mietelmii

mul on nyt työn alla chanelin eleämäkerta diorin sellain.. retrospektiivi opus (kai te tajuute mitä mä meinaan) ja kirja+dokkari st laurentista ja sit tiety ne 2 chanel leffaa ku tullu viime vuonna ja 3 nesbon dekkarii. mun on jotenki nyt sillee et.. ku chanel on chanel ja lagerfeld on kliffasti jatkanu kunniakast pössist mut samaan aikaan dior on mulle enemmä ku chanel joskin ite dior on heittäny henkes jo aika varhain mist päästään sit tietty st laurentii ja mulon aina ollu sellain olo et ei st laurent o sillee mitää tai siis ettei o mun makuu ja nyt ku taas perehtyy enemmä tajuuki et se on ollu ihan sairaan guru äijä kans. et mitä sisäist ääntä mun pitäs nyt seuraa? ja sit alkaa miettii et onhan noita guruja nykyaikaki pullollaa mut onk se sit sillee et enää ei pääse samal taval nousee ne Jumalat framil ku on niin kovin täynnä toi muodin ankkalampi? et ruuhkaa ja ylitarjontaa? ja sit mcqueen..

st laurent jotenki jämähti pahasti 70-luvul mun makuu, ettei ollu enää kliffaa ja sit joka mallostos ollu tytär mustas silkis ja shifongis tissit paljaana ja ku se kasari jäi päälle. tai nii sitä luulis mut ohan siin samat linjat ollu jo aikain alust saakka. mun pitää jatkaa näit tärkeit pohdiskelui. okei, jos aattelee sillee et st laurent on ollu jotenki ihmelapsi ja chanel tyyppinä mieltsi ja vallankumousta henkivä daami, olisko se siin sit? ja dior kans kallellaa vastavoimii? sehä sai tappouhkauksii new lookin jälkee. vittu jengi on sekasi.. mahtavaa.