en oikee tiiä et miks tää tapaninpäivä on viel nii pyhä ja kaikkee, monta pyhää peräkkän laittaa hermot koetuksel. mut onneks sain aamun alkaa ihanasti.nukuin pitkään, melkee puol ysiin saakka, join kaffet, katoin kadonneiden lasten kaupungin ja luin bonin ja plazan. ja sit mentii tohuumaa kamujen kaa kaupunkii, lähinnä ajeltii ympäri ja puhuttii ihmisist. jopa hyvää joistai.
illal olis taas menoo, kaverin synttärit ja mul hiuka sillee et onk pakko jaksaa mut kyl se sit aina kivaa on. kummityttö ja isoveli tuols pia ja ku hetke länkyttäny niitten kans ni voi taas jatkaa omaa elämääs.
ja jouluruoka saa mut tänää jo spyttaamaa mut kai se on pakko viel jaksaa..
