Käki ja Kukkonen

Aika mainio työviikko takana. Olen totaalisen naatti, mutta edelleen kaikesta töissäni saamastani hyvästä palautteesta äimänkäkenä ja kohta ihan vaan käkenä.

Se on tuo punaviini.

Tänään se on jälleen halpaa italialaista, mutta tämä sai Kauppalehti Optiossa mainiot pisteet. Ja hyväähän tuo on. Mitään en etiketistä ymmärrä paitsi tuon 13,5 %, mutta se riittää. Onpahan pari prosenttia enemmän kuin edelliskertaisessa!

Käyn ihan ylikierroksilla. Sillä lailla positiivisessa mielessä.

En tiedä mistä aloittaa ja mistä kaikesta kertoa. Olin ajatellut kertoa eilisestä kauhuleffasta ja siihen liittyvistä muistoista. Sitten päätin tilittää eilisen paavidokumentin tuntoja. Jossain vaiheessa keksin höpöttää harrastuksista – tai niiden puuttumisesta – kun mieheni on koko viikonlopun omissa harrasteriennoissaan ja minulla taas ei ole ainuttakaan kelpoa harrastusta. Ainakaan sellaista, jonka voisi mainita ceeveessään.

Äh.

Voiko laiskottelu olla harrastus? Blogin pitäminen ei ainakaan. Työstähän tämä käy! Näilläkin höpötyksillä on kohta jo melkein 1000 lukukertaa.

Jos minä olen lukenut omiani 998 kertaa, niin keitä ne kaksi ovat? Miten ihmeessä tekisin heihin vaikutuksen… no nyt muistin!

Näin tänään Anssi Kukkosen.