huomenta

mä nukuin kamujen sohvalla ku olin eka melkee sammunu istuvaan asentoo siihe. ei niinkää et olisin ollu niin seipääs mut mul toi nukkuminen aika kreisii ja heräilen joka aamu aina vaan hiukan aikasemmija aikasmemi. oon kelannu et jossai välis saavuttaa lakipistee ja alkaa herää edellisenä iltan et tavallaa nukkuu tosi myöhää mut samaa aikaa säästää vuorokauden, tai et saa niinku elää uudellee. sit voi miettii et onk ne kaikki virheet ku on elämäs tehny ni hoidettavis samoi et heräis vaan hiuka aikasemmi ja eläis päivän uudellee. se olis kivaa. emmä sillee mitää kadu, varsinkaa tehtyi juttui, enemmä mul katkeruus ja itseinho kertyy tekemättömist jutuist, et olis pitäny sanoo ja mennä ja antaa ja palata ja jaksaa ja sillee mut sit samaa aikaa mul taas mieles et vitut, täs tä mun elämä on, kaikel on tarkotuksensa (mikä on täyttä paskaa ja ainoostaan tapa ihmisil työntää vastuu omist mokist jonkun toisen tahon harteil ja ku ei voi ketää konkreettist syyttää ni siirrytää suoraa "kohtaloO" tai muuhu yliluonnollisee ja abstraktii asiaa kuka ei voi kuitenkaa pistää oikeesti päätään vadil ku hommat kusee ja kaikki pääsee vapaal) ja sillee et mitä minä voin tehdä? tässä elämä on, kai täs jaksaa taas olla ja yrittää, ja seuraavana inki sit mieles et alan laittaa, kunha kotiin pääsen, paperil ylös mitä haluun tehdä ja kui pal maksaa. remppa siis. mul tapettii ja muuta jo mieles ja aika pläänit kokonaisuudessaa, et tulee upee koti. ja elämä. ja pelse vast upeeks tuleeki.