Aamulla oli ensilumi maassa!! Tosin ei ollut kovin mukava ajokeli mutta hengissä ja yhtenä kappaaleena päästiin töihin. Onneksi muutkin autoilijat olivat ymmärtäneet tilannenopeuden merkityksen tänä aamuna, rauhallisesti hyvä tulee-periaatteella päästiin perille ilman kommelluksia.
Exä kysyi aamulla otanko teetä. Hämmästelin moista kysymystä kun en ole koskaan juonut aamulla teetä, hän totesi ettei sitä tiedä mitä minä nykyään juon aamuisin kun en muutenkan ole ennallaan. Hänen on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa että rakkauteni häneen ei ollut koskaan sitä sorttia joka johtaa avioliittoon ja suurperheeseen, että hän oli väärää sukupuolta koko ajan. Seksuaalista häirintää oli kuten pelkäsinkin. Jouduin siirtymään kesken yötä sohvalle kun ei osannut pitää käsiään oman peiton alla vaan turhankin sitkeästi yritti jotain mikä ei ole enää mahdollisuus. Olisi kai pitänyt tokaista suorempaan kuin uskalsinkaan etten ole nauttinut seksistä hänen kanssaan enää aikoihin. Etten osaa heittäytyä rakasteluun samalla tunteella ja kiihkolla mitä hän pystyy.
Mietin että osaankohan minä olla naisen kanssa. Osaan minä tietysti itseni kanssa olla mutta osaanko sitten tosipaikan tullen olla toisen, vieraan naisen kanssa. Omat kokemukset kun ovat rajoittuneet yhteen naiseen ja hänestäkin on jo aikaa useampi vuosi. Tässä kohtaa joku voisi kai ihmetellä mistä tiedän olevani lesbo jos kokemukset on näin vajavaisia. Mutta jokin ääni minun pieniälyisen pääni sisällä vaan sanoo että se on oikein, että sitä haluan ja tarvitsen. Ja oppia ikä kaikki, niinhän ne fiksummat sanoo. Ja kuinka mielelläni opettelisinkaan ;)
Huomenna on lääkäri. Toivottavasti kädessä ei ole pahempaa vikaa, en haluaisi joutua uudelleen samaan kierteeseen missä olin kolme vuotta sitten ennen leikkausta. No, se selviää huomenna. Ainakin jotain parempi kiputroppeja saa luvan lääkäri kirjoittaa, nykyiset eivät auta vaan yö meni osin valvoen kipujen vuoksi.
