Mikä Ranneliikettä riivaa? Syysmasennus? Moni on lopettanut tai lopettamassa blogiaan, keskustelupalstalla taistellaan, provosoidaan ja provosoidutaan. Minun nähdäkseni aivan turhaan. Minusta (uskon)kiihkoiset höpöttäjät voisi yksinkertaisesti vaieta pois. Siis keskustella kuin heidän kommenttejaan ei olisikaan. Toisaalta en näe mitään vikaa siinä, että muutama sitkeä sissi jaksaa jaaritella heitä vastaan. Se on tavallaan arvostettavaa eikä ketään voi kieltää keskustelemasta. Keskustelujen lukeminen on aivan vapaaehtoista ja on turhaa kiukutella alhaisesta tasosta. Voihan itse avata keskustelun mieluisasta aiheesta, esimerkiksi ruukkukasvien hoidosta (luulisin sen sopivan hyvin homopalstalle); siihen tuskin kukaan vetää raamattua mukaan (vaikka en ihmettelisi sitäkään).
Kehotan jeesuskeskustelujen sijaan ihmisiä panostamaan enemmän blogeihin ja niissä keskustelemiseen. Täällä on paljon erilaisia ja mielenkiintoisia blogaajia, joiden kirjoituksissa tulee esille hyvinkin keskustelunarvoisia asioita heidän omasta elämästään ja maailmasta yleensä. Kommentoikaa, hyvät ihmiset, toisten blogeja! Antakaa palautetta, siinä on helppo keino tuottaa hyvää mieltä ja osoittaa, että arvostaa toisen halua jakaa jotain elämästään. Kommunikaation vähyys näinkin pienellä foorumilla on ollut minulle suuri yllätys - moni blogaaja kirjoittaa kuukaudesta toiseen saamatta ainuttakaan kommenttia (tosin kaikki eivät ehkä kommentteja haluakaan). Myönnän auliisti, että en itsekään ehdi ja jaksa kommentoida blogeissa läheskään kaikkea, mikä olisi kommentoinnin arvoista.
Positiivisen palautteen antaminen on suomalaisille vaikeaa. Mutta ei oikeasti ole vaikeaa keksiä pieniä kohteliaita kommentteja, jotka kertovat kirjoittajalle, että luen blogiasi ja haluan lukea jatkossakin: "kirjoitat hienosti", "pidän siitä että...", "olen samaa mieltä...", "olipa hauskasti sanottu!". Yhtä hyvin voi olla hyödyllistä antaa myös kritiikkiä.
Ja sanokaaamme ne asiat ajoissa, eikä vasta sitten kun joku ilmoittaa lopettavansa bloginsa.
Ja kommunikaation kohentaminen alkakoon nyt: kertokaa oletteko kanssani samaa mieltä, vai menikö kirjoitukseni aivan metsään?
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
8 kommenttia
pelsepuuppi
21.10.2008 21:23
kuule JPHki mon sun kaa samaa mieltä tost vajakkien vpois vaientmisest, en jaksa lukee hirvest keskustelui ku siel ei tu ku paha mieli mut samal tuntuu et ei viittis alentuu samal tasol ku vastapuoli. et se la vii ja antaa niitten rähjää keskenää.
ja sun kirjotukses ei menny metsää, moon samaa mieltä. ei kande.. tai no mullaha oli kans blogi katkol pitkää ku meni just hermo ja sillee alko jyrsii monet asiat.
et kiitos kohteliaisuudest, i try..
Rokkihomo
22.10.2008 01:12
Välillä oon jättänyt keskustelut kokonaan lukematta, ja pitkiin aikoihin on tullut vilaistua harvakseltaan ja vilaisuiksi ovat monesti jääneet.
Kun itse olen niin määrättömän fiksu, on vaikea seurata tyhmiä / pieniä / puusilmäisiä kommentteja.
Tuo viimeisin Raamattu-muksu, tuo kakara (mielipiteet ja persoonat piti pitää erillään? Sorry, en "tottele" tuota "sääntöä"...) sai lopulta otteen minustakin, ja sitten vielä vähän lisää, kun sivuutti mielestäni keskeisimpiä, oleellisimpia kysymyksiä / haasteita / kommentteja ja vuoroin paasasi, vuoroin möläytteli omiaan - ja sentään meinasin, että puhutaanpa sitten siitä Raamatusta, jos kerran haluaa...
Mut blogeista eli oleellisemmasta: Ketunkiven luen tietty aina kun päivittyy. Joskus on tullut olo että minunko kommentti ja vain minun sinne on toistamisiin ajoittain tullut. Sitten on pari, joita lukaisee aina, mutta ei osaa sanoa mitään, kun ei tavoita.
Toivottavasti muutto asettuu. Meillä edessä kaksiosaisesti täältä pois marraskuun puolessa välissä ja uuteen sisälle joulukuun alussa. Ja tavaroita rahdataan sinne "loppusijoituspaikkaan" muutamastakin paikasta... Ehkä kuolen yrittäessäni, mutta aion hymyille kele.
Torontosta
22.10.2008 03:26
Samaa mielta!
Roope2
22.10.2008 06:47
Ei mennyt aivan metsään.
millikan
22.10.2008 11:10
Tuo on kyllä hyvä linja, ja nettitrolleihin pätee se periaate joka ei oikeassa elämässä aina toimi...jos ongelmaan ei kiinnitä mitään huomiota tarpeeksi pitkään niin se menee itsestään pois.
Kauneuspilkku
23.10.2008 10:46
Luin tätä vasta nyt, itsellä Ranneliike ollut katkolla ihan ajan puutteen vuoksi, nyt tullut taas vähän selailtua ja huomannut saman, että vesilasin reunan yli läillyy välillä komeesti keskustelupuolella.
Blogeissa tuntuu olevan selvä jako, joidenkin blogeilla on omat faninsa, jotka kommentoivat paljonkin, toisiakin varmasti luetaan, mutta ehkäpä niiden kirjoittajat koetaan vieraammiksi tai sitten vaan kirjoitukset eivät herätä halua kommentoida. En tiedä, itsekin kommentoin lopulta aika harvoin, vaikka ajattelinkin samoin kuin sinä, että komemmentit, erilaiset mielipiteet ovat tervetulleita. En kirjoita pelkästään siksi, että joku aina toteasi olevansa samaa mieltä kanssani. Juuri erilaiset mielipiteet haastavat ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.
Juksteri
26.10.2008 22:39
Minulla kommentointi jää joskus sen takia, että uusi blogaus on jo ehtinyt tulla, ja epäilen, ettei vanhojen kommentteja enää kukaan lue. Kuten nyt tämä kommentti tulee myöhässä, eikä järjestelmä avusta uusien kommenttien havaitsemisessa. On ehkä ajan tyyli tarttua aiheeseen vain kun on jyrkästi eri mieltä. Samanmielisyys ja kannustavuus saatetaan kokea turhana. Jonkin verranhan on ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi voi sietää hymiöitä.
Kehuminen on jostain syystä vaikeaa myös ihan reaalimaailmassa. Jos joku vaikkapa töissä alkaisi kehua minua, ensimmäisenä tulisi mieleen, että mistä nyt tuulee ja mitä palvelusta kohta pyydetään tekemään. Kyynisyyttä pitäisi yrittää välttää, mutta aina se ei onnistu.
JPHki
27.10.2008 12:14
Kiitos kommentista, Juksteri! Olen pohtinut tuota hymiöiden käyttöä. Jossain vaiheessa lakkasin käyttämästä niitä, kun järjetön ylikäyttö joidenkin teksteissä (pääasiassa muuaalla kuin Ranneliikkeessä) alkoi ärsyttää. Olen kuitenkin höllentänyt asennettani sujuvuuden ja ymmärrettävyyden vuoksi. Haluammeko livenä jutella ihmisen kanssa, jonka naama on koko ajan peruslukemilla ja äänensävy tasaisen monotoninen, siis myös vitsaillessa tai ollessa surullinen tai sarkastinen? Vaatii aika paljon vaivaa ilmaista hymiöiden tarkoittamia asioita pelkästään sanallisesti, ja silloinkaan ei voi olla ihan varma, tulkitseeko toinen sanat oikein. Käytän siis hymiöitä kohtuullisesti. Jos joku pitää sitä epä-älykkäänä (ja varmasti pitää), pitäköön.
"Samanmielisyys ja kannustavuus saatetaan kokea turhana."
Ehkä niin, mutta minusta ne taas ovat kaikkein tärkeimpiä asioita, joita voimme viestittää toisille, myös blogeissa ja myös tuntemattomille ihmisille.
"Kehuminen on jostain syystä vaikeaa myös ihan reaalimaailmassa."
Monelle ihmiselle, minullekin, läheisimpien ihmisten, mm. oman kumppanin ja vanhempien henkilökohtainen "kehuminen" eli positiivisen palautteen antaminen on vaikeaa, vaikka juuri heille pitäisi osata sitä antaa. Minusta taas on aika helppoa ja hauskaa kehua hiukan vieraampia ihmisiä, esim. työtovereita tai toisia blogaajia. Ja miksi ei niin tekisi?
Ja lopuksi, mä luen kaikki vanhojenkin blogausteni kommentit läpi aika ajoin.