varaosia tarvitaan

Tänään tulee ikävää tekstiä joten voi poistua jos ei jaksa.

Käsi on rikki eikä sitä kai saakaan enää kuntoon koskaan. Fysioterapia ja ultraäänihoito on se mitä nyt yritetään uusitun kipulääkityksen voimin. Laastarit tulivat kehiin. Ensimmäinen tuossa kyynärpäässä juuri liimattuna, katsotaan päivemmällä mikä on vaikutus. Uusintaleikkaus on mahdollisuus, tosin kirurgin oman mielipiteen mukaan vasta toissijainen mutta hän pitää minut mielessä ja tekee hieman tutkimusta siitä mitäkukahäh. Hän sanoi ettei tiedä niin koskaan tehdyn, että jo kertaalleen avattu kyynärpää avattaisiin uusiksi mutta ei se kuulemma sitä estä tekemästä. Suhtautuisi itse siihen kuulemma vain kovin kriittisesti. Isompi avaus pitäisi tehdä jotta lihasta voidaan irrottaa runsaasti. Se on siis vaihtoehto. Mutta takuita onnistumisesta ei ole. Musertavaa. Ihan kuin joku olisi lyönyt neitiä lekalla päähän. Purskahti itkemäänkin siellä lääkärissä, onneksi oli isä mukana nenäliinojen kera. Tämä oli pahinta mitä voi tapahtua. Ettei sille voi tehdä mitään. Että jotenkin muka pitäisi vain kestää, muuttaa työtapoja niin ettei se rasitu. MITEN IHMEESSÄ SEN TEEN KUN TYÖNI ON LÄHES 70% PÄÄTETYÖTÄ???? Tykkään työstäni, olen siinä hyvä (muualla kuin nykyisessä työpisteessä) enkä halua mitään uusia suunnitelmia sen enempää. Ja eihän neiti edes ole vielä ehtinyt valmistua! Eiei, en suostu uutta ammattia miettimään ja mikä ihme olisi se työ jossa ei tarvita kättä? Jos joku tietää niin neiti on kiitollinen vinkeistä.

Olen äidin työhuoneessa. Korvissa soi Irinan uusin levy. Hyviä sanoituksia tällä levyllä, neiti samaistuu muutamaan. Sopivat kuin nenä päähän neidin kuluneisiin vuosiin exän kanssa. Joka on alkoholisti. Kusipääkin ajoittain. Luulee että neidin masennus ja univaikeudet ja muut johtuu erosta. Joo, neidin elämä kyllä pyöri liikaa hänen ympärillään liikoja mutta ei nämä siitä johdu. Niin, johtuu ongelmat siitä vuosiakausia mukana raahatusta painolastista jota miina-tädin voimin nyt raivataan auki. Painolastisavotta.

Kun neiti joskus ajattelee olevansa ruma,paksu,inhottava ja ettei kukaan hänestä tykkää niin on ollut ihana huomata että nyt kun on väsynyt ja kipeä niin ympärillä on turvaverkko johon nojata. Että ne ihmiset jotka ovat lähelläni, välittävät. Että he näkevät neidissä jotain mielenkiintoista, jotain miksi ei saa heittää elämää pois vaan miksi minun pitää roikkua siinä elämänsyrjässä kiinni.