I just don´t know

Viikot menee kovin nopeaa tahtia, lukeminen on jäänyt luvattoman vähiin ja sitä pitää parantaa ensi viikolla. Taas. Mutta nyt teen sen oikeasti, muuten tässä käy niin että yhtäkkiä on toukokuu enkä ole valmis menemään pääsykokeisiin kesäkuun alussa.

Laika on helsingissä, outoa olla kotona yksin. Olen niin vähän kotona yksin, ainakaan näin pidempiä aikoja. Kun se on vähän eri asia kun toinen on koulussa muutaman tunnin. Vaikka tietyllä tapaa kuitenkin nautin siitä, omasta rauhasta. Se on miulle tärkeää enkä siitä suostuisi luopumaan. Sitä on oltava, muuten poksahtaa pää. Siis enemmän ko se nyt jo on poksahtanut. Tärkeää on myös se että kummallakin on omat juttunsa joihin toinen ei sinänsä kuulu, miulla se on neulontatapaamiset ja Laikalla nyt nää nano-ihmiset.

Vointi on taas kummallinen. Ahdistaa ihan kamalasti ja on paha olla. Nukun huonosti. Ahdistaa. Olen levoton. En tykkää tästä lainkaan. No, maanantaina on taas lääkäri. Jotenkin kyllä on jo alkanut ottaa päähän se että siellä pitää ravata koko ajan. Toisaaltaan, parempi näin.

Laika sanoi hermostuvansa jos en ole pärjännyt yksin kotona tätä viikonloppua. Ymmärrän kyllä miksi. En minäkään haluaisi tulla reissusta kotiin vain jotta miulle selviäisi ettei toinen ole jaksanut.