Tai ei oikeastaan angstinen. Ei sanan siina merkityksessa etta haluaisin viiltaa ranteeni, koska kukaan ei rakasta mua. Angstinen siina mielessa, etta tarvitsen halin ja on ikava Suomea ja niita ihmisia joita en ole nahnyt sitten elokuun ja olen tylsistynyt.
Ja on nuha. Ja se ainoa aika kuukaudesta jolloin toivoisin olevani poika.
Ostin tanaan lyhyen hameen. Koska niitahan ei minulla ole viela tarpeeksi. Mutta se on natti hame.
Tama on taas niita paivia, kun toivoisi etta loytaisi pian jonkun joka tanssisi mun kanssa, kun radiosta tulee hitaita klisee-taytteisia rakkauslauluja.
2 kommenttia
Vermillion
13.3.2007 14:35
Voi Nulikkaprinssi...
Tiedän miltä tuntuu... Eilen soitin kotiin kahden tunnin puhelun, ihan vaan sen takia että oli niin ikävä... Ja minä olin kotona joululomalla... Koetahan jaksella.
Ulkomailla opiskelun varjopuoli.
Aboa
16.3.2007 10:56
Uusi haaste kiertää ja sinä olet nyt haastettu. Käy kurkkaamassa säännöt blogistani.