tunne

kehossa sanoo et pitäs laittaa villasukat jalkaa ja mennä makaamaa.

järki päässä sanoo et jos en halua tautia (taas tai edelleen, miten vaan) laitan villasukat jalkaan ja meen lepäämään leffan äärel koira kainalos.

neuroottisen stressaantunut ja asiat taas viime tippaan jättänyt alitajunta sanoo ettei o aikaa ku tiistaina pitäs olla iso revohka valmiina ja kuvauksis.

kokemuksen rintaään sanoo et tiistain jälkee se tauti vast kunnol iskeekin päälle ku stressi laukee, joskaan työt ja tilaukset ei viel siihen tyssää.

sydän vuotaa verta ku eiffel-tornis pommiuhka. miks kukaan voi olla niin häiriintyny et haluaa tuhota eiffelin? maailman kauneimman ja nerokkaimman rakennuksen?