ja pakko mennä töihi. flunssa ei viel kokonaa hoidettu mut minkäs teet. ja maanantai yleensä aika löysä päivä, et eiköhän se siit suju. keskiviikkon tulee beibe moikkaa mua pariks päivää ja se meinaa vaan nakuiluu skumppapullojen keskel. ihan jees ja tervetullu show, kun on ne syndetki viel hollil.
mä oikeen kelannu et miks mä olen töis ja haen töitä mitkä ei oikeen o sillee palkitsevii, ei rahallisesti tai henkisesti, ei millään tasol? ku samal mulla olis hinku saada ostettuu oma kämppä, laittaa se kliffaks ja remppaa musta makkari mikä vaatii sen duunin et saa lainat ym kondiksee ja sit vois houkutella beibee pysyvästi kulmil. ja samal taas.. must tuntuu et olisin tyyttiksmepi jos olis tilanne toine, ettei tarvis säätää ja riidellä niin paljoo, ku sais tehtyy enemmän sitä mitä haluu. dilemma dilemma.. ja sopii kuvaan ku maanantai ja pitää palata arkeen..
mun nukkumine alkanu oleen taas enemmän konseptuaalist. en saa nukuttuu ellei o taustahälyy, herään puol kuuden mais ja sit zoomailen maailmaa läppärin kajos ja juon 5 kuppii kahvii. mut ei ees väsytä sen kummemmin. tilanne sillee et oon alkanu hyväksyy tänhetkisen tilanteen (liian hyvin) ja sopeutuu siihe (turhan helposti) ja alan olee hiuka apaattine ja apea (taas).
