Ootteks te huomannu miten homot menee uskontoon?

Ne menee oman haavansa ja traumansa kanssa tutkimaan löytyiskö siihen syy. On niin vaikeeta elää torjuttuna.

Sitten kun elämä tuntuu vaikeelta ja tylsältä ni mystiikka peliin.

Opsikellaan teologiaa, mennään munkiks tai nunnaks eristyksiin oottelemaan omaa kirkastumistaan et hei nyt mulla välähti et oon jumalan lapsi ja jeesusnuori.

Nyt mulla on ihmisiä ympärillä ettei tartte lillua himassa yksin.

Koko elämä on yhtä tutkimustyön tekemistä, elämänikäinen opsikelija, kun ei muuta oo. Ei sit mitään.
Tutkija ei tartte ketää mut ku pölyset kirjastonsa. Sitte voi keksii kaikkee niist satunnaisist miehist joiden kanssa nussii: panokuviot paperille ja eikun vertailemaan.

Aj joo, ne uimahallit ja seksisaunat et on jotain jännää. Voi mennä uimahalliin katteleen miesten vehkeitä. Uiminen se vasta suosittu liikuntamuoto onkii. Voi killittää saunassa ja hekumoida.

Sitten mennään buddhismiin , hinduismiin meditoimaan, mut oikeesti torjutaan elämä ja ei haluta olla ku eristyksissä. Sillee autistista. Viesti on tää: oon pyhä mut en sallanen, ei homo ainaskaan ku oon oikeesti harras. Mä oon kilahtanu uskontoon, oon voideltu ja kutsuttu MUTTA en homo. Uskonto pyhittää ja siunaa yksinolon ja pyyhkii pahat kielet pois, jotka kuiskii jotakin ilkeetä. uskonnost tuli turvapaikka.

Hylätään maailma, kun maailma hylkäs jo aikaa sitten.

Nää naimattomat miehet ja naiset on varmaan riesana joka ikisessä uskonnossa. Oikee syy on se, kun ne ei kykene yhdyntään. Se on niiden haava ja trauma: oon erilainen nuori ja aina yksin kotona, must ei oo mihinkään.

Voi kun seksiä ei olis, ni kaikki ois tasa-arvosia. Ei tarttis panna eikä synnyttää. Olis vaan.