Aikuisen oikeesti

Näytetään bloggaukset huhtikuulta 2009.

Homomiehen yksi ongelma on, joka tekee arkielämän raskaaksi, ettei saa tukea, koska ei oo minkäänlaista verkostoitumista ja kavereiden saaminen on vaikeaa. Avuliaisuus ei oo hyve. Meidän kulttuurissa kaikki pitää tehä yksin. Kun vertaa muihin kulttuureihin, asenne on toinen. Huomasin et venäläinen mies ei tee koskaan yksin, vaan yhessä. Pienetkin asiat. Sama juttu turkkilaisten miesten kanssa. Sit oon huomannu miten mun homokaverit on yksinäisii ja ne korvaa puuttuvia ystävyyssuhteita seksillä. Ne ei ystävysty niitten kundien kans. Jos ystävystyy ni se merkkaa styylaamista. Heti bunkataan ja ollaan yhes ku liimattuna. Sit erikseen ja yksin ollaan masentuneita.

Tiiän " uskovia ", joista yks kaappihomo kuoli aidsiin, toinen hakattiin hengiltä ja kolmas vetää hashista.

Et ei ne oo uskovia, vaan ne pyöri niis kuvioissa melko ahkerasti. Mitä roolii usko veti näitten syrjäytyneitten miesten elämässä ?

Rumat käy kirkossa. Rumuus voi olla vamma. Sen takia menee uskontoon mukaan. Sit uskovat tekee itsestään vielä rumemipia ku ovat. Uskonto on yhtäkuin ruma ja ankee. Ruma tarkottaa pyhää. Ruma, kiltti, näyttelee ujoo= pyhä ja jumalalle kelpaava, vaik on sydämessään kivikova fundis ja jankuttaa et EI, EI SELLASTA; TORJUN. Ostaa ne kamalimmat kledjut mitä löytää jostakin tanskalaisten kierrätyskaupasta, joiden henkilökunta blokkaa päältä parhaimmat itelleen.

Mä annoin kerran yhteen kirppariin lahjotuksen ja kävin toteemassa et ei niist suurin osa ees menny kauppaan. Törkeetä.

Kun sit torjuu elämän ja menee naimattomana outona lintuna lähetystyöhön huomatakseen et siell vaan prostituoidut on naimattomii et kummajaisena elää eristyksenä jumalalleen omistautuneena ikäneitona immenkalvo ehjänä hautaan tai sit löytää ukkonsa niitten rumien , ajokoiran kumaran laihojen ukkojen joukosta, joil on keskitysleirinälkäruumis ja joil on sellaset körttikampaukset et hohhoijaa ja herra auta tästä vaivasta mua panettaa mikä neuvoks. Äkkiä vihille et saa naida.

Hulluutta on monenlaista, mikä kätkeytyy vaik minkälaiseen muotoon mut kaunis ei saa olla.

Yks mies tekee kuolemaa Venäjällä, Taiteilija. Voi huonosti. Keuhkokuumeessa. Syöpä.

Mun pyynnöstä sinne meni pappi antamaan ehtoollista toisena pääsiäisäispäivänä. Miks?

Koska haluaisin et mies eläis ikuisesti.

Mä tiedän et kun mun aika tulee kuolen yksin. Niin mulle on meinannu käydäkin. Mun omaiset ei tullu kun meinasin delata. Ne vaan jätti mut. Mun yks duunikaveri kävi mua katsomassa. Ykskään homo ei.

Olis niin paljon anteeksannettavaa et hyvä Jumala en pysty. Siks Jeesus kai kehotti et antakaa anteeks kun ties et se ON vaikeeta. On vaikeeta unohtaa. Mä en voi.

Antony and the Johnson tyyppisitä taiteellista osaamista saa meillä etsiä kevyessä musiikissa. Jlauta meillä lähes kaikki homotaiteilijat ovat kaapissa. Et must toi levy on sit hyvä.

Piilevän homofofobian voi tunnistaa must jos joku koko ajan arvostelee kaikkea, mitä teet, sanot , jos ain on jotkain vastaan et mull on yks tällanen tyyppi johon sillon tällön törmää ja sielt paljastuu sit negatiivinen asenne homoihin. Nää joka kerta sanoo vastaan ja on eri mieltä. Ne ei oo sun kanssa eikä puhalla yhteen hiileen. Varo sellasii.

Yllättävän paljon on niit jotka inhoo mut mennään niinku puolilla valoilla et ei täysillä näytetä, mitä mieltä ollaan, mut kaksnaamasta. Nää myrkyttää sit takanapäin ilmapiirii. Et sit on muitaki jotka ovat sua vastaan.

Tänään olin tekemisissä ihmisen kanssa, joka oikeasti on avulias ja kiitti siitä, että saa olla. Ihmeellistä!

Tuollaisia on vähän. He eivät tee numeroa itsestään ja tekevät paljon sellaisia asioita, mitä ei ees pyydä tai on sanonut ettei tartte tehdä, mut he tekevät.

Blessings!