Visiitti veljen perhettä ja vanhempiamme tapaamaan oli tällä kertaa erityisen mukava. Vanhempi lapsista liikkuu ja puhuu jo varsin paljon, siis hänen kanssaan voi jo puuhata paljon. Veli ja vaimonsa ovat väsyneitä mutta onnellisen oloisia kahden pienen kanssa. Isä oli poikkeuksellisesti selvin päin ja tavallinen ahdistuneisuus ja levottomuus olivat tipotiessään. Isä on oikeasti sosiaalinen ja lapsirakas, myös lapset ovat aina pitäneet hänestä kovasti. Nyt hän poikkeuksellisesti näytti parhaat puolensa. Alkoholistivanhemman kanssa täytyy olla onnellinen yhdestäkin selvästä päivästä. Katastrofeja on nähty lukemattomia.
Kodissa, jossa asuu pieniä lapsia, nukkuvat vieraatkin usein huonosti. Ei se mitään haittaa, mutta näin vain on. Oli kolinaa ja kitinää pitkin yötä ja lasten aamuherätys kuudelta. Ajaessamme Villalle olimme kuolemanväsyneitä. Lapset olivat ikuisuusröhässä ja -nuhassa, äitikin oli saanut lauantaina flunssan ja nyt olemme me molemmat nuhassa.
En jaksaisi sairastaa ja töissä on torstaiksi valmisteltava esitys. Kyllä se tästä.
Veli lupasi meille tarpeettomaksi jääneen Jensen-sänkynsä. Pääsemme lattiamajoituksesta Helsingissäkin. Villalle jo hätäostimme toissa viikolla metallisen sängynrungon, sillä nyt kun talo on viikolla tyhjänä, käyvät hiiret peuhaamassa vuodevaatteissa lattialla.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!