rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Sadussa lapset nukkuvat piirongin vetolaatikoissa.
Se on pelottava satu, äiti.
Sylisi pimeässä karhunrauta entä jos unohdat minut?

Minä käperryn hiljaa pöytälaatikkooni,
vain sanojen kirskuna turvonneessa puussa,
tätä sinä et saa auki, äiti, et saa unohtaa
millaisia ovat ne asiat joilla ei ole nimeä pimeässä.
-Sanna Karlström-
---------------------------------------------------------------------------
"Uneen viimeinkin lipua
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.

Vaipuisin hiljaa sinne päin
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.

Nyt olen taivas, nyt olet maa.
Tuulessa saatamme koskettaa."

-Mirkka Rekola-
---------------------------------------------------------------------------
Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

-Kirsi Kunnas-

Neiti eksyi toisaalla runoketjuun, muutama kolahti joten ne laitan tänne. Ajatuksenvirta ei juuri nyt jaksa muuten toimia.

haa, mystinen bittinikkari on kai käynyt hönkimässä jotain koneeseeni koska netti pelaa! Pääsen siis iloksenne kotoa käsin, ajatuksiani solkenaan kirjaamaan lukukokemukseksi.

toinen kierros eswt-kidutusta takana, annetaan vielä kolmas kerta ja neidillä on kaikki varpaat,sormet +muut elimet ristissä että auttaisi. Varasin kuitenkin ajan kirurgille 31.1. siltä varalta että todellisuus on raaka ja kipu jää. niin se puhuttiin isin kanssa, avataan jos on pakko, että katsotaan loppuun asti. vitusti sattuu juuri nyt. äiti sanoi että olen alkanut kovin kirota, voipi olla että olenkin. jotenkin ne vain tuntuu kuvaavan minua juuri nyt paremmin kuin muut sanat.

T soitti. mukavaa kuulla hänestä, että ehtii kiireiltään suoda muutaman hetken neidille. ajeli taas ylinopeutta kotiin töistä vaimon luo jota ei rakasta ja jonka kanssa on tyytymätön. parisuhteet taitaa olla aika vaikeita.

tilanteeni on kaoottinen. ei työtä eikä työkykyä, ei tulonlähdettä. ei jaksa murehtia edes moista vaikka kyllä oli aika rankkaa hakea postista eropaperit töistä. no nyt son kuitenkin tosiasia jolle ei voi mitään ja toisaalta parempi näin, minä en viihtynyt siellä joten se on yksi murhe vähemmän.

Suuri parisuhdekeskustelu käytiin eilen. tai no ei se niin suuri ollut mutta keskustelu kuitenkin mikä taisi huojentaa kummankin oloa aika lailla. miksi pitää lokeroitua jos kummankin on hyvä olla toisen kanssa ja se riittää? miksi yhteiskunta odottaa kaikkien mahtuvan johonkin lokeroon, eikö voisi vain nauttia siitä että on jotain mistä nauttii? miksi minun pitää kenelläkään oikeastaan ilmoittaa mitä minä olen ja mitä minä haluan olla, eikö riitä että tiedän itse että hänet haluan ja hänen kanssaan on hyvä olla? ja että hän haluaa minua. se riittää minulle, en minä tarvitse sitä että on ME. koska en minä tiedä kykenenkö ME-olotiilaan minäkään. nyt siis ollaan ja nautitaan. eilen nautin suuresti ja niin taisi nauttia hänkin. kuinka ihana olikaan juoksuttaa sormia hänen lämpimällä ihollaan. voih.

ihana oli tuntea olevansa elossa, että jokin muukin kuin kipu kertoo että olen täällä enkä jossain ihme rinnakkaismaailmassa niin kuin välillä tuntuu. tuntuu että kaikki tapahtuu jollekin muulle kuin minulle, että on jokin rinnakkaisolento joka eli sitä hyvää elämää ja sitten on minä joka elän tätä kipukaaoselämää.

Eipä neiti olisi uskonut että jonain päivänä istuu sosiaalityöntekijän työhuoneessa asiakkaana, että vastailee niihin samoihin kysymyksiin joita on itse niin sadat kerrat sairaalassa töissä ollessa kysynyt potilaalta. sosiaalitäti oli kuitenkin oikein mukava, sellainen hieman vanhempi naisihminen jolle tekniikka näytti tuottavan hienoisia vaikeuksia. mutta saatiin tulostettua ja täytettyä sairauspäivärahakemus, lääkärintodistus on jo menossa kelaan. lomaa 31.1.06 asti tällä todistuksella. sosiaalitäti lupasi selvitellä minkä verran ja milloin on tulossa erorahoja.

Jonkin verran piikit pystyssä olin selvästi sosiaalitädin luona. Tunsin että hän tunkee reviirilleni, on vaikea ymmärtää että on oikeasti lupa olla sairas. Kuinkahan monesti olen itse työntekijänä kysynyt samoja asioita, hellä varoen urkkinut tietoni jotka tarvitsen kun asiakas ei ole oikein halunnut niitä kertoa. nyt ehkä osaan asettua asiakkaan asemaan paremmin, itse asiakkaana. toimeentulotukea voi hakea jos rahojen tulo viivästyy, en haluaisi kovin kauaa elää periaatteella että pappa betalar. tunnen siitä kovasti syyllisyyttä että niin teen vaikka toki tiedän heidän tukevan minua koska haluavat, voisivathan he sanoa että hae rahasi sossusta. isi tukee tyttöään ja se tuntuu hyvältä, hän on neidin turvakallio.

tilanteeni on kohtalaisen kaoottinen, toisaalta on onni ettei jaksa sitä murehtia juuri nyt. ei ole työtä, ei ole tulonlähdettä. kipu on taivaassa asti, erityisesti tänään. huomenna sitä taas rääkätään joten se tietää ettei kipu ainakaan rauhoitu. virkkaan vaan hulluna kotona, jotenkin tuntuu että kohta se virkkuukoukku varmaan kasvaa mun käteen kiinni. mammallakin vain virkkasin samalla kun höpistiiin tänään. hyvähän se on että jotain tekemistä on. hartiahuiveja valmistuu kuin liukuhihihnalta kun neiti haluaa pitää ajatukset poissa ahdistuksestaan ja pahasta olostaan.

lupasin jaksaa soittaa yhdelle porukastamme, sille joka on sairastanut 3 vuotta vaikeasti ja asuu palvelukodissa. syytä emme tiedä. kaipaan häntä ehkä eniten vanhasta porukasta ja siksi lupasin soittaa. kortin laitoin tänään, noin niin kuin ilmoittaakseni etten ole häntä unohtanut. että minä soitan kunhan minä jaksan. että minä kaipaan häntä jokseenkin paljon. toivottavasti hänen asiansa ovat kuitenkin kohtuudella hoidossa, ne jotka tietää mikä häntä vaivaa, sanoivat että parempaan suuntaan menossa.

neiti oli oma tökerö itsensä lauantaina. puhuttiin varteenotettavista miesehdokkaista ja tokaisin että taidan olla ainut joka voi varmuudella sanoa ettei sellaista ole eikä tule. että harjoittelee tyttöystävän roolia varten. hetken olivat hoomoilasina mutta eipä siitä sitten sen kummempaa kohtausta tullut. Pee tosin näytti siltä että kuristaa jos tilaisuus valkenee. ilta päättyi keskusteluun siitä miksi naisen rinnat on niin ihanat vaikka ne on vain rasvakudosta. keksivät kesken keskustelun että minä olen ihan hiljaa ja että minähän voin valaista miksi ne ovat niin ihanat. mitäs siihen voi sanoa, että ne on ihanat kun ne on niin ihanat:)

Seison aika alasti Ällän edessä. Siis noin kuvannollisesti. Olen toki seissyt ihan kirjaimellisestikin. mutta se henkinen alastomuus taitaa neitiä kuitenkin enemmän pelottaa, että näkeekö siellä kukaan muuta kuin kipeän ja sairaan sielunmaiseman. että näkeekö hän sen ohi, näkeekö todellisen tuin sen takaa. hän saa minut laskemaan kuoreni ja son pelottavaa, neiti tekee sitä nimittäin harvoin, laskee kuortaan.

ei toimi verkko. neiti virkkaa hulluuden viiraamana. hartiahuiveja tulee kohta koko ystäväjoukolle. laastari liimattuna tulee toimeen, kipu ei kaada kokonaan vaikka sattuukin kohtalaisen runsaasti. tänään illalla syömään vanhalla "jengillä", hieman pelottaa mutta eiköhän tuo hyvin suju. Neiti kun kaikille paitsi yhdelle on siinä joukossa hetero menestyvä työläinen, kukaan ei tiedä ettei työsuhdetta enää ole ja vain yksi ettei ole hetero. siinähän olisi mukava keskusteluaihe, töksäyttää noin vain kesken syömisen että ai niin, tietäähän kaikki että neiti on lepakko. hih. en taida tehdä sitä, pee antaa mulle selkään jos teen niin.

pus.

Tänään tulee ikävää tekstiä joten voi poistua jos ei jaksa.

Käsi on rikki eikä sitä kai saakaan enää kuntoon koskaan. Fysioterapia ja ultraäänihoito on se mitä nyt yritetään uusitun kipulääkityksen voimin. Laastarit tulivat kehiin. Ensimmäinen tuossa kyynärpäässä juuri liimattuna, katsotaan päivemmällä mikä on vaikutus. Uusintaleikkaus on mahdollisuus, tosin kirurgin oman mielipiteen mukaan vasta toissijainen mutta hän pitää minut mielessä ja tekee hieman tutkimusta siitä mitäkukahäh. Hän sanoi ettei tiedä niin koskaan tehdyn, että jo kertaalleen avattu kyynärpää avattaisiin uusiksi mutta ei se kuulemma sitä estä tekemästä. Suhtautuisi itse siihen kuulemma vain kovin kriittisesti. Isompi avaus pitäisi tehdä jotta lihasta voidaan irrottaa runsaasti. Se on siis vaihtoehto. Mutta takuita onnistumisesta ei ole. Musertavaa. Ihan kuin joku olisi lyönyt neitiä lekalla päähän. Purskahti itkemäänkin siellä lääkärissä, onneksi oli isä mukana nenäliinojen kera. Tämä oli pahinta mitä voi tapahtua. Ettei sille voi tehdä mitään. Että jotenkin muka pitäisi vain kestää, muuttaa työtapoja niin ettei se rasitu. MITEN IHMEESSÄ SEN TEEN KUN TYÖNI ON LÄHES 70% PÄÄTETYÖTÄ???? Tykkään työstäni, olen siinä hyvä (muualla kuin nykyisessä työpisteessä) enkä halua mitään uusia suunnitelmia sen enempää. Ja eihän neiti edes ole vielä ehtinyt valmistua! Eiei, en suostu uutta ammattia miettimään ja mikä ihme olisi se työ jossa ei tarvita kättä? Jos joku tietää niin neiti on kiitollinen vinkeistä.

Olen äidin työhuoneessa. Korvissa soi Irinan uusin levy. Hyviä sanoituksia tällä levyllä, neiti samaistuu muutamaan. Sopivat kuin nenä päähän neidin kuluneisiin vuosiin exän kanssa. Joka on alkoholisti. Kusipääkin ajoittain. Luulee että neidin masennus ja univaikeudet ja muut johtuu erosta. Joo, neidin elämä kyllä pyöri liikaa hänen ympärillään liikoja mutta ei nämä siitä johdu. Niin, johtuu ongelmat siitä vuosiakausia mukana raahatusta painolastista jota miina-tädin voimin nyt raivataan auki. Painolastisavotta.

Kun neiti joskus ajattelee olevansa ruma,paksu,inhottava ja ettei kukaan hänestä tykkää niin on ollut ihana huomata että nyt kun on väsynyt ja kipeä niin ympärillä on turvaverkko johon nojata. Että ne ihmiset jotka ovat lähelläni, välittävät. Että he näkevät neidissä jotain mielenkiintoista, jotain miksi ei saa heittää elämää pois vaan miksi minun pitää roikkua siinä elämänsyrjässä kiinni.

hengissä, tekniikka vain ei salli neidin ottavan yhteyttä verkkoon kotoa käsin. kaatui mokoma eilen, verkko siis ja eristi neidin tästä maailmasta tuonne toiseen maailmaan.

henki kuitenkin pihisee. kuudelta tuomiolle, käden suhteen. isi lähtee mukaan jotta neiti muistaa kertoa kaiken ja jotta saadaan tehtyä päätöksiä saman tein. pappa betalar nääs.

eiköhän nmkyn miehet saa neidin verkon kohti toimimaan niin pääsee neiti taas verkottumaan. älkää siis olko huolissaan neidistä, ilmoittavat kyllä tärkeille jos jotain sattuu.