Ruotsalaiset tanssipojat

Ruotsalaisen teatterin La cage aux folles oli ennenkaikkea tanssijoiden juhlaa. Pääosan esittäjä Riko Eklundh oli erinomainen, mutta koska mä en varsinaisesti jaksa draamakuningattaria edes fiktiivisessä muodossa, olivat ruotsalaiset tanssipojat ja tytöt (heidän sukupuolistaan oli vaikea saada selvää) minulle pääosassa. Melkein rakastuin heistä yhteen (oikeaan) naiseen - hän oli erittäin kaunis ja erittäin ruotsalaisen näköinen - ja toiseen, joka taas oli kauniskasvoinen ja -vartaloinen (oikea) mies - hän flirttaili estoitta yleisön kanssa. Tarkkailin tiiviisti näiden kahden kasvoja, Ruotsalainen teatterihan on pieni ja olimme toisella rivillä. He nauttivat työstään ja se näkyi, iloista katseltavaa.

Muuten, se haukuttu Tukka auki -sarja oli saaanut tällä viikolla 770 000 katsojaa. En ole siis ainoa jolla on huono maku.

Muista aktuelleista asioista puheenollen, olen äärimmäisen pettynyt Madonnan ja Guy Richien erosta. Luulin että he olisivat löytäneet tasapainon. En usko että Richie juuri kärsii erosta, heteromiehethän tapaavat olla suruttomia pojankloppeja vielä hänenkin iässään. Madonna kärsii siitä varmasti.

Eilen illalla olin alakuloinen ja yksinäisyyden tunne riipaisi taas. Tämä huolimatta siitä, että kävi vieras. Paistoin meille köyhiä ritareita (siinä yhteydessä havaitsin, että muuton jälkeen minulla ei enää ole paistinpannua). No, huomenna ajamme Porvooseen ja tapaamme vanhempani ja veljen perheen pitkästä aikaa; se toimikoon alakulon karkottajana.