paikallisia juntteja

Joka paikassa on omia punaniskajuntteja. Olen onnekkaasti viimeiset pari vuotta säästynyt junttihyökkäyksiltä roikkumassa vain paikoissa joissa jengi on smart ja cool.

Todellisuus iskee vasten kasvoja aina välillä ja nyt sitten sitä vuodatusta. Here it comes..

Lauantaina työpaikalle (baariin) ilmestyi miesporukka joka mielijohteesta alkoi harrastamaan porukkapusuja. Semmoista hetsku-härkien töminää, katselin baarin toiselta laidalta että onpas kaverit joviaalilla tuulella. Tietysti pohjia oli haettu jo muutamasta baarista ennen meille tuloa.

Baarin pitäjällä alkoi taas lesbokello kilkattaa päässä ja se marssi suoraan niitten tyyppien luo ja sanoi että hei, te ootte kaikki homoja ja mulla on teille uutisia, meillä on homo baarimikko töissä, tää on niin cool baari. Siitäkös ne tyypit innostui.

Mut tultiin heti hakemaan samaan pöytään (kuuluu asiaan juoda asiakkaiden kanssa täällä) ja juomaa eteen. Joku alkoi puristella mun vatsaa ja sanoi että huh huh, onpas sulla läsää päällä.

Asialinjalla pysytellen kerroin että meidän maailmassa karhujen (itse pitkätukkainen, parrakas ja tanakassa kunnossa nykyään) pieni pehmuste on vaan plussaa.
Tyypit pyörittelevät silmiään epäuskoisena. Siinä oli kaksi mun ikästä kaveria jotka oli ravintolabisneksessä ja rahaa oli. Keskustelun sävy ja mahan räplääminen alkoivat vituttaa mutta pysyin asemissa.

Kansain tyyliin puhua ihmisille kuuluu joskus aivan armoton vittuilu ihmisten ulkonäöstä tai jostain mistä vaan saa kiinni. Sitten katsotaan miten kaveri vastaa, jos ei onnistu panemaan asiaa leikiksi, on hävinnyt. Vedin sitten huumoriosastolla.

v-käyrä kuitenki lähti rakettimaiseen nousuun, nää tyypit ihan selvästi vittuili ihan tosissaan. Tyyppien siipeilijät katsoi tilannetta kiinnostuneena, siipeilijöitten rooli on aina pitää suu kiinni ja katsoa kun isot pojat elvistelee.

Toinen tyypeistä lähti vessaan, laihempi poninhäntäpää joka oli bisse tai jotain tuli ihan tosissaan liimaan kiinni ja pani käden mun perseelle. Sitte alko keittää. Sanoin että nyt sun käsi on niin kalliilla perseellä että on aika lopettaa hiplaaminen. Tyyppi kysyi että kuinka kalliilla.

Seurasi välikohtaus jossa käytin luultavasti kaikkia niitä värikkäitä ilmauksia joita tässä hienossa maassa (ja erityisesti yamaguchi-gumin synnyinseudulla kobessa) oppii kun raitilla pyörii. Tyyppi meni nurkkaan, siipeilijät katsoivat hiljaisina laseihinsa.

Olivat hiljaisia poikia loppuillan. Baarissa ollessa huomasin että ulkona oleminen on ollut oikea valinta. Jopa muutama nakatan kovanaama on muuttanut asennettaan ja sanonut että hienoa ku joku uskaltaa olla mitä on, mullaki on homo setä mutta me ei koskaan puhuta siitä.

Toisaalta on näitä juntteja sitten välillä. Itseä sapetti suunnattomasti ja vieläkin tulee savua korvista koska tätä kirjoitan. Neitihomon hienoon peppuun on kajottu, kuunnelkaa, oi, kun täällä sitä itken.

Harvemminhan näitä..