Kammoan 40. syntymapaivaani. Siihen on viela yli 22 vuotta, mutta kammoan sita silti. Kammoan keski-ikaisyytta. 38-vuotias on viela laskuissani "nuori aikuinen", mutta 39 on jo lopun alkua ja 40 on yksinkertaisesti tuomittu.
En osaa selittaa miksi pelkaan sita niin jarjettomasti. 40 on sellainen luku, ettet ole enaa nuori ja "jannittava" ja on jo sen verran jarkea paassa etta tietaa, etta loparit ja reppu selassa Aasian lapi matkustaminen olisi itsemurha. Ja siina meni se kokemus. Katso kuinka se vilkuttaa.
Jos en kuole ennen 40. syntymapaivaani, on edessani PAHA keski-ian kriisi.
Saatanan nuoruutta ihannoiva populaarikulttuuri. Syytan sinua.
Ei kai se oikeasti ole niin kamalaa, kuin ma kuvittelen?
4 kommenttia
Aboa
19.3.2007 11:40
Uskon, että siinä 22 vuodessa ehtii huomaamaan, että numerot ovat vain numeroita. Maailma ei muutu mihinkään sinä yönä, kun 39 vaihtuu 40, ja 'nuoruus' ja jännittävyys' saattavat hyvin kadota ennen kahtaviittä. Riippuu ihan siitä, miten elämänsä elää... Sitä paitsi luulisin, että nelikymppisenä olisi paremminkin taloudellisesti mahdollista ottaa loparit ja seikkailla.
Itse olen 33 ja pupu kahdeksan vuotta vanhempi, mutta hyvin se mukana roikkuu ja yllyttääkin vielä. Iltauniseksi muuttunut vain, rassu.
Vermillion
19.3.2007 14:36
Hah mua pelottaa jo tuo nurkan takana vaaniva 20...
Kauneuspilkku
3.4.2007 13:15
39 tuli just täyteen ja hengissä ja itse asiassa paljon, paljon tyytyväismepänä elämään kuin parikymppisenä.
Mutta joo parikymppisen näkökulmasta muistelen, et 40-v on jo toinen jalka haudassa, ainakin henkisesti. Sitä vaan tottuu näihin numeroihin, tosin ihan pikkasen itseä hirvittää se, että mitä olenkaan saanut aikaiseksi viimeisen 20 vuoden aikana. Mihin kaikki aika on kadonnut?
Massa
5.4.2007 11:47
Vanheneminen on omasta näkökulmastani kurjaa oli sitten 12v tai 67vee. Elinaika vähenee ja myös oma viehätysvoima pikku hiljaa katoaa. Se on elämän karu laki jota nykyään yritetään peittää ylipositiivisella hölynpölyllä. Asioita on oikeus surra ilman että pidetään pinnallisena. Kenenkään ei ole pakko nauttia vanhenemisesta.