She's got something else in mind

Kuka idiootti paattaa tehda luovan kirjoittamisen projektinsa paahenkilosta araknofobisen araknologin, kun itse inhoaa syvasti hamahakkeja?

Mina.

Masokisti mika masokisti.

Kammoan 40. syntymapaivaani. Siihen on viela yli 22 vuotta, mutta kammoan sita silti. Kammoan keski-ikaisyytta. 38-vuotias on viela laskuissani "nuori aikuinen", mutta 39 on jo lopun alkua ja 40 on yksinkertaisesti tuomittu.

En osaa selittaa miksi pelkaan sita niin jarjettomasti. 40 on sellainen luku, ettet ole enaa nuori ja "jannittava" ja on jo sen verran jarkea paassa etta tietaa, etta loparit ja reppu selassa Aasian lapi matkustaminen olisi itsemurha. Ja siina meni se kokemus. Katso kuinka se vilkuttaa.

Jos en kuole ennen 40. syntymapaivaani, on edessani PAHA keski-ian kriisi.

Saatanan nuoruutta ihannoiva populaarikulttuuri. Syytan sinua.

Ei kai se oikeasti ole niin kamalaa, kuin ma kuvittelen?

Bloggaajan, joka on haastettu, pitää kertoa kuusi asiaa, joista _pitää_ itsessään ja elämässään, mielellään vähän erikoisempia, kuin vain työ, mies yms... Tämän jälkeen pitää haastaa kuusi bloggaajaa (joko täältä tai Ranneliikkeen ulkopuolelta) ja ilmoittaa haastetuille siitä, että hänet on haastettu ja mistä saa lisätietoja. Kerro myös säännöt omassa blogissasi.

Jätä haastetun kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

1. Pidan Lahdesta. Tai siis en Lahdesta, vaan Lahesta. Onhan se joskus vahan tunkkaisen oloinen, mutta ei se loppujen lopuksi niin hirvean paha paikka ole.

2. Pidan siita etta minulla on tulevaisuuden suunnitelmia enka malta odottaa niiden toteutumista.

3. Pidan siita etta sormeni ovat AINA kylmat. Joskus vain hiukan viileat, ajoittain jaatavat, mutta aina miinuksen puolella, kuvaannollisesti sanoen. Niin oudolta kun se kuulostaakin.

4. Pidan siita etta saan karjalaisen tarmonpuuskan viideksi minuutiksi, jonka jalkeen hamalainen ottaa vallan ja lopulta paadyn istumaan huoneeni lattialle lukemaan tokaluokan matikankirjaa kun pitaisi siivota.

5. Pidan siita, etta mulla oli rohkeutta lahtea kotoa aidin helmoista 16-vuotiaana ja kokea jotain nainkin upeaa, koska tama on ehka parasta aikaa koskaan sen jalkeen kun olin 2-vuotias.

6. Ja lopuksi... hmm... Pidan siita etten ole enaa niin kiltti etta antaisin ihmisten kavella ylitseni kuin olisin heidan likainen kynnysmattonsa.

Koska olen niin vasynyt etta silmani menevat kohta ristiin, jatan haastamisen heille, joilla on siihen enemman energiaa. Jos sinua ei ole viela haastettu, nyt on.

Tai ei oikeastaan angstinen. Ei sanan siina merkityksessa etta haluaisin viiltaa ranteeni, koska kukaan ei rakasta mua. Angstinen siina mielessa, etta tarvitsen halin ja on ikava Suomea ja niita ihmisia joita en ole nahnyt sitten elokuun ja olen tylsistynyt.

Ja on nuha. Ja se ainoa aika kuukaudesta jolloin toivoisin olevani poika.

Ostin tanaan lyhyen hameen. Koska niitahan ei minulla ole viela tarpeeksi. Mutta se on natti hame.

Tama on taas niita paivia, kun toivoisi etta loytaisi pian jonkun joka tanssisi mun kanssa, kun radiosta tulee hitaita klisee-taytteisia rakkauslauluja.

Jaahas... Pitaisi siis paljastaa itsestani kuusi omituisuutta ja haastaa kuusi muuta tekemaan sama.

1. Minulla on pakkomielle vaaleanpunaisesta glitterista.

2. Kammoan syvasti puhelimessa puhumista.

3. Pidan kynttiloiden ostamisesta, vaikken polta ostamistani puoliakaan.

4. Minun on aivan pakko nostaa jalkani sille tuolille/sohvalle/sangylle/poydalle, jolla satun istumaan.

5. Asioita-jotka-minun-pitaa-tehda-ennen-kuolemaani-listalla on "Opettele vaihtamaan autonrenkaat".

6. Bussissa istun aina peralla, koska pelkaan etta jos joku istuu takanani, han kuristaa minut. Tai vaihtoehtoisesti paattaa elamani jollain mulla tavalla, kuten esimerkiksi penkin lapi selkaan puukottamalla tai repimalla paanahkani irti ja halkaisemalla kalloni.

Kunnioituksesta Gilmore Girls'eja kohtaan, jotka vaativat nyt jakamattoman huomioni, en edes yrita etsia ihmisia joita ei olisi jo haastettu, mutta jos joku tata sattuu lukemaan ja sita jokua ei ole viela haastettu, niin haastan hanet.

Tiedatteko, en koskaan ole pitanyt valejani veljeni kanssa kovinkaan laheisina. On ollut aikoja, jolloin en edes haluaisi nahda koko ihmista. Vaikka emme enaa olekkaan 8- ja 10-vuotiata niin, kylla isoveli tietaa mista napista painamalla saa pikkusiskon hulluuden partaalle. Olen ehka elamani aikana halannut veljeani kolme kertaa. Ainakin niin etta muistaisin niista yhtaan mitaan. Ensimmainen kerta oli veljeni lakkiaisissa. Toinen laksiaisissani, jolloin han paasi yllattamaan ja antoi mulle hopeiset korvakorut (vaikka ei minulla ole edes reikia) ja rintakorun. Kolmas kerta olikin sitten lentokentalla elokuussa. Sen jalkeen en ole hanta nahnytkaan.

Sahkopostia lahetetaan aina aika ajoin ja viimeisimmassa tuli raportti armeijan sujumisesta, jonne herra lahti tammikuussa. Hanesta tehdaan kuulemma panssarivaunun kuljettaja tai johtaja. Kaikella kunnioituksella veljeani ja armeijan isoja kihoja kohtaan, mutta onko ne siella paastaan sekaisin? Ei silla etten luottaisi panssarivaunua veljeni kasiin, mutta... Niin.

Olen kokenut oudon ilmion. Ihan vahan on ikava.

Missa valissa siita arsyttavasta rakanokasta paasi tulemaan veli?

Olen osoittanut viime aikoina ensimmaisia merkkeja kiinnostuksesta politiikkaan ja loysin tanaan eduskuntavaaliehdokkaan jota olisin ehka voinut jopa aanestaa.

Ongelmahan on, etta vaikka olisinkin maassa, en ole taysi-ikainen enka nain ollen omaa aanioikeutta.

Etta se siita sitten.

Nain unta etta olin taas Suomessa. Ihmiset halasi mua. Oli ruisleipaa. Tuli ikava. Ihmisia JA ruisleipaa.

*huokaus*

Mutta on taallakin ihanaa. Voisin siirtaa kaikki suomalaiset ystavani ja ruisleivan tanne, niin kaikki olisi hyvin.

Jos mua ei Suomessa halaa kukaan, vaikka nakisin niita joka paiva, niin vedan itkuraivarit.

50-year-old women and 30-year-old gay guys kept telling me I look beautiful.
How about someone somewhat around my age and who likes girls at least a little? Anyone? No? Figures.

*huokaus*

Kylla minakin tykkaisin jostain muusta kuin minusta.
Tanaan ryvetaan itsesaalissa. On suorastaan loistava paiva siihen. En oikein jaksa.

Haissa tulee aina sellainen olo etta "kunpa minakin...". Siina olisi jo sellaisessa elamanvaiheessa ettei tarvitsisi haikailla sen yhden peraan ja arvuutella mita mielta se on minusta. Mutta sehan olisi aivan liian yksinkertaista.

Siihen on syynsa miksi mina en kayta korkokenkia.

Joko mina olen itse lukenut blogiani 6593 kertaa tai sitten tasta hopinasta on kiinnostunut joku muukin.

Vuosi 2006 on poistunut keskuudestamme. Nyt voin sanoa, etta tana vuonna lahden takaisin Suomeen. Tana vuonna taytan 18. Tana vuonna palaan suomalaiseen lukiohelvettiin. Siita saan kylla syyttaa itseani, olisin voinut menna ammattikouluun ja opiskella merkonomiksi. Mutta ei, piti menna sinne snobielitistikouluun, joka ei oikeastaan ole mikaan eliittikoulu, mutta silla vain sattuu olemaan sellainen maine. Miten minun olisi tarkoitus alkaa opiskella taman loysailyn jalkeen?

Eilen tuli tekstiviestia Suomen paasta. Tytto ilmoitti noin kymmenen aikaan illalla Suomen aikaa olevansa humalassa, nuoleskelevansa puolituttuja naisia ja katuvansa ettei "kokeillut" minua. Kokeillut. Mielenkiintoinen sanavalinta. Jotenkin se saa minut tuntemaan itseni esineeksi, autoksi joka viedaan koeajolle ennen ostopaatosta. Ei ihmista minun mielesta voi "kokeilla".

En luvannut mitaan. Taaskaan. Se sotii periaatteitani vastaan.