Aikuisen oikeesti

Näytetään bloggaukset kesäkuulta 2009.
Edellinen

Tääl on ale-aika.

Ostin ihan tyhmät alkkarit ( 4 kpl ), mut kalliit, kun en katsonu tarkemmin. Niis on joku naru ja munapussi. En ois ostanu enkä voi palauttaa.

Harmittaa et qruiseriin on puolen tunnin jono tääl. Joka ikinen pv.

Mis tapais miehiä?

Don`t know.

Kun asuu kaverin kans, joka on siis ystävä, ei kehtaa roikkuu kauaa netissä.

Mitä mä teen mun halujen kans? Haluisin tavata jonkun kivan kundin mut ilmeisesti tuo frendi ei haluu et mul olis kontakteja muualle, kun kerran bunkkaan sen hoteissa.

Tällasia ongelmia täl kertaa.



Täält saa ihania vaatteita.

Mua huvittaa näiden myyjähomojen ulkonäkö. Ykskin pitkä, laiha mies pukeutui harsomaiseen ja läpnäkyvään valkoiseen paitaan. Moni vaatemyyjä on homo, jos on mies.

Mut bongataan varmaan jo 5 km päästä: yks kakara kysy- ei ollu ku 4-5 v - et : "Är du en homo? ", kun laski liukumäkieä paikallisen kaupan kaiteella. Katoin vaan ja menin ohi. Ajattelin, et joo, noin pieni ja tyhmä kuin aasi.


Hirveen helpolla tänne tuntuu pääsevän duuniin: jos isukki on töissä niin eiköhän pojatkin pääse samoihin hommiin kunhan isä huomaa kysäistä.

Nykyään lennellään Eurooppaa ristiin rastiin duunin perässä mut ei vissiin Suomeen. Sinne ei haluta.


Kuninkaanlinnan lähistöllä on homojen suosima nudistiranta, joka ei ole ranta ollenkaan, vaan kivikkoista, kallioista penkkaa.

En oo käynyt.

Juhannus meni hissukseen. Torstaina dokasin ja pe, la, su söin ja ulkoilin. Kävin 2 X Drottningholmissa kävelyllä,mis on kullattu portti ja aito barokkipuutarha. Siel oli myös veripyökkipuu. Kävin sit tänään katsomassa yhtä linnaa, joka on parhaiten säilynyt koko Euroopassa. Tais olla metsälinna tai jotain ( Skogsslot ?). Ei kolahtanu, kun en menny kiertokävelylle. Ehkä joskus.

Ruotsin kuningatar oli syöny lounaan Drottningholmin linnan yleisökahvilassa juhannusaattona, mitä tapahtuu harvoin. Kahvilas on sählääviä kesätyöntekijöitä ja jono on silleen puol tuntii. Siin vieres on krääsäkauppa. Ne ovat tuotteistaneet itsensä! Kunkku saa silleen 110 miljoonaa valtiolta ja myy rihkamaa siin sivussa. Mitä siel on? Kaikkee kahvimukeista lähtien strassikoruihin ja T-paitoihin.


Joka tapauksessa toisen polven maanahmuuttajanuoret ovat kivoja. He ovat must sulautuneet hyvin.

Must suomalaiset duunipaikat ovat rankkoja ja kamalia.

Jos pitäis valita Suomi tai Ruotsi valitsisin Ruotsin.

Suomalaiset ovat kovia


Yks mun duunikavereista sano mulle nenäkkäästi et eiks 99,9 % suomalaisista puhu ruotsia (viesti: ja sä kuulut siihen 0.1% luokkaan, joka EI puhu ). Mä sanoin et ei pidä paikkaansa, suomessa ei kukaan halua puhua ruotsia, meil on kyl ruotsinkielinen vähemmistö, joka pienenee koko ajan.

Et täällä luullaan et ruotsin kieli on niin tärkee kieli et kaikki osaa sitä.




Ennen lähtöä intialainen( kielsi olevansa pakistanilainen, kun kysäsin ) respa sanoi, miksen ostanut heille lahjoja, kun kerran olin maininnut et annan niille ihmisille jtk josta tykkään!

Olin äimänä, kun en ollut suunnitellut antavani läksiäislahjoja. Sitten ojensin muistikirjani, johon tämä Yoosuf kirjoitti nimensä ja hostellin osoitteen. Venäläiseksi luulemani mies onkin armenialainen, Tico. Lupasin sitten lähettää jotakin kivaa. Eiks oo liikuttavaa?

Ticolla oli kaunis vaalea tyttöystävä, joka oli parvekkeella vielä, kun palasin syömästä lähes pakkomielteeksi muodostunutta himoa Xhoriso makkaraan. Hän oli siellä keltaisessa mekossaan kuin Julia ( Romeo ja Julia ) pimenevässä illassa. Salakuljetin makkaraa hostelllihuoneeseen ja mätin niitä naamaani koko viikon iltaisin valkkarin kanssa. Ilmankos siivoojia hymyilytti, kun näkivät mut. Ok en enää syö tai ahmi niit makkaroita, oon lakossa. Makkaralakossa.

Karmeeta lihoin varmaan 5 kg niiden makkaroiden ja leivosten takia. Läski homo lyllertää.

Koneessa tapasin 2 hullua espanjalaista, jotka matkustivat Ruotsiin "Jönkööpiköön" katsomaan VOLVO- TRAKTOREITA. Matka makso 700 euroa. Toinen oli peruskoulun ope ja toinen farmari, joka ei ymmärtänyt sanaakaan englannistani. Meil oli hauskaa. Pukkasin välillä lihavaa farmaria käteen.

Meinasin tukehtua karkkiin, (kun melkein vedin sen henkitorveen) joka saatiin kun laskeuduttiin Arlandaan. Oli hilkulla et en tukehtunut siihen koneeseen!

Matka jatkuu.

Edellinen