Eipä neiti olisi uskonut että jonain päivänä istuu sosiaalityöntekijän työhuoneessa asiakkaana, että vastailee niihin samoihin kysymyksiin joita on itse niin sadat kerrat sairaalassa töissä ollessa kysynyt potilaalta. sosiaalitäti oli kuitenkin oikein mukava, sellainen hieman vanhempi naisihminen jolle tekniikka näytti tuottavan hienoisia vaikeuksia. mutta saatiin tulostettua ja täytettyä sairauspäivärahakemus, lääkärintodistus on jo menossa kelaan. lomaa 31.1.06 asti tällä todistuksella. sosiaalitäti lupasi selvitellä minkä verran ja milloin on tulossa erorahoja.
Jonkin verran piikit pystyssä olin selvästi sosiaalitädin luona. Tunsin että hän tunkee reviirilleni, on vaikea ymmärtää että on oikeasti lupa olla sairas. Kuinkahan monesti olen itse työntekijänä kysynyt samoja asioita, hellä varoen urkkinut tietoni jotka tarvitsen kun asiakas ei ole oikein halunnut niitä kertoa. nyt ehkä osaan asettua asiakkaan asemaan paremmin, itse asiakkaana. toimeentulotukea voi hakea jos rahojen tulo viivästyy, en haluaisi kovin kauaa elää periaatteella että pappa betalar. tunnen siitä kovasti syyllisyyttä että niin teen vaikka toki tiedän heidän tukevan minua koska haluavat, voisivathan he sanoa että hae rahasi sossusta. isi tukee tyttöään ja se tuntuu hyvältä, hän on neidin turvakallio.
tilanteeni on kohtalaisen kaoottinen, toisaalta on onni ettei jaksa sitä murehtia juuri nyt. ei ole työtä, ei ole tulonlähdettä. kipu on taivaassa asti, erityisesti tänään. huomenna sitä taas rääkätään joten se tietää ettei kipu ainakaan rauhoitu. virkkaan vaan hulluna kotona, jotenkin tuntuu että kohta se virkkuukoukku varmaan kasvaa mun käteen kiinni. mammallakin vain virkkasin samalla kun höpistiiin tänään. hyvähän se on että jotain tekemistä on. hartiahuiveja valmistuu kuin liukuhihihnalta kun neiti haluaa pitää ajatukset poissa ahdistuksestaan ja pahasta olostaan.
lupasin jaksaa soittaa yhdelle porukastamme, sille joka on sairastanut 3 vuotta vaikeasti ja asuu palvelukodissa. syytä emme tiedä. kaipaan häntä ehkä eniten vanhasta porukasta ja siksi lupasin soittaa. kortin laitoin tänään, noin niin kuin ilmoittaakseni etten ole häntä unohtanut. että minä soitan kunhan minä jaksan. että minä kaipaan häntä jokseenkin paljon. toivottavasti hänen asiansa ovat kuitenkin kohtuudella hoidossa, ne jotka tietää mikä häntä vaivaa, sanoivat että parempaan suuntaan menossa.
