Parvekkeelta käsin maailma voi avautua ja paljastaa kaiken. Kun keskittyy ja kuuntelee. Paikallaanolo on itseasiassa parasta. Mietin tänään sitä miten pienet jäljet voi johtaa toisiin ja mikä yhteys niillä on. Ihan valtava. Mietin myös sitä miten luopumalla kaikesta saa kaiken. Ja sitä miten paljon paradoksit muokkaa meitä, kun jokainen ihminen itsessään on sellainen.

Mitä tulee kun kaikki paradoksit löytää kolmannen ulottuvuuden, kääntyy ympäri? Siis että jos paradoksi sisältää kaksi totuutta ja vain yhden samanaikaisesti. Niin onko vastaus niiden yhtälö.

Tällaista yhteenlaskun olisi koulussa pitänyt olla.