Sillipurkki soi

Ruotsalaisilla on IKEA, heillä on Hästens, heillä on lihapullat.

Ja sitten heillä on se kaikkein merkittävin.

Heillä on Abba.

Kaikki alkoi 31 vuotta sitten. Alakerran Marinke kuunteli sen verran lujaa C-kasettejaan, että kerrostalon pattereita pitkin levisi muutakin kuin kaukolämpöä.

Sieltä levisi Bennyn ja Björnin sulosäveliä Agnethan ja Fridan jumalaisesti laulamana.

Se oli rakkautta ensi kuulemalta! Sen jälkeen huoneeni oli tapetoitu Suosikin, Intron ja Helpin Abba-julisteilla, koulukirjani oli päällystetty Abba-paperilla ja kinastelin – suorastaan tappelin – koulun vääräuskoisten BCR-fanien kanssa. Hah, olin oikeassa. Kuka enää muistaa Ericiä tai Leslietä tai Stuartia tai Alania tai Derekiä?

Sen sijaan Abba soi edelleen ja kaikkialla.

Jos stereotypioihin on uskomista, niin useimmat miespuoliset Abba-fanit ovat homoja. Minä ainakin olen. Mutta kumpi teki kumman? Abba minusta homon vai homous minusta Abba-fanin.

Hällä väliä. Sanotaan vaikka niin, että homoilla on harvinaisen hyvä musiikkimaku.

Ja miksi tämä vuodatus? Siksi, että tänään, juuri parhaillaan, on Radio Suomessa suuri Abba-ilta ja siksi, että Björnillä on tänään 61-vuotissyntymäpäivä.

Ovatkohan nuo kaikki Radio Suomen lähetykseen soittavat miehet meikäläisiä?

Ainakin heillä on harvinaisen hyvä musiikkimaku.