Lapin taikaa

Pe-su piipahdin kotikonnuilla Pohjoisessa lapsuudenystäväni häissä. Olipa mukava reissu, vaikka erittäin varhainen herätys lähtöaamuna painoikin hiukan koko viikonlopun ajan.
Perjantaina oli ilmeisesti ensimmäinen kevätpäivä Pohjoisessa, aurinko paistoi ja räystäät tippuivat. Tein pitkän kävelylenkin ja tutkin pihalla, mitä vahinkoa hirvet olivat saaneet aikaan. Onneksi vähemmän kuin olin pelännyt. Äitini kertoi hirvien olevan niin kesyjä että ne tulevat aivan talon nurkille. Pari vuotta sitten istuttamani omenapuu oli onneksi säästynyt. Illalla tuli yökylään päälle 50-vuotias enoni. Niin erilaisissa maailmoissa kuin nyt elämmekin meillä ei ole koskaan mitään vaikeuksia keksiä puhumista. Kävin enon kanssa saunassa (isä ei halunnut) ja joimme siivosti yhdet olutpullolliset saunan päälle.
Häät olivat lauantaina Ruotsin puolella rajaa, juhlat Suomessa, ja hääyöksi juhlapari lähti taas ulkomaille, Haaparannalle. Luonnonnäytelmä, lähes pilvettömältä taivaalta näkynyt kuunpimennys juhlisti tapahtumaa.
Nyt avioituneen ystäväni R:n lapsikatras on minulle rakas ja läheinen pitkästä välimatkastamme huolimatta, vanhin on kummipoikani. Mutta nyt tapasin ensi kertaa kunnolla R:n Etelä-Suomessa asuvan veljen ja Ranskassa asuvan siskon lapsia. Ja he olivat kaikki yhtä hurmaavia ja hyvin kasvatettuja. A:n vanhin poika on kuvankaunis 15-vuotias nuori mies, siskonsa suloinen nuori neiti. Molemmat sulavakäytöksisiä ja reippaita (ainakin noin sukujuhlissa). Ranskassa asuvan A:n kolme vanhinta olivat ilmiselvästi tulleet ranskalaiseen isäänsä kyömynenineen ja paksuine hiuksineen, nuorimmainen sen sijaan oli selvästi suomalainen nykerönenätyttönen. Kolmetoistavuotias S oli morsiusneidon asussaan ja paksuine kiharoineen kuin nuori aatelisneito Austenin romaanista. Kaikki puhuivat suomea somalla ranskalaisaksentilla.
Meillä vanhempieni luona yöpyi minun ja morsiamen yhteisiä ystäviä Helsingistä. Kotiin päästyämme istuimme vielä hetken punaviiniä juoden, juttelimme ja katsoimme parvekkeelta kuunpimennystä.
Eilen illalla kotiin palattuani havaitsin että tomaatinsiemenet olivat itäneet. Tällä kertaa on kahta venäläistä lajiketta, joiden siemenet tilasin Seemnemaailmasta Virosta. Kuvassa on sekalaista siemenkylvöstä ikkunallani, sekä raatokukan pistokkaita juurtumassa. Valkoisessa saviruukussa on muuten vaniljan pistokas, jonka sain eräältä harrastajalta puutarhanetistä. Se on lähtenyt hyvin kasvuun. Lasimukissa on niitä lootuksia, joista puhuin tuolla aikaisemmin. Pitäisi keksiä niille isompi astia ja laittaa jotain kasvualustaa, vaikka akvaariohiekkaa.
Kiva että tänne on ilmestynyt uusia puutarhaharrastajia, tervetuloa Ransu ja Tommy87!