kaunis päivä oli tänään, kävin kävelyllä jokirannassa. Haaveilin että kanssani olisi ollut joku, että olisi voinut jakaa kauneuden jonkun kanssa, istahtaa penkille ja katsella rauhallista joenpintaa. Mutta yksin sain olla, taas kerran.
Iho kutisee, toivottavasti en ole saamassa mitään allergista reaktiota kipulääkkeisiin. Rasvasin ihon kunnolla aamulla suihkun jälkeen, voi olla että kutisee koska on vain kuiva, niin minulle usein käy näin talviaikaan. Iho melkein hilseilee kun kuivuu niin, nyt olen varustautunut talveen paksummalla kosteusvoiteella. Kumma kun talvella iho on kuiva ja kesällä rasvainen, ei ole koskaan hyvää välimuotoa.
Ostin ihanat uudet tyynyt piristämään sohvaa, enkelit niitä koristavat. Ehkä tuo olohuonekin pikku hiljaa alkaa näyttää kodilta. Verhot on edelleen hankintalistalla, en nimittäin saanut aikaiseksi mennä käymään siellä verhokangaskaupassa vielä. Ostin myös kummipojalle Nemoa etsimässä-dvd:n syntymäpäivälahjaksi, ensimmäinen kerta kun en osta hänelle kirjaa. No kirjan ostan sitten taas jouluksi, ehkä jonkun isomman satukirjan koko katraalle yhteisesti. Minusta on ihanaa että heihin on tarttunut lukemisen ilo vaikka se tarkoittaakin sitä että suu vaahdossa saa aina lukea kun siellä käy.
Kipulääkkeet eivät auta, kipu tulee jatkuvasti läpi. Hermot menee. Olen ottanut kahdet torkut tänään kun niistä tulee niin tokkurainen olo, ei jaksa edes lukea kirjaa. Kaupungillakin huomasi kulkevansa kuin sumussa ja näytän narkkarilta pienenpienine pupilleineni. Kirurgin kanssa pitää kyllä keskustella tästäa kipulääkityksestä ja huomenna on koitettava saada uusi aika työterveyshuoltoon jotta saa sairaslomaan jatkoa, en minä todellakaan ole vielä työkunnossa.
Ihastuksesta ei ole kuulunut mitään. Pistin viestin mutten saanut vastausta. Harmittaa kun en tiedä mistä moinen hiljaisuus johtuu. Toivoisin ilmoittavan suoraan jos kiinnostus on lopahtanut, se on minusta reilumpaa kuin se että vain jättää ottamatta yhteyksiä tai on vastaamatta viesteihin/emailiin. Ja tietysti voi olla sata asiaa miksi ei voi vastata vaikka kiinnostus edelleen olisi olemassakin. Ehkä minä olen liian innokas ja olen pelästyttänyt hänet pois, sitä en haluaisi vaan toivoisin hänen antavan minulle mahdollisuuden näyttää kuinka ihana ihminen olen. Ehkä tuolla jossain on joku minuakin varten, ainakin haluaisin uskoa niin.
Ehkä perjantaina uskaltaudun setan bileisiin. Ehkä.
