Rajat on toisinaan vaikea laji ja humalassa ne on helppo kadottaa. Miten sitä nyt suhtautuisi tähän kun huipputyypin tahtoisi pitää elämässään mutta liian lähelle ei mennä. Toivon ettet katoa.

Kaikki on niin muutostilassa että maa jalkojen alla tärisee. Uusi koti pian ja huomaan etten todellakaan vielä ihan ole sisäistänyt tätä. Eipä kai sitä voi ennen kuin avaimet on taskussa ja seinät sisustettu. Kaikki pitäisi nyt purkaa ulos kaapeista ja olen taas vetänyt silkkihanskat käteen, hitto. Valmistaudun tulevaan jo todella ajoissa vaikka kaikki tapahtuu kuitenkin nopeasti sitten kun tapahtuu.

Tyynyt, lakanat uuteen järjestykseen. Luulen että tulee tuntumaan ihan loistavalta nähdä tämä paikka paljaana, sellaisena kuin se oli. Enää se ei tunnu kodilta, vain hetken odotus ennen kuin maisema vaihtuu. Tuntuukohan uusi koti kodilta? Sellaista mä jännitän. Koti&kynttiläihminen.