rakas veli

Tiedatteko, en koskaan ole pitanyt valejani veljeni kanssa kovinkaan laheisina. On ollut aikoja, jolloin en edes haluaisi nahda koko ihmista. Vaikka emme enaa olekkaan 8- ja 10-vuotiata niin, kylla isoveli tietaa mista napista painamalla saa pikkusiskon hulluuden partaalle. Olen ehka elamani aikana halannut veljeani kolme kertaa. Ainakin niin etta muistaisin niista yhtaan mitaan. Ensimmainen kerta oli veljeni lakkiaisissa. Toinen laksiaisissani, jolloin han paasi yllattamaan ja antoi mulle hopeiset korvakorut (vaikka ei minulla ole edes reikia) ja rintakorun. Kolmas kerta olikin sitten lentokentalla elokuussa. Sen jalkeen en ole hanta nahnytkaan.

Sahkopostia lahetetaan aina aika ajoin ja viimeisimmassa tuli raportti armeijan sujumisesta, jonne herra lahti tammikuussa. Hanesta tehdaan kuulemma panssarivaunun kuljettaja tai johtaja. Kaikella kunnioituksella veljeani ja armeijan isoja kihoja kohtaan, mutta onko ne siella paastaan sekaisin? Ei silla etten luottaisi panssarivaunua veljeni kasiin, mutta... Niin.

Olen kokenut oudon ilmion. Ihan vahan on ikava.

Missa valissa siita arsyttavasta rakanokasta paasi tulemaan veli?