ilta

menin 12 töihi, päsin viidelt, siin välis kävin huiniis kaupungis. silti tuntu et päivä oli liian pitkä.

oon alkanu käymää läpi päässäni kaikkii niit virheit mitä oon elämässäni tehny, lähinnä alkaen syksyst 2004. ja lista ei o ihan lyhyt. okei, mun hesasta lähtö oli hysteerinen rektio, pakko ettei pää olis hajonnu lopullisesti. hollanti oli jatkumoa siihen pakoon, siel tai sen aikana tapahtuneet krooniset muutokset elämään laitto mut taas palaamaa tänne. nyt olen täysin tyhjän päällä, mieles toki kaikkii ajatuksii ja ideoita ja juttuja ja vittu moi, pakonomanen tarve saada tää shitti jotenki kasattuu siihen suuntaa et kaikki olis jotenki mahdollist.

haluun tehdä jotain.. omaa, jättää jälkeni johonkin. tiedostan kaikki omat heikkouteni ja ne on onneks asioit mihin saa muualt apuvoimii. ihan siis käytännön juttui. onneks len sen verran kliffa jannu et monet tykkää must (vaik mä en tajuu miks..) et on suhteet ja yhteydet siin mallil et ei tarvis ihan olla iteksee ja murehtii ettei tuynne ketää.

mul ikävä ihmisii ja asioita, enemmänki ikävä aikaa millon kaikki oli hyvin tai ainaki sain itelleni siin kuilun partaal tanssies niin uskoteltuu, just ennen romahdusta. berliinin jälkjeen alko tapahtuu kaikkee kreisii. ja sit se kreisiys muuttus totaaliseks ydinhulluusvaaraks. ja sit tulin turkuu.

mä tykkään kovasti turun öisist kaduist ja rakastan turkuu kesäöinä, ku kaikki on hiljasta ja silti valoisaa. mut samat tunteet mul on korkeavuorenkadul aamulla ku mama on menny kiinni ja hetki touhuttu viel maman ovel ja koti kutsuu. ja koko ajan kaipaa jonnekki muual.

pitäis mennä parturii tukkaa hiuka säätämää. son kasvanu hetken liikaa jo ja mulla on mikrofonitukka.

viimisinä päivinä hesan kämpäs kuuntelin repeatil kentii ja ismo alankoo. näin unta mun exäst ja sen nykysest ja mein koirast. kaikki oli siin unes ahdistavaa ja vaivaannuttavaa.