Aikuisen oikeesti

Mul on yleinen v*****s päällä.

Mä en koht luota kehenkään. Mun homoystävät vaikuttaa olevan kummallisia yksin hiippareita ja eristäytyjiä. Yritä sit verkostoitua. Ne ei haluu olla " ystäviä ", vaan niitten on saatava suhteesta ja kavereist jotakin. Sitouttaa jollain tavalla omiin juttuihinsa ja elämään. Et ei tajuu. Neutraalisti ei voi olla.

Sitten ne yksin itkee himassa ja on depiksessä. Ne haluu olla depiksessä.

Sitte osa niist on tyytyväisiä kun niil on ollu " tuntitolkulla seksiä" jossaki - missä vaan mis ne luuhaa kaikki vapaansa. Sitä sanotaan kruisailemiseksi. "Tuntitolkulla seksiä" on niiden elämässä ykkösjuttu. Sen perässä ne matkustaa vaik maailman ääriin tää toive takaraivossaan tai otsalohkossaan. Tää toive täyttää niiden tajunnan. Tää antaa toivoa ja elinvoimaa jaksaa.

Siitte ne hautoo itsemurhaa, jos on oikeen kurjaa mut mun kans ne ei haluu olla, koska mua ei kiinnosta muhinoida niiten kans.

Auttamishalu kertoo paljon sun ja mun ystävistä ja se mittaa kakista eniten. Must se on ystävyyden mittari.

Mun hetskunaistuttu osti paitoja pojalleen, jotka on liian pieniä, mut ei voi lähettää mulle, vaikka olin valmis ostamaan siltä. Mä en tajuu miks ei? Laittais kirjekuoressa postiin, mut ei. Siihen en voi enää luottaa. Pikkujutuissa paljastuu minkälaisia kaverit ovat. Niissä näkyy niiden luonne.

Vaik sä olisit tuntenu jonkuu 15 v mut kun se jättää sut hädässä pulaan , ni se ei oo sun kaveri oikeesti ollukkaan. Se on voinu olla vaan ryyppykaveri mut ei muuta vaik sä ehkä aattelit joksus jotakin et teidän suhteessa olis jotakin ystävyyttä. Kysy joksus apua sun kavereiltas ni sitten näät kuka on kuka.

Ootteks te huomannu miten homot menee uskontoon?

Ne menee oman haavansa ja traumansa kanssa tutkimaan löytyiskö siihen syy. On niin vaikeeta elää torjuttuna.

Sitten kun elämä tuntuu vaikeelta ja tylsältä ni mystiikka peliin.

Opsikellaan teologiaa, mennään munkiks tai nunnaks eristyksiin oottelemaan omaa kirkastumistaan et hei nyt mulla välähti et oon jumalan lapsi ja jeesusnuori.

Nyt mulla on ihmisiä ympärillä ettei tartte lillua himassa yksin.

Koko elämä on yhtä tutkimustyön tekemistä, elämänikäinen opsikelija, kun ei muuta oo. Ei sit mitään.
Tutkija ei tartte ketää mut ku pölyset kirjastonsa. Sitte voi keksii kaikkee niist satunnaisist miehist joiden kanssa nussii: panokuviot paperille ja eikun vertailemaan.

Aj joo, ne uimahallit ja seksisaunat et on jotain jännää. Voi mennä uimahalliin katteleen miesten vehkeitä. Uiminen se vasta suosittu liikuntamuoto onkii. Voi killittää saunassa ja hekumoida.

Sitten mennään buddhismiin , hinduismiin meditoimaan, mut oikeesti torjutaan elämä ja ei haluta olla ku eristyksissä. Sillee autistista. Viesti on tää: oon pyhä mut en sallanen, ei homo ainaskaan ku oon oikeesti harras. Mä oon kilahtanu uskontoon, oon voideltu ja kutsuttu MUTTA en homo. Uskonto pyhittää ja siunaa yksinolon ja pyyhkii pahat kielet pois, jotka kuiskii jotakin ilkeetä. uskonnost tuli turvapaikka.

Hylätään maailma, kun maailma hylkäs jo aikaa sitten.

Nää naimattomat miehet ja naiset on varmaan riesana joka ikisessä uskonnossa. Oikee syy on se, kun ne ei kykene yhdyntään. Se on niiden haava ja trauma: oon erilainen nuori ja aina yksin kotona, must ei oo mihinkään.

Voi kun seksiä ei olis, ni kaikki ois tasa-arvosia. Ei tarttis panna eikä synnyttää. Olis vaan.