo joo. Huomasin jo että nyt lukeminen on aivan erilaista kun on takana se kolme kurssia historian opintoja, on jotain pohjaa mille rakentaa sitä tietoa minkä lukee. Vahvasti yritän uskoa itseeni vaikka se välillä onkin vaikeaa. Mutta! Sain kolmosen myös siitä Suomen historian jälkimmäisestä tentistä! Vähänkö olen ylpeä itsestäni, se kun ei ole mitenkään miun vahvinta alaa, itsenäisyyden aika nimittäin. Mutta jotain olen selvästi oppinut koska vastaukset on niin hyviä että saa kolmosia. Vaikka tiedänkin että jotta pääsen kevään pääsykokeesta sisään, miun pitää saada lähelle täysiä pisteitä koska miun yo-todistuksella ei kovin juhlita. Meillä on nyt sitten kaksi pääsykoelukijaa tälle keväälle, Laika päätti hakea kotimaista kirjallisuutta lukemaan. Uskon että son hänelle hyvä päätös, hän hyötyy siitä huomattavasti enemmän kuin nykyisestä tutkinnostaan vaikka toki tekee senkin loppuun. Samana päivänä on meidän pääsykokeet.

Asiasta kukkaruukkuun. Aboa tuolla aiemmin jo kyseli että käymmekö me bloggaajat tuolla keskustelufoorumin puolella. En ole aiemmin käynyt, alkuun vähän mutta nyt en pitkään aikaan, joten kävin sitten siellä kurkkimassa. Minähän viihdyin pitkään ja paljon setan keskustelufoorumilla, Pinkissä. Siellä on ihania ihmisiä mutta siellä on yksi tosi iso miinus, siellä ei ole mitään moderointia joten siellä saa mellestää rauhassa viagran tarjoajat ja muutkin. Tällä viikolla siellä viimeksi saatiin aikaiseksi semmoinen riita jota selvittämään olisi modea tarvittu. Mutta kun sitä ei ole ollut siellä kohta vuoteen. Tulee mieleen että setalle sillä ei nähtävästi ole niin väliä miten se foorumi siellä kieppuu tai kieppuuko lainkaan, mikä on mielestäni tosi sääli. Se on kuitenkin monelle tärkeä keskustelupaikka kaikesta mikä liittyy siihen että huomaa itsessään erilaisia piirteitä mitä muissa on.

Kädet vaivaa, ranteita särkee. Ja vasemman käden sormista keskisormi tuppaa puutumaan mistä syystä ehdin jo hermostua että siinä on jokin hermopinnivika. Mikä on mahdollista, tietenkin. Mikä sen parempaa kuin vaihtaa kättä vaivojen suhteen, johan toinen on kolmesti operoitu niin nyt on hyvä hetki alkaa sairastamaan toista. Mutta eilen totesin kun särki aivan stanasti joka paikkaa että se taitaa olla fibroa mikä kiukuttelee, miulla vaan niin kovin harvon särkee käsiä tätä nykyä sen takia etten osannut mieltää sitä siksi. Ja koska olen ihan vähän yliherkkä kaikelle käsikivulle vuosien ongelmien jälkeen. Tänään pitää saada soitettua itselleen aikaa lääkärille, saavat kirjoittaa jotain kunnon kipulääkettä näin talveksi fibroon jotten sekoa kokonaan.

Pääsykoekirjaan tartun tänään. Jännittää. Hyvällä tavalla kuitenkin, jotenkin nyt on enemmän rauhallinen olo sen suhteen. Syksyn opinnot on tehneet hyvää, ne on antaneet miulle huomattavasti itseluottamusta opiskelujen suhteen. Joka kerta tentissä hämmennyn siitä että mä osaan oikeasti asioita. :D

Menen tänään Turun neulontatapaamiseen, tää liittyy miun uudenvuoden lupaukseen hankkia elämä. Tapaan siellä uusia ihmisiä joilla on sama intohimo, neulominen (tai kutominen kuten minä sanon). Kivaa!