pyhä

eilen oli ihanaa. joka tavalla. alettii tekee kaikkee kreisii pläänäyst et kuka ja mis ja koska sit torstaina, mitä nautitaan päivän mittaa, mil mennää ja koska ja sillai, setilistaa ja alettii funssaamaa et olisko ehken maailman kovin ja siistein juttu et paukkais tallinnaa tiistaina mut en sit tiiä, massit iha lopus eikä o mitään tieto mist seuraavat massit tulos. ellei sit löydy jostai parkkihallist kymmenii tuhansii muovikassist.

tänää edes klassillinen vapaapäivä, et siivoust, imurointii ja käyn mutsil ja ukkol viemäs auton ja hakees pyörän. sit laitellaa kivasti poikkiksen kans ruokaa ja miksei vaik mentäs johonki kulmil hegailee ja kattelee. olis äärest ylellist mennä oikken ulos syömää mut ehei, se on porvareitten metkuja eikä yhtän sovi meiän rahatilanteesee.

kriisin lykkää seuraavana se et mul ei vissii varaa lähtee hesaan katto grace jonesii.. tekis kovin mieli ihan vilpittömästi mut video ku ei ihan o tää talous mallillaan.

pyhä. muistan teininä ku en tienny mitään niin ärsyttävää ja tuyrhaa ku pyhät, kirkoliset pyhät. varsinki jos osu lauantaille. ja siis nuoruus osu aikaan ettei ollu samoi mahiksii mennä kauppaa ja leffaa ja huinimaa ku oli siyt vasiten kaikki paikat kiinni ja säpis. alkoo mietittii just hetki sit miten hulluu se o n ollu et jonos tiskil ja siit sit pyydetty mitä halutaan. kysele siin sit vinkkii ja muutenki oli koko se ilmapiiri niin jotenkin.. et hiukan salaa mentiin ovest sisää et jos joku tuttu kuitenki vahingos olis kulmil. hulluutta.

pitää mennä. pyörä odottaa. mun jalkajarrut huutaa ihan vitusti ku jarruttaa mut en oikeesti tiiä mitä niil vois tehdä. oon aika käsi teknisis jutuis. poor old me. haluisin oikeetsaan uuden pyörän vaik vanha monark vast 2 vuotta vanha. en korvaamaa vaan komppaamaa. sit haluisin sellasen kipparasarvisen kapeerenkaisen lutkun. sit vaan menisin.